Vapauttavat sanat - Gasoline
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
4
Katsottu 1068 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 697 sanaa, 4420 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2012-03-14 19:14:27
Kiru pyysi minulta SasoDei ficciä, ja *fanfaari* tässä se on! Toivottavasi pidät siitä, samoin kuin te muutkin! Tuota rustatessani kuuntelin Chris Medinan kappaletta "What Are Words" (ihan näin btw... xD). Antakaa kommenttia, pyydän, kiitän ja kumarran.-Gasoline
Arvostelu
4
Katsottu 1068 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Hitaasti valuvat kyyneleet poskia pitkin. Jalat vievät omia teitään. Millään ei ole enää merkitystä. Lasittuneet silmät tuijottavat tyhjästi eteenpäin. Sadepisarat piiskaavat syksyisiä puita.
Pudistan päätäni, en saa ajatella sitä. En tässä, en nyt. Katseeni kohtaa kylmän kiven, mutta silti hymyilen. Tiedän, että katselet minua sieltä jostakin, enkä halua huolestuttaa sinua. En halua että pidät tekoasi liian itsekkäänä.Asettelen taitetun paperilapun kiven alle.
”Tiedän ettet voi lukea sitä, mutta laitan sen silti tuohon...” kuiskaan hiljaa tuulen hukuttaessa sanani. Osaan tekstin jo ulkoa, niin monta kertaa olen sen lukenut ja niin kauan hionut että siitä tulisi sinulle sopiva. Sinulle kuuluva.
”Se, ja sitä edeltävät pari päivää eivät varmasti koskaan katoa mielestäni. Koska silloin olit jo tehnyt päätöksesi, olit tehnyt sen jo kauan sitten. Enkä tiedä olisinko voinut vaikuttaa siihen mitenkään vaikka olisinkin huomannut asian. Olen pahoillani siitä.
Mitä sanoisin. Ainakin sen, että pyydän, älä pidä jälkikäteen tekoasi liian itsekkäänä, äläkä huolehdi minusta. Selviän kyllä, niin kuin aina. Olit valinnut tuon tien, ja kuljit sen ylpeästi loppuun, pystypäin, katumatta kertaakaan. Olen ylpeä sinusta, Deidara.
Mutta silti toivon, että olisin voinut tehdä jotakin toisin.
Että olisin saanut pitää sinut luonani vielä vähän kauemmin...”
Kuiskaan sanat ilmaan. Hitaasti, harkiten. Jättämättä mitään pois. Sitten hymyilen hieman, ja nostan katseeni taivaalle. Aurinko kurkistaa lohduttavasti harmaan pilvimassan takaa. Kyynelten juovittamille kasvoilleni nousee väkisin hymy, en voi estää sitä. Aivan kuin sinä katselisit minua sieltä, hymyilisit minulle siihen tavalliseen tapaasi ja sanoisit ”Älä huoli, kaikki muuttuu vielä paremmaksi, odota vain” ja suutelisit minua kevyesti. Pudistan päätäni. Niin ei enää tapahdu. Tiedän sen, mutta en voi lakata haaveilemasta.
Käännän selkäni haudallesi ja lähden kävelemään pois. Kevyt tuulahdus tuo tutun tuoksun luokseni, ja kyyneleet alkavat taas valua. Se on sinun tuoksusi, siitä ei ole epäilystäkään. Käännyn ympäri, mutta en näe ketään. Tietenkään en. Hymähdän, käännyn takaisin ja jatkan kävelyä. Ihmisten ilmoille on pitkä matka, olen tehnyt hautasi niin kauas muista kuin mahdollista – tai no, haudan ja haudan...mitä ihmisestä nyt jää jäljelle kun räjähtää sisältäpäin.Se on lähinnä muistokivesi.
Deidara kumartui ottamaan paperin kiven alta. Hän luki sen nopeasti läpi ja hymyili.
”Voi Danna. Olet aina samanlainen...et ole muuttunut miksikään näiden parin vuoden aikana kun olen ollut pois”, hän naurahti. Paperin hän laittoi taskuunsa. Hiukset olivat aivan auki, edes tupsua pään päällä ei ollut. Verkkopaita ja mustat housut, kengät. Kaapu oli pois, samoin otsasuojus.
Deidara juoksi Sasorin rinnalle. Hän otti toista kädestä kiinni ja antoi sormiensa liukua toisen sormien lomaan. Sivusilmällä hän huomasi rakkaansa suun kääntyvän hymyyn.
Tunsin kädessäni lämpöä, kuin olisin taas pitänyt Deidaraa kädestä. Mieleeni tulvahtaa muistoja, kuinka olimme yhdessä kävelleet monet kerrat tuolla paikalle, missä muistokivi seisoi. Se oli ollut lempipaikkasi. Sen takia toin kiven tänne.
Deidara hymyili ja nykäisi varovasti toista kädestä. Sasori pysähtyi. Deidaran sormet sivelivät toisen kasvoja. Sasorin silmät painuivat kiinni, ja Deidaran sormet liikkuivat hellästi ja varovasti toisen silmäluomilla.
”Rakastan sinua”, hän kuiskasi toisen korvaan ja suuteli tätä.
Tunnen ilmavirran korvani juuressa. Hymähdän. Tiedän, että olet siellä jossain, ehkä jopa täällä, vierelläni. Samassa tunnen jonkin hipaisevan huuliani, enkä voi kuin nauraa. Se olet tosiaan sinä. Olet täällä, luonani. Vihdoin pystyn päästämään irti kipeästä muistosta, ja antaa vain kauneutesi valaista mieleni.
Jatkan kävelyä, ja askeleeni tuntuvat jo paljon kevyemmiltä. Puristan ilmaa kädessäni, tietäen että kätesi on siinä. Tunnen, kuinka otteesi löystyy, ja annan omankin otteeni hölletä. Olet jäänyt paikallesi. Sormemme koskettavat toisiaan, ja sitten kätesi irtoaa otteestani. Jokaisen on päästävä eteenpäin, ja tämä on minun tapani.
Pudistan päätäni, en saa ajatella sitä. En tässä, en nyt. Katseeni kohtaa kylmän kiven, mutta silti hymyilen. Tiedän, että katselet minua sieltä jostakin, enkä halua huolestuttaa sinua. En halua että pidät tekoasi liian itsekkäänä.Asettelen taitetun paperilapun kiven alle.
”Tiedän ettet voi lukea sitä, mutta laitan sen silti tuohon...” kuiskaan hiljaa tuulen hukuttaessa sanani. Osaan tekstin jo ulkoa, niin monta kertaa olen sen lukenut ja niin kauan hionut että siitä tulisi sinulle sopiva. Sinulle kuuluva.
”Se, ja sitä edeltävät pari päivää eivät varmasti koskaan katoa mielestäni. Koska silloin olit jo tehnyt päätöksesi, olit tehnyt sen jo kauan sitten. Enkä tiedä olisinko voinut vaikuttaa siihen mitenkään vaikka olisinkin huomannut asian. Olen pahoillani siitä.
Mitä sanoisin. Ainakin sen, että pyydän, älä pidä jälkikäteen tekoasi liian itsekkäänä, äläkä huolehdi minusta. Selviän kyllä, niin kuin aina. Olit valinnut tuon tien, ja kuljit sen ylpeästi loppuun, pystypäin, katumatta kertaakaan. Olen ylpeä sinusta, Deidara.
Mutta silti toivon, että olisin voinut tehdä jotakin toisin.
Että olisin saanut pitää sinut luonani vielä vähän kauemmin...”
Kuiskaan sanat ilmaan. Hitaasti, harkiten. Jättämättä mitään pois. Sitten hymyilen hieman, ja nostan katseeni taivaalle. Aurinko kurkistaa lohduttavasti harmaan pilvimassan takaa. Kyynelten juovittamille kasvoilleni nousee väkisin hymy, en voi estää sitä. Aivan kuin sinä katselisit minua sieltä, hymyilisit minulle siihen tavalliseen tapaasi ja sanoisit ”Älä huoli, kaikki muuttuu vielä paremmaksi, odota vain” ja suutelisit minua kevyesti. Pudistan päätäni. Niin ei enää tapahdu. Tiedän sen, mutta en voi lakata haaveilemasta.
Käännän selkäni haudallesi ja lähden kävelemään pois. Kevyt tuulahdus tuo tutun tuoksun luokseni, ja kyyneleet alkavat taas valua. Se on sinun tuoksusi, siitä ei ole epäilystäkään. Käännyn ympäri, mutta en näe ketään. Tietenkään en. Hymähdän, käännyn takaisin ja jatkan kävelyä. Ihmisten ilmoille on pitkä matka, olen tehnyt hautasi niin kauas muista kuin mahdollista – tai no, haudan ja haudan...mitä ihmisestä nyt jää jäljelle kun räjähtää sisältäpäin.Se on lähinnä muistokivesi.
Deidara kumartui ottamaan paperin kiven alta. Hän luki sen nopeasti läpi ja hymyili.
”Voi Danna. Olet aina samanlainen...et ole muuttunut miksikään näiden parin vuoden aikana kun olen ollut pois”, hän naurahti. Paperin hän laittoi taskuunsa. Hiukset olivat aivan auki, edes tupsua pään päällä ei ollut. Verkkopaita ja mustat housut, kengät. Kaapu oli pois, samoin otsasuojus.
Deidara juoksi Sasorin rinnalle. Hän otti toista kädestä kiinni ja antoi sormiensa liukua toisen sormien lomaan. Sivusilmällä hän huomasi rakkaansa suun kääntyvän hymyyn.
Tunsin kädessäni lämpöä, kuin olisin taas pitänyt Deidaraa kädestä. Mieleeni tulvahtaa muistoja, kuinka olimme yhdessä kävelleet monet kerrat tuolla paikalle, missä muistokivi seisoi. Se oli ollut lempipaikkasi. Sen takia toin kiven tänne.
Deidara hymyili ja nykäisi varovasti toista kädestä. Sasori pysähtyi. Deidaran sormet sivelivät toisen kasvoja. Sasorin silmät painuivat kiinni, ja Deidaran sormet liikkuivat hellästi ja varovasti toisen silmäluomilla.
”Rakastan sinua”, hän kuiskasi toisen korvaan ja suuteli tätä.
Tunnen ilmavirran korvani juuressa. Hymähdän. Tiedän, että olet siellä jossain, ehkä jopa täällä, vierelläni. Samassa tunnen jonkin hipaisevan huuliani, enkä voi kuin nauraa. Se olet tosiaan sinä. Olet täällä, luonani. Vihdoin pystyn päästämään irti kipeästä muistosta, ja antaa vain kauneutesi valaista mieleni.
Jatkan kävelyä, ja askeleeni tuntuvat jo paljon kevyemmiltä. Puristan ilmaa kädessäni, tietäen että kätesi on siinä. Tunnen, kuinka otteesi löystyy, ja annan omankin otteeni hölletä. Olet jäänyt paikallesi. Sormemme koskettavat toisiaan, ja sitten kätesi irtoaa otteestani. Jokaisen on päästävä eteenpäin, ja tämä on minun tapani.
Kommentit (Lataa vanhempia)
horaaneko
- 2012-03-17 07:43:28
*toisen fanfaarit* Meikä luki ficin! xD Oon siinä aika laiska nykyään, mut oli pakko tulla tsekkaa miten sä kirjottelet nykyään. :3
Koska haluan jättää plussat loppuun, annan kritiikin nyt:
Elikkäs. SasoDei on vaikea aihe, vaikka useat ei sitä ymmärrä. Se on vaikea siksi, että harvoin siinä hahmot pysyvät IC:nä. Lipsuit tässä pahasti OOC:n puolelle. Mutta OOC:kin on vaikee aihe , koska jotkut siitä ei välitä yhtään, joillekin se taas on syy jättää fic lukematta. Itse en välitä OOC:sta tietyissä parituksissa, mutta SasoDeissä haluaisin aina nähdä edes hiukan hahmojen oikeaa luonnetta: Sasorin ylpeyttä, Deidaran räiskyvää persoonaa. Tässä parituksessa tunnutaan usein unohtavan täysin hahmojen oikeat luonteet. Mutta kuitenkin tämä on asia, jota sun ei välttämättä tarvii yrittää muuttaa. Monet tykkää ficistäsi eikä välitä hahmojen luonteista, se nyt selviää jo aikaisemmista kommenteista ficciin. :> Mut yritä kuitenkin muistaa jatkossa hahmojen oikea persoona kirjoittaessasi. Sun ei tarvitse kopioida hahmoja täydellisesti, mutta pienetkin viittaukset hahmon luonteeseen saavat siihen jo tietynlaista väriä. :> Eihän munkaan ficeissä oo mitään perfect-IC-hahmoja, mutta muistan koko ajan millaisia ovat sarjassa ja mietin, miten he voisivat tietyt asiat sanoa. On myös tärkeää, ettei IC:tä miettiessä ala rajoittamaan hahmojen sanoja/tekoja. (tyyliin, 'ei Sasori voi sanoa "Rakastan sinua"' ja sitten jättää sen pois. Sekään ei käy, koska silloin ficistä menee idea)
Sitten oli jännää että Sasori oli elossa vaikka Deidara oli jo kuollut? :D Aluks ajattelin ettet kirjota edes ninjamaailmasta ja olet muuttanut kuoleman syytä, mut ilmeisesti Dei oli kuitenkin tässä kuollut taistelussa Sasken kaa? :o No, eipä tuo hirveesti haitannut, mut jäipä mietityttämään. :D
Kirjoitusvirhe:
"Sadepisarast" -> "Sadepisarat"
Ja vielä ideasta. No se oli hiukan klisee. Mutta, tästä ei enempää ja mennään plussiin:
Koska vaikka tarina oli klisee, se ei silti tuntunut niin kliseeltä, koska teksti oli todella kivasti kirjoitettu. :> Se ei tuntunut semmoiselta "jee kirjotanpas ficin" -tyyliseltä miltä useat ficit tuntuu nykyään täällä.. Tähän oli panostettu ja tätä oli ajateltu. Horaakkeli tyksii! o/
Mietin aluksi että laitat pistettä ehkä liikaa ja jotkut lauseet kuullosti hassuilta, mutta ainakin tuo pisteytys tuntu loppujen lopuksi sopivan tähän oikein hyvin. Yleensä tiuhaan pistettä käyttämistä pidetään tehokeinona, mutta koska fic oli näin lyhyt, lyhyet lauseet ei alkaneet vielä ärsyttämään. Eli siis joo, hyvin kirjotettu. 8D (miks miun pitää selittää kaikki näin pitkästi...)
Kaiken kaikkiaan: pidin. Loppujen lopuksi nuo miinukset ei haitanneet ja tästä jäi hyvä mieli. :) Lisää tämmöisiä!
Koska haluan jättää plussat loppuun, annan kritiikin nyt:
Elikkäs. SasoDei on vaikea aihe, vaikka useat ei sitä ymmärrä. Se on vaikea siksi, että harvoin siinä hahmot pysyvät IC:nä. Lipsuit tässä pahasti OOC:n puolelle. Mutta OOC:kin on vaikee aihe , koska jotkut siitä ei välitä yhtään, joillekin se taas on syy jättää fic lukematta. Itse en välitä OOC:sta tietyissä parituksissa, mutta SasoDeissä haluaisin aina nähdä edes hiukan hahmojen oikeaa luonnetta: Sasorin ylpeyttä, Deidaran räiskyvää persoonaa. Tässä parituksessa tunnutaan usein unohtavan täysin hahmojen oikeat luonteet. Mutta kuitenkin tämä on asia, jota sun ei välttämättä tarvii yrittää muuttaa. Monet tykkää ficistäsi eikä välitä hahmojen luonteista, se nyt selviää jo aikaisemmista kommenteista ficciin. :> Mut yritä kuitenkin muistaa jatkossa hahmojen oikea persoona kirjoittaessasi. Sun ei tarvitse kopioida hahmoja täydellisesti, mutta pienetkin viittaukset hahmon luonteeseen saavat siihen jo tietynlaista väriä. :> Eihän munkaan ficeissä oo mitään perfect-IC-hahmoja, mutta muistan koko ajan millaisia ovat sarjassa ja mietin, miten he voisivat tietyt asiat sanoa. On myös tärkeää, ettei IC:tä miettiessä ala rajoittamaan hahmojen sanoja/tekoja. (tyyliin, 'ei Sasori voi sanoa "Rakastan sinua"' ja sitten jättää sen pois. Sekään ei käy, koska silloin ficistä menee idea)
Sitten oli jännää että Sasori oli elossa vaikka Deidara oli jo kuollut? :D Aluks ajattelin ettet kirjota edes ninjamaailmasta ja olet muuttanut kuoleman syytä, mut ilmeisesti Dei oli kuitenkin tässä kuollut taistelussa Sasken kaa? :o No, eipä tuo hirveesti haitannut, mut jäipä mietityttämään. :D
Kirjoitusvirhe:
"Sadepisarast" -> "Sadepisarat"
Ja vielä ideasta. No se oli hiukan klisee. Mutta, tästä ei enempää ja mennään plussiin:
Koska vaikka tarina oli klisee, se ei silti tuntunut niin kliseeltä, koska teksti oli todella kivasti kirjoitettu. :> Se ei tuntunut semmoiselta "jee kirjotanpas ficin" -tyyliseltä miltä useat ficit tuntuu nykyään täällä.. Tähän oli panostettu ja tätä oli ajateltu. Horaakkeli tyksii! o/
Mietin aluksi että laitat pistettä ehkä liikaa ja jotkut lauseet kuullosti hassuilta, mutta ainakin tuo pisteytys tuntu loppujen lopuksi sopivan tähän oikein hyvin. Yleensä tiuhaan pistettä käyttämistä pidetään tehokeinona, mutta koska fic oli näin lyhyt, lyhyet lauseet ei alkaneet vielä ärsyttämään. Eli siis joo, hyvin kirjotettu. 8D (miks miun pitää selittää kaikki näin pitkästi...)
Kaiken kaikkiaan: pidin. Loppujen lopuksi nuo miinukset ei haitanneet ja tästä jäi hyvä mieli. :) Lisää tämmöisiä!
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste