3. luku Ahdistelua vai ei?

Gaara makasi maassa tajuamatta kunnolla mitä oli tapahtunut. Hänen selkäänsä särki ja päässä jyskytti, ihmeekseen hän kuitenkin huomasi, että hänen kantositeessä oleva kätensä tuntui olevan yhtenä kappaleena. Kuului askelten kopinaa ja kypärä kiskottiin hänen päästään.
”Gaara, oletko kunnossa?” kuului Naruton ääni.
”Joo”, punapää kähisi, sillä hänen henkensä ei kulkenut vielä hyvin.
”Sattuuko johonkin?”
”Selkään.”

Gaara näki Naruton kalpenevan, joten hän kiirehti sanomaan:
”Mutta kyllä tämä tästä, siihen tulee luultavasti vain mustelma.” Ja kuin vahvistaakseen puheensa, Gaara nousi istualleen.
”Varovasti nyt”, Naruto hätäili, mutta Gaara vain pudisti päätään. ”Entä kätesi?”
”Siihen ei tullut mitään”, punapää sanoi vähättelevästi. ”Mitä oikein tapahtui?”
”Joku idiootti kurvasi minun eteeni”, blondi murahti. ”Onneksi mopo ei mennyt ihan romuksi, mutta naarmuja siihen tuli. Se paskiainen saa luvan korvata kaiken!”
”Ketä sinä kutsut paskiaiseksi?” kuului syvä ääni.

Naruto ja Gaara kääntyivät äänen suuntaan ja näkivät Itachin, joka harppoi heitä kohti. Gaaran vatsassa muljahti vaarallisesti, tämä tästä olikin puuttunut.
”Oletko sinä se idiootti, joka kurvasi eteeni?” Naruto huusi ja nousi seisomaan.
”Tiedoksi vain, valo oli jo vaihtunut vihreäksi, sinä itse kurvasit minun eteeni”, Itachi sanoi tyynesti.

Naruto aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla välittämättä muista autoista, jotka tööttäilivät kiivaasti heidän ympärillään.
”Olet sinäkin, kyysäät, vaikka tuskin osaat edes ajaa. Ja kyydissä oli vielä raajarikkoinen”, mies sanoi pudistellen päätään.
”Häivy sinä nyt siitä, niin voidaan päästää ihmiset menemään, ennen kuin poliisi tulee!”
”Hyvä idea, mutta ehkä olisi parasta, että sinä, Gaara tulisit minun kyydilläni?”

Naruto käännähti hämmentyneenä punapään puoleen muodostaen huulillaan: ”Tunnetko sinä tuon?”, mutta Gaara ei vastannut, vaan tuijotti Itachia hiukan varuillaan. Mitä miehellä oli mielessään?
”Miksei hän voisi tulla minun kyydilläni?” Naruto kysyi hyökkäävästi.
”No en usko, että pääsette kovin pitkälle tyhjällä takarenkaalla”, Itachi tokaisi ja osoitti peukalollaan maassa makaavaa kolhiintunutta moottoripyörää. ”Vai aiotteko ajaa pelkällä vanteella?”

Naruto punehtui ärtymyksestä, mutta Itachi ei ollut huomaavinaankaan, vaan tarttui Gaaraa terveestä kädestä ja nosti tämän seisaalleen.
”Minä voin vaikka kävellä kotiin”, Gaara yritti protestoida, mutta mies ei ollut kuulevinaan, vaan raahasi pojan autonsa luo. Vastentahtoisesti poika istuutui takapenkille ja auto kurvasi kiireesti pois tapahtumapaikalta.

Gaara tuijotteli hajamielisesti oikean käden kynsiään. Oli ollut suorastaan ihme, ettei heidän ollut käynyt sen pahemmin, punapään laukkukin roikkui edelleen löysästi hänen olkapäällään. Mutta miten Naruton mahtaisi käydä, jos hän ei ehtisi ajoissa pois, poliisithan saattaisivat kuulustella häntä.
Gaara huomasi, että Itachi vilkuili häntä peruutuspeilistä, jolloin hän käänsi katseensa kiireesti ikkunaan. Ohi vilahtelevat kauppakeskukset ja korkeat pilvenpiirtäjät vilistivät pojan silmissä niin, ettei hän edes ehtinyt lukea mainostekstejä.
Pian he saapuivat heidän talojensa eteen ja Gaara valmistautui lähtemään autosta, kun Itachi äkkiä lukitsi ovet ja kääntyi häneen päin.
”Odota hetki”, mies sanoi.
”Mitä nyt?” Gaara huokaisi päästäen irti ovenkahvasta.
”Haluan keskustella kanssasi.”

Gaara kohotti odottavasti kulmiaan, jolloin Itachi loikkasi takapenkille hänen viereensä.
”Ajattelin vain kysyä, että oletko miettinyt yhtään sitä eilistä?”
”Tuota…” Gaara sopersi ja tunsi punastuvansa. Hän oli miettinyt asiaa, liikaakin.
”Niin?” Itachi sanoi ja tarttui Gaaraa leuasta.

Punapään suusta karkasi värisevä hengitys. Jostain syystä kosketus tuntui hyvältä, mutta Gaara tiesi sen olevan väärin ja yritti torjua ajatuksiaan parhaansa mukaan.
”Mitä sinä oikein haluat minusta?” hän lopulta sai mongerrettua saaden Itachin naurahtamaan.
”Haluan sinut kokonaan”, mies kuiskasi ja painoi Gaaran selälleen, asettuen itse punapään päälle käsiinsä nojaten.

Gaara tunsi hengityksensä kiihtyvän, hän ei voinut tehdä mitään. Hänen toinen kätensä oli paketissa ja toinen riippui hyödyttömänä penkin reunan yli. Itachi kumartui lähemmäs, painaen huulensa pojan vaaleaan kaulaan, saaden tämän värähtämään. Miehen valkoiset hampaat näykkivät punapään kaulaa ja pian huulet alkoivat vaeltaa ylemmäs, kohti toisen suuta. Huulet kohtasivat ja ihmeekseen Gaara huomasi vastaavansa suudelmaan. Itachi tuntui niin hyvältä, niin samanlaiselta kuin Sasuke, ettei hän voinut vastustaa kiusausta. Mutta silti se tuntui niin väärältä, hän tiesi ettei mies hänen päällään ollut Sasuke. Gaara sulki silmänsä, jos hän kuvittelisi, että Itachi todella olisi Sasuke, ehkä häpeän tunne kaikkoaisi?
Itachin viileät sormet tunnustelivat punapään vatsaa saaden tämän huokailemaan suudelmien välissä. Äkkiä Gaara tunsi miehen kädet lantiollaan, sieltä ne pian vaelsivat pojan housun etumukselle, jolloin Gaaran hälytyskellot alkoivat soida. Hän ei sittenkään tahtonut tätä, vaikka Itachi muistutti suuresti veljeään, tämä ei kuitenkaan ollut Sasuke.
Gaara tarttui terveellä kädellään tiukasti miehen toisesta kädestä, mutta tämä riuhtaisi kätensä kevyesti vapaaksi, mikä sai punapään lähes paniikin partaalle.
”Itachi”, Gaara sanoi äkisti, mutta mies ei ollut kuulevinaan. ”Itachi!” punapää melkein huusi, jolloin tämä viimein kohotti kummastuneena katseensa
”Mitä nyt?”

Mutta Gaara ei saanut sanaa suustaan. Häntä nolotti myöntää, että häntä pelotti. Punapää tiesi erittäin hyvin, ettei voisi harrastaa seksiä Itachin kanssa, se vain ei käynyt päinsä. Mutta kuinka kertoa se miehelle, siitä ei Gaaralla ollut harmaintakaan aavistusta.
Itachi katsoi edelleen odottavasti Gaaraa, kunnes nousi istualleen niskaansa hieroen.
”Aivan, se ei ole järkevää”, mies sanoi ja punapää tunsi sydämensä hypähtävän. Oliko mies tajunnut, kuinka turha heidän niin sanottu suhteensa oli?
”Näin päivänvalossa kuka tahansa voi nähdä autonikkunasta sisään ja jos se olisi poliisi, niin sitten oltaisiin pulassa.”

Gaara tunsi mielialansa laskevan yhtä nopeasti kuin se oli noussutkin. Eikö mies tajunnut ollenkaan miltä Gaarasta tuntui?
Itachi tuntui vaistoavan punapäästä huokuvan pettymyksen, sillä hän painoi huulensa kevyesti pojan kaulalle ja sanoi hiljaa:
”Joku toinen kerta sitten, älä siitä huoli.”

Gaaran olisi tehnyt mieli sanoa, että se juuri häntä huolettikin, mutta piti suunsa visusti kiinni. Itachi nousi ylös hänen päältään ja punapää kömpi myös istualleen. Hän avasi auton oven ja astui ulos kosteaan aamupäivänilmaan. Gaara vilkaisi taakseen ja Itachi heilautti kättään, ennen kuin kurvasi pois paikalta, ilmeisesti yliopistolle.
Punapää huokaisi syvään, päivä oli tuskin puolessakaan, hän ei voinut mennä kotiin, sillä hänen isänsä olisi varmasti vetänyt herneen nenäänsä lintsaamisen vuoksi. Kauaa ei Gaara ehtinyt kohtaloaan pohdiskella, kun hän tajusi, että hänen koululaukkunsa ei enää roikkunutkaan olkapäällä.
”Niinpä tietysti”, poika tuhahti.

Laukku oli varmasti jäänyt Itachin auton takapenkille, eli hänen olisi vielä kohdattava mies uudelleen sinä päivänä, jos aikoi huomenna mennä kouluun. Toisaalta, ehkei miehen tapaaminen olisi niin paha asia, jos jotain tapahtuisi, hän voisi kuvitella Itachin Sasukeksi, eikä kenellekään tulisi paha mieli. Gaara löi itseään henkisesti. Mitä hän oikein kuvitteli, nyt hän oli jo valmis alistumaan Itachin tahdon alle, vaikkei oikeasti sitä tahtonutkaan! Punapää pudisteli päätään onnettomana, koko touhu alkoi mennä aivan naurettavaksi, kaikki vain Sasuken takia. Hän tiesi, että jos hän olisi vielä korppihiuksisen kanssa yhdessä, hänellä ei olisi mitään vaikeuksia sanoa Itachille ”ei”. Mutta nyt hän oli ajautunut tilanteeseen, johon ei olisi koskaan uskonut päätyvänsä.

Punapää päätti lopulta mennä sisälle, sanoi hänen isänsä mitä tahansa. Mutta ennen kuin hän ehti ottaa askeltakaan, kännykkä pirahti soimaan hänen taskussaan ja punapää kaivoi sen vaivalloisesti esiin. Näytöllä vilkkui Naruton nimi.
”Niin?”
”OLETKO SINÄ KUNNOSSA?” Naruto huusi luurin toisessa päässä, saaden Gaaran korvat soimaan.
”No joo, joo, älä huuda siellä”, Gaara ärähti. ”Mitä minulle muka olisi käynyt?”
”No, ties mitä se mies olisi tehnyt sinulle”, Naruto sanoi saaden punapään vatsan vääntelemään epämiellyttävästi. ”Kuka se edes oli?”
”Sasuken isoveli.”
”Mitäh?”
”Niin, niin. Eikö sinun pitäisi olla koulussa?”
”Eikö sinun pitäisi?” Naruto kysyi nenäkkäästi.
”Saitko moposi kotiin?”, Gaara kysyi ohittaen Naruton kysymyksen.
”Joo sain. Vien sen illemmalla korjaamolle.”
”Ahaa.”
”Missä olet nyt?”
”Meidän talon edessä, miten niin?”
”No kun olen tulossa teille päin.”
”Meille, miksi?”
”No nähdään kohta”, Naruto sanoi kiireesti ja sulki puhelun.
”Mutta-” Gaara yritti, mutta puhelin vain tuuttasi hänen korvaansa.

Punapää tunki kännykkänsä taskuunsa ja nojasi laiskasti lyhtypylvääseen. Narutolla oli ilmeisesti jotakin tärkeää asiaa, kun ei ollut voinut selittää sen tarkemmin puhelimessa.
Pian kuului kauheaa nitinää ja natinaa ja silloin Gaara näkikin Naruton, joka pyöräili niin vanhalla pyöränromulla, että oli suorastaan ihme, että se oli vielä yhtenä kappaleena. Blondi polki Gaaran eteen ja loikkasi pyörän selästä niin, että se kaatui kolisten maahan.
”Mistä se Sasuken isoveli sinut tiesi?” Naruto kysyi välittömästi ja asteli lähemmäs.

Gaara kohotti olemattomia kulmakarvojaan ja sanoi:
”No, kai hän minut tiesi, kun kävin heillä sen verran usein.”
”Kauhean epämiellyttävä tyyppi”, Naruto paukautti, jolloin Gaara vain kohautti olkapäitään. ”Hei, mitä sinulla on kaulassasi?”

Punapää hätkähti ja yritti nostaa paidan kaulustaan terveellä kädellään ylös, mutta onnistui siinä huonosti. Naruto tarttui poikaa kädestä ja katsoi tämän kaulaa kasvoillaan hämmästynyt ilme. Äkkiä ilme muuttui kuitenkin melkeinpä pahoinvoivaksi ja hän sanoi:
”Tekikö se nuo?”
”Itachi vai?” Gaara sanoi pelatakseen aikaa.
”No, mikä Sasuken veli onkaan.”

Gaara epäröi. Hän ei olisi halunnut kertoa Narutolle, mutta toisaalta tiesi, ettei voinut enää perääntyäkään. Hän tunsi kuinka puna levisi hänen kasvoilleen, kun hän mutisi:
”Joo, teki.”

Punapää tuijotti tiiviisti varpaitaan, hän ei uskaltanut kohdata pojan katsetta. Naruton vaikeneminen ei voinut tietää hyvää ja Gaara kyllä ymmärsi syyn; vastahan blondi oli tunnustanut rakkautensa hänelle. Äkkiä Gaara tunsi Naruton käden olkapäällään, mikä sai hänet hiukan hätkähtämään.
”Onko teillä suhde tai jotain?” poika kysyi, eikä Gaara osannut tulkita äänestä, oliko hän vihainen vai ei.
”Ei!” Gaara sanoi kiireesti. ”Minä en tunne häntä kohtaan yhtään mitään. Hän vain…”
”Söi kaulaasi?” Naruto kysyi hiukan ärtyneesti. ”Onko se sinusta normaalia?”
”E-ei tietenkään. Minä vain-”
”Gaara”, Naruto sanoi äkkiä hyvin vakavana. ”Ei kai hän raiskannut sinua?”

Gaara kohotti katseensa hämmentyneenä. Blondin ilme oli hyvin kireä ja hänen siniset silmänsä tutkailivat punapäätä hyvin tarkasti.
”Ei tietenkään!” Gaara ähkäisi lopulta.
”Yrittikö hän?”
”Mikä ristikuulustelu tämä oikein on?”
”Vastaa!” Naruto melkein huusi, saaden Gaaran hätkähtämään pahanpäiväisesti. Hän ei ymmärtänyt miksi poika oli niin vihainen, hän ei pitänyt Itachista, joten eikö asia ollut täysin loppuun käsitelty?
”No, en minä oikein tiedä”, punapää mutisi.
”Miten niin et tiedä?”
”No kun en tiedä! Se oli niin sekavaa.”
”Selitä.”
”Naruto, mitä se sinua liikuttaa, minä en pidä hänestä”, Gaara puuskahti.

Blondi loi häneen varoittavan katseen, jolloin punapää huokaisi syvään. Häntä nolotti hirveästi, eikö hän saisi pitää mitään omana tietonaan?
”No hän vain tuli päälleni ja tuota niin…” Gaara sanoi konemaisesti.
”Halusitko sinä sitä?”
”En, johan minä sanoin!”
”Sanoitko sinä sen hänelle?”
”En minä kehdannut. Tai siis, kun hän oli ilmeisesti menossa jo pidemmälle, kunnes hän tajusi, ettei sitä kannattaisi tehdä päivän valossa. Mutta ei se mitään, minä-”

Äkkiä Naruto läimäisi Gaaraa poskelle, jolloin poika horjahti melkein kumoon. Tämä kohotti katseensa poikaan ja sanoi:
”Ymmärrän, että sinua ärsyttää, kun vehtaan jonkun toisen kanssa, mutta vakuutan, etten tunne häntä kohtaan mitään.”
”Senkin tyhmä!” Naruto parkaisi ja sulki pojan äkkiä syliinsä. ”En minä siksi ole vihainen, senkin pönttö.”

Gaara oli täysin hämmentynyt, mikä Narutoa oikein vaivasi? Mistä poika oli oikein suuttunut?
”Mitä sinä tarkoitat?” Gaara ihmetteli.
”Sinun täytyisi miettiä omaa parastasi.”
”Miten niin?”
”Sinun olisi pitänyt pistää Itachille vastaan! Hän olisi voinut tehdä sinulle vaikka mitä!”
”Mutta kun… En vain kehdannut sanoa ei. Eikä mitään edes tapahtunut.”

Naruto rutisti häntä äkisti kovempaa ja sanoi ääni vavahdellen:
”Gaara, sinun täytyy joskus sanoa ei tai muuten joku voi satuttaa sinua.”
”En halua tuottaa pettymystä.”
”Oikeasti, ajattelisit vähän itseäsi.”
Gaara tönäisi Naruton äkkiä taemmas ja tuijotti tätä vihaisesti.
”Sinä et ymmärrä”, hän sanoi.
”No auta ymmärtämään!”

Punapää tarttui blondia ranteesta ja sanoi hyvin vaarallisesti:
”Kuusi vuotta en tehnyt mitään muuta kuin ajattelin itseäni. Minä satutin muita ja ajoin vain omaa etuani. Minä, minä, aina minä. Olin kuin jonkin suurenkin tragedian uhri ja kuvittelin, että se oikeuttaisi minut kohtelemaan muita kuin sontaa. Naruto, minä olin niin yksin.”
”Mutta-” Naruto yritti keskeyttää.
”Minä en halua sitä enää”, Gaara sanoi ja hänen äänensä kohosi hiukan voimakkaammaksi. ”En halua enää tehdä muille pahaa, et voi uskoa millaisissa tunnon tuskissa kärsin päivittäin. Minä en enää halua olla se ihminen kuin silloin.”
”Minä uskon sen, mutta et saa silti antaa muiden ihmisten pompottaa sinua.”
”Se on minulle ihan sama, mitä muut ihmiset minulle tekevät.”

Silloin Naruto riuhtaisi kätensä Gaaran otteesta ja tarttui poikaa olkapäistä.
”Gaara, minulle ei ole aivan sama, mitä ihmiset sinulle tekevät. Olet minulle tärkeä, en halua, että sinuun sattuu.”
”Mikään kipu ei vedä vertoja sille, mitä joskus tunsin”, punapää sanoi hiljaa ja painoi huulensa vasten pojan huulia.

Gaara tunsi Naruton hätkähtävän, mutta pian tämä kietoi kätensä pojan ympärille. Gaara takertui toisella kädellään blondin paidan selkämyksestä. Enää punapää ei voinut kiistää sitä, hänellä todellakin oli tunteita poikaa kohtaan. Sasuke taas ajelehti uhkaavasti hänen mieleensä, mutta Gaara työnsi ajatuksen syrjään, hän ei halunnut ajatella korppihiuksista nyt.
Sadepisarat alkoivat putoilla heidän päälleen, eikä aikaakaan, kun tihuttelu oli yltynyt rankkasateeksi. Pojat olivat jo läpimärkiä, mutta he eivät välittäneet siitä, tuntui kuin maailmassa ei olisi ollut muita kuin he kaksi.
Lopulta he erkanivat toisistaan ja Gaara katsoi Naruton syviin sinisiin silmiin, eikä hänestä tuntunut enää niin pahalta. Blondi katseli häntä myös, näyttäen tosin hiukan vakavalta.
”Mitä nyt?” Gaara kysyi.
”Minä vain mietin”, Naruto sanoi huokaisten, ”Teitkö tuon vapaasta tahdostasi, vai vain minun mielikseni?”

Punapää vetäytyi kauemmas blondista ja katseli tätä pää hiukan kallellaan.
”Luuletko, että olisin suudellut sinua oma-aloitteisesti, jos en olisi itse sitä halunnut?”
”Aa niin joo…”
”Äläkä turhaan hössötä, minulla ei ole hätää. Kiitos sinun.”

Pieni puna kohosi Naruton poskille ja hän raapi nolostuneena niskaansa.
”Ei se mitään”, hän sanoi iloisesti nauraen.
”Mutta ilman sinua, olisin edelleen… no…”
”Yksin”, Naruto sanoi nyökäten.

Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jonka tosin rikkoi jatkuva sateen ropina. Blondin hampaat alkoivat jo kalista, jolloin Gaarakin vasta kunnolla tajusi kuinka kylmissään hän itsekin oli.
”Mentäisiinkö sisälle, voin lainata sinulle kuivia vaatteita”, punapää ehdotti.
”Sopii”, Naruto sanoi. ”Näkisitpä kasvosi.”
”Ehkä olen ihan tyytyväinen, etten näe”, punapää sanoi, ollen hyvin tietoinen siitä, että hänen silmämeikkinsä valuivat pitikin poskia.
Naruto naurahti hyväntuulisesti ja Gaara viittoi häntä seuraamaan sisälle rakennukseen. Punapää kyllä tiesi, että joutuisi vaikeuksiin siinä silmänräpäyksessä, kun astuisi sisään, muttei ollut siitä erityisen huolissaan. Olihan hänellä Naruto.