Yksi, kaksi, kolme. Kolme suolaista vesipisaraa.
Yksi, kaksi, kolme. Kolme punaista veripisaraa.

Pisaroita tipahtelee huoneeni lattialle. Lasken niitä hiljaa mielessäni. Punaista, suolaista, vetistä ja veristä. Sitä iltani ovat olleet jo pitkän aikaa. Yhtä kyynelten ja veren sekamelskaa. Eli tämä ei poikkea mitenkään normaalista. Hitaasti kyyneleeni lakkaavat, ja verenvuotoni tyrehtyy. Taas uusi, syvä haava ranteeseeni monien jatkoksi. Kukaan ei näe niitä. Ei tietenkään, pidän ne piilossa. Samoin kuin kyyneleeni. Suruni ja tuskani vuodatan yksinäni, ilman että kukaan saa tietää.

Koulu alkoi. Punapäinen, mustiin vaatteisiin pukeutunut ja mustaa meikkiä pitävä poika vyöryi massan mukana luokkiin. Hänen kasvonsa olivat ilmeettömät, turkoosinvihreät silmät lähes kylmät. Kaikki hädin tuskin uskalsivat vilkaista häntä.

Saman massan mukana pomppi täysin vastakohtainen poika tuolle punapäälle. Hän oli pukeutunut värikkäisiin vaatteisiin. Hänellä oli keltaiset hiukset ja siniset silmät. Kasvoilla karehti onnellinen hymy. Kukaan tuskin voisi olla surullinen hänen seurassaan.

Nuo vastakohtaiset nuorukaiset astuivat samaan luokkaan, melkein yhtä aikaa. Punapää vilkaisi syrjäsilmällä toista. Blondi ei huomannut katsetta vaan pomppi omalle paikalleen, mikä oli aivan punapään edessä. Aamunavaus alkoi kuulua keskusradiosta, mutta blondi ei kuunnellut sitä koska jutteli erään ruskeahiuksisen pojan kanssa.

Opettajan, ja samalla koko koulun rehtorin, astuttua luokkaan oppilaat hiljenivät. Paitsi eräs kaksikko, blondi ja brunette.
”Naruto, Kiba! Nyt hiljaa! Montako kertaa se pitää sanoa, ettei aamunavauksen aikana puhuta!?” opettaja huusi pojille.
”Anteeksi, Tsunade-sama”, pojat sanoivat, ja näyttivät katuvaa naamaa.
”Ja Gaara, tuoleilla ei keikuta!” Punapää lopetti keinumisen hiljaa, sanomatta mitään. Naruto vilkaisi punapäätä.

Pian aamunavaus loppui ja opettaja käski avata matematiikan kirjan sivulta 167.
”Kuule, tuo Gaara on erittäin kummallinen”, Kiba kuiskasi Narutolle kun opettaja alkoi selittää jotakin monimutkaista yhtälöä.
”Kuinka niin?”, Naruto kysyi ja vilkaisi taakseen poikaa, joka piirteli matematiikan kirjaansa eikä kuunnellut opetusta.
”On vain.”
”Kiba, Naruto! Seuraavasta huomautuksesta jäätte jälki-istuntoon!” Lopputunnin kaikki sitten olivatkin aivan hiljaa.

Kellon soidessa ruokailuun, Naruto tuntui viivyttelevän luokasta lähtöään. Gaara oli aina viimeinen joka tuli luokkaan, ja viimeinen joka lähti luokasta. Blondi lähti kävelemään hieman epävarmasti Gaaran perässä ulos. Punapää ei koskaan mennyt syömään.

Gaara istui pihan kauimmaisen puun juurelle. Naruto seurasi varovaisesti perässä. Punapää mulkaisi Narutoa. Blondi katsoi heti muualle, vältellen toisen katsetta, mutta istui kuitenkin toisen viereen. Gaara tuijotti eteensä sanaakaan sanomatta.

”Mitä haluat?”, Gaara kysyi jonkin ajan päästä rikkoen painostavan hiljaisuuden.
”Ajattelin vain, jos olisit halunnut seuraa, mutta ei väkisin”, Naruto sanoi hiljaa ja nousi ylös. Hän oli salaa tarkkailut Gaaraa jo jonkin aikaa, mutta ei ollut myöntänyt sitä kenellekään. Tuo punapäinen, kylmä poika kiinnosti häntä jostakin syystä.

Naruto vilkaisi vielä Gaaraa ja lähti sitten ruokalaa kohti. Gaara katseli Narutoa, kunnes tämä katosi koulurakennukseen. Gaara oli seurannut tuota blondia jo vaikka kuinka kauan, seurannut tätä katseellaan aina kun se oli mahdollista. Kukaan ei ollut tuntunut huomaneen noiden kahden pojan välistä tarkkailua.

Punapää huokaisi syvään. Ei hän ollut tarkoittanut äksyillä Narutolle, mutta hän oli vain ollut niin hermostunut. Jo kauan hän oli toivonut että blondi tulisi tällä tavalla hänen kanssaan kahdestaan jonnekin. Hän ei itse oikein uskaltanu tehdä aloitetta, ja kun viimeinen Naruto olisi tullut, hän oli kuulostanut vihaiselta. Ehkä jonkin ajan päästä Naruto unohtaisi hänen sanansa ja tulisi uudestaan...

Ruokailun jälkeiset kaksi tuntia Naruto oli aivan omissa maailmoissaan, ja Gaara taas tuijottelin blondin selkää. Lopulta kello soi pitkälle välitunnille, joka kestäisi puoli tuntia, eikä kummallakaan pojista ollut hajuakaan mitä äidinkielentunnilla oli käsitelty.

Konohan yläasteessa oli eräänlainen tupakka-jengi, Akatsuki. He ottivat aina jonkun henkilön kohteekseen, ja yrittivät saada tämän polttamaan – ja samalla antamaan heille rahaa. Tällä kertaa he olivat ottaneet kohteekseen Naruton, tuon nauravaisen kahdeksasluokkalaisen pojan. Astuttuaan ovesta ulos jengiläiset piirittivät Naruton, siirtyivät syrjemmälle ja ahdistivat pojan nurkkaan.

Naruton onneksi Gaara seurasi häntä katseellaan koko ajan. Hän huomasi kuinka jengiläiset olivat piirittäytyneet Naruton ympärille je siirtyneey syrjemmälle. Pari muutakin kahdeksasluokkalaista oli huomannut saman, mutta ei uskaltanut mennä väliin. Akatsukeille ei sanottu vastaan, ellei halunnut joutua sairaalakuntoon. He olivat koulun pahikset, kingit.

”Ota”, eräs blondi, tytön näköinen poika sanoi ja työnsi Naruton suuhun melkein väkisin tupakan. Naruto sylkäisi sen pois.
”Hyi helvetti, en todellakaan!”
”Oi oi, se osaa kiroilla”, yksi nälväisi.
”Entä sitten, Hidan?” blondi kysyi.
”Ei sinun vittu vielä sitä pahoinpidellä tarvitse, Deidara”, Hidan vastasi blondille ohittaen kysymyksen.

Samassa he kuulivat askeli takaansa, ja turkoosinvihreät, jäätävät silmät tuijottivat Deidaraa, jonka kädessä oli maahan pudonnut tupakka.
”Nyt, päästätte tuon pojan”, Gaara, sanoi uhkaavasti. Vaikka kaikki pelkäsivät Akatsukeja, jokainen siinä koulussa pelkäsi kuitenkin kaikkein eniten Gaaraa. Jopa Akatsukit pelkäsivät häntä. Kukaan ei epäilllyt tuon pojan voimia. Huhuttiin, että hän oli hakannut aikuisen miehen puoli kuoliaaksi. Kukaan ei epäillyt sitäkään, etteikö tuo poika voisi tappaa jos vain haluaisi.

”Eihän me sille mitään aiottu tehdä, vähän vain leikittiin...” Deidara yritti selittää, mutta murhaava tuijotus hiljensi hänet. Hetkeen ei kuulunt ääntäkään, mutte sitten Akatsukit lähtivät perääntymään.

Akatsukien ollessa kaukana, Gaara astui varovaisen askeleen kohti Narutoa. Blondi tärisi tuskin havaittavasti, eikä ollut liikkunut nurkasta. Nyt tämän katse ponnahti Gaaraan.
”Kiitos, Gaara...” Naruto mutisi ja loi katseensa maahan. Punapää pysähtyi aivan Naruton eteen.
”Kuule... Anteeksi siitä aikaisemmasta. En tarkoittanut kuulostaa niin vihaiselta”, hän selitti hieman takellellen. Naruto nosti katseensa toiseen ja hymyili hieman.
”Ei se mitään.”

”TULKAA KATSOMAAN! NARUTO ON AHDISTETTU NURKKAAN!”, kuului kimeä tytön ääni aivan poikien vierestä. Siltä se varmasti näyttikin: Naruto oli nurkassa, ja Gaara seisoi aivan tämän edessä. Uhkaava asetelma, jos ei ollut kuullut heidän puheitaan tai nähnyt edellisiä tapahtumia.

Ihmisiä kerääntyi Naruton ja Gaaran ympärille. Blondin silmissä käväisi ahdistus: hän ei pitänyt lainkaan siitä että ihmiset tuijottivat häntä tuolla tavalla. Gaara mulkaisi porukkaa erittäin myrkyllisesti, ja he kavahtivatkin kauemmas. Mutta eivät lähteneet. Naruto hivutti kätensä Gaaran käteen varovasti, ja nykäisi hieman.
”Gaara... Haluan pois tästä...” Blondin ääni oli heikko. Gaara vilkaisi toista, otti paremmin kiinni tämän kädestä ja lähti raivaamaan tietään pois väkijoukosta, kohti koulun sisätiloja.

Gaara tiesi parhaat ”piilot” siinä koulussa, ja he katosivatkin erääseen pieneen käytävään, mitä ei käytetty ollenkaan. Naruto lysähti istumaan seinää vasten.
”Huh, olipas ahdistava paikka...” hän huokaisi.
”Anteeksi”, Gaara kuiskasi melkein pimeässä. Pimeä on hyvä.

Naruto vilkaisi Gaaraa, tarttui tämän käteen ja veti tämän istumaan viereensä.
”Ei, ei se sinusta johtunut. Vaan siitä kauheasta ihmismassasta joka tuijotti meitä”, hän sanoi. ”Minä en voi kuin kiittää sinua, että häädit Akatsukit pois”, blondi jatkoi, hymyili ja puristi toista varovasti kädestä.

Gaara oli hämillään: häntä ei oltu koskaan ennen kiitetty mistään. Hän mutisi jotakin, mihin Naruto vain hymyili. Naruton hymy sai aina Gaarassa liikkeelle jotakin, mitä hän ei oikein halunnut tuntea. Jotakin lämpöistä. Jotakin, mitä hän ei ollut saanut ikuisuuksiin tuntea. Jotakin, minkä tuntemisesta oli niin kauan, että hän tuskin osaisi tuntea enää niin.

Kellot soivat pitkän välitunnin päättymisen merkiksi. Pojat lähtivät hiljaisuuden vallitessa pois käytävästä kohti englanninluokkaa. Pari rinnakkaisluokkalaista katseli kaksikon perään jonkin aikaa, mutta he kohauttivat olkiaan ja keskittyivät takaisin omien porukoidensa juttuihin.

Hieman ennen kuin he saapuivat luokan luona olevien näköpiiriin, Gaara otti etäsyyttä Narutoon.
”...miks?” Naruto kysyi ja katsoi toista.
”Antaa heidän ensin tointua pitkän välitunnin ”ahdistelustani”, ennen kuin näytämme että edes juttelemme toisillemme.”

Sasuke, yksi Gaaran ja Naruton luokan cooleimmista jätkistä, vilkaisi blondia, joka tuli näkyviin hieman ennen Gaaraa.
”Hmph. Hylkiöt sopivat hyvin toisilleen”, hän tuhahti. Tyttöparvi, johon kuului muunmuassa blondi Ino, pinkkipäinen Sakura sekä punahiuksinen, silmälasipäinen Karin, nyökytteli mukana.

Naruto mulkaisi Sasukea, joka oli kuin blondia ei olisikaan. Sitten Gaara käveli ohi ja katseli vain tyynesti eteensä.
”Hei, saitko välitunnilla tarpeeksi Narutoa?” Sasuke nälväisi punapään ollessa tämän kohdalla. Gaara ei reagoinut mitenkään. Naruto muuttui kasvoiltaan tulipunaiseksi.

”Ihihi, katsokaa Narutoa!”
”Hänhän aivan punastui!”
”Taisi Gaara saada?” Tämäntyyppisiä kommentteja alkoi sadella kaksikon päälle. Gaara oli kuin ei kuulisi mitään, Naruto katseli kattoon ja ihasteli sen tasaisen valkoista pintaa.

Koko englannintunnin ajan kaksikko vilkuili toisiaan, ja aina silloin tällöin sai kuulla huomautuksia heidän välillään tapahtuneesta muutoksesta. Naruto lähinnä näytti kieltä ja Gaara ei huomioinut heitä mitenkään.

”Missä sinä asut?” Gaara kysyi koulun loputtua.
”Jaa-a... Tuolla”, Naruto vastasi ja heilautti kättään.
”Eh... Se kattaa yli puolet Konohasta....” Gaara sanoi ja hänen toinen silmäkulmansa nyki.
”No, jossakin tuolla”, blondi hymähti ja virnisti.

”Tuota, mietin tässä vain... Jos voisin tulla teille?” Gaara ikäänkuin sanoi. Naruto vilkaisi toista.
”Miksi et haluaisi käydä kotona ja sitten tulla?” Naruto kysyi ja hymyili, Gaaran mielestä, suloisesti.
”Siellä on lukioikäset isosiskoni ja -veljeni. Temari, joka olisi heti huolehtimassa että minulla olisi takki päällä ja vastaavaa, hän on lukion kolmannella. Ja Kankuro, joka olisi vielä pahempi. Hän alkaisi heti vihjailla jotakin. Hän on lukion ensimmäisellä ja seurustelee kahdeksasluokkalaisen kanssa, olikohan se Kiba.”

”Mitä, KIBAN!? Miksi hän ei ole sanonut mitään”, Naruto sanoi ja näytti myrtsiä naamaa. Gaara hymähti hieman.
”Mieti nyt kuitenkin. Kahdeksasluokkalainen ja lukion ensimmäisellä... Ja molemmat ovat poikia.”
”Niin no joo, loppujen lopuksi...” Naruto alkoi nauraa, ja Gaaralta pääsi jotakin naurun tapaista. Naruto hiljeni.

”...mikä se oli?” hän kysyi kummissaan.
”Ai mikä?” Gaara vastasi ja näytti viatonta naamaa.
”SINÄ NAUROIT!!!” Naruto sanoi kovaan ääneen ja tönäisi punapäätä nauraen. Gaara tönäisi takaisin, mutta ilmeisesti hieman liian lujaa, koska blondi kaatui maahan. Kaatuessaan Naruto tarttui Gaaran käteen hakien tasapainoa, mutta lopulta vain veti toisen päällee.

”Onneksi olemme juuri nyt puistossa...” Narutolta pääsi hihitys, mikä kuitenki loppui lyhyeen. Hän tunsi huulillaan jotakin lämmintä ja kosteaa. Hän katsoi varovasti Gaaraa, ja huomasi tämän sulkeneen silmänsä. Tämä kasvoilla hohti hento puna. Ja hän oli erittäin, erittäin lähellä.

Hetki oli nopeasti ohi, ja Gaara nousi seisomaan kasvot yhtä punaisina kuin hiuksensa. Naruto tuijotti toista suu auki.
”Tuota... Minä...”, Gaara takelteli.
”Äh, ei se mitään”, hän sanoi ja hymili aurinkoisesti. Gaara huokaisi helpotuksesta. Hän oli pelännyt että pilaisi heidän uuden ystävyytensä heti alkuunsa sillä päähänpistolla.

”Hei, odota!”, Gaara huusi Naruton perään, joka oli noussut punapään ollessa mietteissään ja juossut vähän matkaa eteenpäin.
”Tule jo! Ei ole pitkä matka”, blondi hihkaisi nauraen.

Ilta meni poikien tehdessä läksyjä, jonka jälkeen he juttelivat niitä näitä ja söivät jotain – tai oikeastaa Naruto söi, Gaaralla ei kuulemma ollut nälkä. Kellon lähestyessä kahdeksaa Gaara huokaisi.
”Kuule, minun pitäisi varmaan mennä kotiin. Temari ja Kankuro ovat ehkä huolissaan, en ole ollut koskaan kenekään luona. Olen ollut vain kotona.”

Naruto nyökkäsi.
”Selvä. Nähdään huomenna”, hän sanoi ja virnisti. Gaara huokaisi mielessään: ehkäpä Naruto olisi jo unohtanut puistossa tapahtuneen välikohtauksen.

Kun Gaara oli saanut kengät jalkaansa, repun selkäänsä ja hän oli jo ovenraossa, Naruto tarttui tätä kädestä. Nopeasti hän läheni, painoi huulensa pikaiseen suudelmaan toisen huulille ja perääntyi.
”Puistossa tapahtuneesta”, hän sanoi hymyillen ja patisti Gaaran käytävään.

Gaara käveli kuin unessa kotiinsa. Vasta sitten hän tajusi missä oli kun astui sisälle ja kuuli Temarin äänen.
”Gaara! Missä sinä olit? Olin niin huolissani!” Punapää huokaisi: hän oli osannut odottaa tuota.
”Olin yhden kaverin luona, ei mitään muuta. Ja läksyt tehty”, hän vastasi Temarille ennen kuin toinen edes ehti esittää kysymystä läksyistä. Temari tunki Gaaran suuhun pari voileipää ennen kuin patisti tämän nukkumaan.

Tuijotan paljasta rannettani, mikä on täynnä arpia ja haavoja. Tähän aikaan olen aina kävellyt huoneeni nurkkaan, missä minua odottaa valikoima pieniä, teräviä esineitä. Mutta nyt en tunne tuota tarvetta. Nyt tunnen vain tyyntä rauhaa. Johtuukohan se siitä pojasta, jonka kanssa ikään kuin ystävystyin tänään? Ehkäpä. Tunnen, etten ole enää yksi. Että hänestä voisi tulla ystävä. Koska minusta tuntuu, että hänkin ymmärtää mitä yksinäisyys on. Mitä on tulla hyljeksityksi. Hän ymmärtää, miltä tuntuu olla erilainen.