Luku 4

Vincent laski laukkunsa sängylle ja kaivoi puhelimen taskustaan. Jälleen kerran hän yritti soittaa Yuffielle ja jälleen kerran ylipirteä naisääni kertoi hänelle, ettei tytön kännykkään vieläkään saatu yhteyttä. Huokaisten hän kytki puhelimen laturiin ja laturin seinään.
 
Tällä välin Cloud oli ehtinyt rojahtaa omalle sängylleen kädet pään takana ja näytti miltei nukkuvan.  Vincent päätti hyödyntää hetken ja piipahtaa suihkussa. Hän ilmoitti aikeensa Cloudille, joka tyytyi murahtamaan jotain epämääräistä vastaukseksi.
 
Vincent nappasi pyyhkeen sängyltä ja siirtyi sen kanssa pieneen kylpyhuoneeseen. Hän ehti saada riisuttua, kun tuli ajatelleeksi, että Kaorulle olisi ehkä ollut syytä ilmoittaa, miten huonejärjestelyiden kanssa oli käynyt. Puhelin kuitenkin oli toisessa huoneessa, joten Vincent päätti laittaa viestiä heti, kun tulisi suihkusta.
 
Hotelliin siirtyminen ei ollut mennyt aivan suunnitelmien mukaan. He olivat valinneet pienehkön majoituslaitoksen syrjäisellä kulmalla, mutta valitettavasti kyseinen halpahotelli olikin yllättävän monen suosiossa. Huoneita oli jäljellä tasan kaksi ja nekin eri kerroksissa. Koska Kaoru ei ollut paikalla varausta tehdessä, olivat miehet joutuneet päättämään asumisjärjestelyistä keskenään.
 
Cloud oli kieltäytynyt menemästä Kaorun kanssa samaan huoneeseen. Vaikkei Tifa ollut mustasukkaista tyyppiä, tämä oli kuulemma nyt niin herkässä tilassa, ettei kohtaloa kannattanut uhmata. Vincent puolestaan epäili, että Yuffie ei ilahtuisi, jos hän yöpyisi toisen naisen kanssa, vaikkakin eri sängyissä. Eikä hän muutenkaan kokenut asetelmaa soveliaaksi.
 
Ei sillä, että Genesiksen ja Kaorun lykkääminen samaan huoneeseen olisi ollut yhtään enemmän soveliasta. Genesis ei ollut vastustanut ajatusta, mutta nuori nainen oli jo alun alkaenkin vaikuttanut sen verran ujolta, ettei tämä ilahtuisi asetelmasta. Toisaalta he olivat kaikki jo jakaneet tilat pienessä veneessä, joten heidän oli vain opeteltava sietämään toisiaan.
 
Vincent tosin jo harkitsi, että jos matka jatkuisi vielä kauemmas, kannattaisi paikalle hälyttää joko Cid ilmalaivoineen tai Turkit helikopterin kanssa. Siten matkanteko sujuisi nopeammin ja heillä olisi lisäjoukkoja, mikäli tarve vaatisi.
 
Suihkussa Vincent kävi mielessään läpi illan suunnitelman. Kaoru selvittäisi, missä herra Moles työskenteli ja sen jälkeen kaksi heistä hankkiutuisi tämän puheille hieman ennen toimistoajan loppumista. Nuo kaksi yrittäisivät kaivaa Molesista tiedon, minne tämän laiva oli purjehtinut, sillä satamassa sitä ei tiettävästi ollut.
 
Tehtävä pitäisi suorittaa hienovaraisesti, ettei WRO:n maine kärsisi. Vincent olisi kuitenkin mieluiten marssinut suoraan sisään ja pakottanut Molesin kertomaan tietonsa. Sellainen taktiikka ei ollut hyvä, saati suositeltava, joten oli parempi edetä rauhallisemmin. Kenties Moles kertoisi avoimesti, mitä tiesi. Paikalliset olivat kuitenkin ystävällistä ja avuliasta väkeä.
 
Vincent huuhteli shampoota pitkistä hiuksistaan ja pohti, missä Yuffie mahtoi juuri nyt olla. Jos tyttö oli edelleen laivalla, tämä saattaisi olla hyvin heikossa kunnossa. Päiväkausia kestävä pahoinvointi ja oksentelu olivat jopa hengenvaarallista. Yuffie oli kuitenkin siepattu, ei tapettu asuntoonsa, joten olisi voinut kuvitella, että kidnappaajan intresseissä oli pitää tyttö vähintäänkin kohtalaisissa ruumiin ja sielun voimissa... Vincentiä vain huolestutti, mitä tytölle myöhemmin tehtäisiin. Jos Grimoire oli koko jutun takana, Yuffie saattaisi päätyä ihmiskokeiden uhriksi. Vincent, jos kuka tiesi, mitä sellainen teki sielulle, joten hän ei todellakaan halunnut Yuffien kokevan samaa kohtaloa.
 
Mies huokaisi ja astui ulos suihkukopista. Oli parasta levätä hetki, sillä illasta saattaisi tulla vielä pitkä.
 
~o~
 
”Saisinko pyyhkeeni?” Genesis kysyi kuin mikään ei olisi ollut vialla. ”Jätin sen siihen pytyn päälle.”
 
Kyse oli samaisesta pyyhkeestä, jonka olin juuri tempaissut ympärilleni.
”Et”, oli ainoa lause, jonka sain tuotettua. Kyllä, olin nähnyt alastoman miehen ennenkin, mutta kyseessä ei ollut tuolloin ollut kollega. Työkavereiden kanssa ei ajauduttu tällaisiin tilanteisiin.
”Sitten minun on tultava ulos näin”, Genesis huomautti ja oli jo aikeissa astua kopista.
”Minä haen sinulle pyyhkeen. Odota hetki!” huudahdin ja syöksähdin makuuhuoneen puolelle. Löysin kuin löysinkin omalta sängyltäni – lukuisien tavaroiden alta – minulle tarkoitetun pyyhkeen, jonka kiikutin kylpyhuoneen puolelle. Ojensin sen Genesikselle yrittäen samalla pitää katseeni seinäkaakeleiden ah-niin-mielenkiintoisessa kuvioinnissa.
 
”Mitä sinä täällä teet?” sain kysyttyä miehen kietoessa pyyhettä suihkukopissa ympärilleen.
”Majoittaudun”, Genesis hymähti.
”Et voi majoittautua minun kanssani”, huomautin.
”Vapaita huoneita oli vain kaksi. Cloud ja Vincent kokivat ajatuksen naisen kanssa majoittautumisesta kiusalliseksi suhteidensa vuoksi, joten...” Lauseen loppu jäi roikkumaan ilmaan. Miehet siis epäilivät mustasukkaisuusreaktioita, joten minut oli tungettu samaan huoneeseen mahdollisesti vaarallisen entisen SOLDIERin kanssa.
 
Hyvä on, en pitänyt Genesistä vaarallisena. Hän oli liian kohtelias ja ystävällinen ollakseen minulle uhka. Joka tapauksessa tilanne oli niin kiusallinen, etten kyennyt edes muodostamaan siitä selkeää ajatusta. Tällaista ei vain kuulunut tapahtua.
 
”Ettekö te kolme voi nukkua samassa huoneessa?” kysyin vielä, mutta tajusin olevani jo häviöllä.
”Kummassakin huoneessa on vain kaksi sänkyä. Tämä oli käytännöllisin ratkaisu. On tärkeää, että jokainen meistä saa edes yhden yön verran riittävästi unta. Jos matkamme jatkuu huomenna, yöunet saattavat jäädä varsin heikoiksi”, Genesis perusteli. Hän oli valitettavan oikeassa. Jos joutuisimme taas kulkemaan veneelle, ei yksityisyyttä olisi juuri lainkaan. Lisäksi siellä oli vain kaksi punkkaa, joten joutuisimme vuorottelemaan nukkumisen suhteen. Tästä yöstä kannattaisi siis ottaa kaikki irti.
 
Genesis astui ulos kopista samalla hetkellä, kun sain ajatusketjuni päätökseen. Katseeni pysähtyi hänen paljaaseen rintakehäänsä, joka oli aivan liian täydellinen ollakseen sotilaan. Ilmeisesti hän ei ollut koskaan saanut arpia taisteluissa, hämmentävää.
 
Puistelin päätäni. En voinut enää muuttua punaisemmaksi, mutta minulla oli jo suorastaan kuuma. Entisen SOLDIERin vihreät silmät kiinnittyivät omiin ruskeisiini uteliaan tuikkivina.
”Kaikki hyvin, Kaoru?” hän kysyi. Olin kuulevinani hänen äänessään leikkimielisen sävyn, joka herätti sisälläni kummallisen pakokauhun.
”On”, kuiskasin. ”Minun pitäisi mennä suihkuun.”
”Ole hyvä vain”, Genesis vastasi ja viittasi kopin suuntaan. ”En käytä sitä enää.”
 
Hetken näytti siltä, ettei mies aikonut lähteä minnekään, mutta lopulta hän hymyili minulle vinosti ja livahti ohitseni makuuhuoneen puolelle. Nolostuneena kurottauduin lukitsemaan kylpyhuoneen oven, ennen kuin uskaltauduin riisumaan pyyhkeen ympäriltäni. Leviathan, ihan kuin olisin ollut pikkutyttö jälleen!
 
Laskin silmälasini lavuaarin reunalle ja kipitin suihkukoppiin mahdollisimman nopeasti sulkien oven perässäni. Sydämeni hakkasi niin kovaa, että pystyin kuulemaan lyönnit korvakäytävissäni. Kiireesti nykäisin suihkun päälle ja astuin sen alle hukuttaakseni tunnehyökyni.
 
Yritin järkeillä tilannetta. Olin töissä, tässä ei ollut mitään. Sattuman oikusta olin nyt vain joutunut miespuolisen kollegan kanssa samaan huoneeseen. Tilanteesta ei silti ollut syytä tehdä tarpeettoman vaikeaa. Hoitaisin vaatteiden vaihtamisen kylpyhuoneessa ja muuten en välittäisi Genesiksen läsnäolosta. Kuinka vaikeaa tuollainen oli?
 
Hemmetti, Genesis oli näyttänyt hyvältä pelkässä pyyhkeessä.
 
Läpsäisin itseäni poskelle. Oli täydellisen asiatonta ajatella tuolla tavoin työtoverista. Vaikka olisin työskennellyt rock-tähden kanssa (itse asiassa joku olisi kyllä voinut kuvitella minun työskentelevän kokonaisen bändin kanssa, kun seuralaisiani katsoi), en saanut ajatella mitään sopimatonta. Oli pysyttävä työn polttopisteessä.
 
Säädin suihkua lämpimämmälle ja annoin typerien ajatusteni ja tunteideni valua veden mukana putkistoon. Nyt oli paras keskittyä meneillään olevaan tehtävään ja unohtaa kaikki epäoleellinen.
 
Minun olisi asteltava Molesin toimistoon itsevarmuuden perikuvana. Vaikka pystyin selvittämään toimiston sijainnin, olisi luultavasti mahdotonta järjestää tapaamista tälle iltapäivälle. Se piti siis pystyä neuvottelemaan paikan päällä. Sen jälkeen olisi saatava tiedot ulos Molesista. Siinäkään vaiheessa ei auttaisi epäröidä.
 
WRO ei ollut poliisi, mutta meillä oli valtuuksia Edgen alueella. Järjestö toimi kansainvälisesti, mutta tällä mantereella sen valtaa ei tunnustettu täydellisesti. Tuestin mukaan toimintaamme ei ollut estetty, mutta ei suoraan sallittukaan. Olimme harmaalla vyöhykkeellä. Kenties jos Deepground-onnettomuus olisi näkynyt vahvemmin täälläkin, olisi asemamme ollut vahvempi. En silti toivonut, että tuhoa olisi ollut enemmän.
 
Hankasin itseni puhtaaksi ja astuin ulos suihkusta. Kuivattua ihoni tajusin, että vaatteeni olivat makuuhuoneen puolella. Joutuisin siis hipsimään sinne ja takaisin pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena. Tosin Genesis oli jo nähnyt minut vastaavassa varustuksessa vain reilu vartti sitten, joten minulla ei ollut siinä mielessä enää mitään hävittävää. Silti en pitänyt ajatuksesta.
 
Kietouduin pyyhkeeseen mahdollisimman tiukasti ja napsautin kylpyhuoneen lukon auki. Kun astuin huoneen puolelle, näin Genesiksen heittäytyneen omalle sängylleen. Mies lueskeli kirjaa kaikessa rauhassa eikä vilkaissut suuntaani. Pengoin kassistani puhtaat alusvaatteet, t-paidan ja housut. Laittaisin uudet vaatteeni päälle vasta juuri ennen lähtöä, sillä en halunnut saada niitä täyteen ryppyjä.
 
Kiirehdin takaisin kylpyhuoneeseen kiskomaan vaatteet päälleni. Pukeuduttuani hankasin hiuksiani kuivemmiksi ja harjasin ne huolellisesti. Tiesin, ettei märkiä hiuksia olisi saanut harjata, mutta omani menivät melkoiseen takkuun, jos annoin niiden kuivua kaikessa rauhassa.
 
Ripustin vielä pyyhkeen kuivumaan, asetin lasit takaisin nenälleni ja palasin makuuhuoneen puolelle. Seuraavaksi minun oli vielä otettava uudet vaatteeni esille muovikasseista ja laitettava ne roikkumaan henkariin vaatekaapin ovenkahvaan. Siirsin muutkin tavarani pois sängyltä, ennen kuin istahdin risti-istuntaan ja avasin läppärini.
 
Kesti tovin ennen kuin sain yhdistettyä hotellin langattomaan verkkoon. Onneksi se onnistui vaivattomasti eikä minun tarvinnut alkaa soitella esimerkiksi respaan. Avasin selaimen ja kirjoitin Molesin nimen hakukoneeseen. Pääsin välittömästi hänen yhtiönsä sivuille. Hän näytti olevan kohtalaisen hyvässä asemassa Costa del Solilla. Yhtiön pääkonttori sijaitsi täällä, mutta tehdas oli luonnollisesti sijoitettu kaupungin ulkopuolelle. Se valmisti erilaisia elintarvikkeita ja käytännössä sillä oli monopoliasema Costa del Solin markkinoilla. Tajusin myös itse joskus ostaneeni yhtiön nuudeleita.
 
Mikään yhtiön sivuilla ei viitannut hämäräperäisiin bisneksiin. Ei sillä, että olisin ymmärtänyt elintarvikkeiden tuottamisesta mitään, mutta joka tapauksessa minun silmiini kaikki vaikutti hyvin tavalliselta. Miksi Moles olisi siis sotkeutunut Wutain prinsessan kaappaamiseen? Luulisi sellaisen tekevän hallaa bisnekselle.
 
Tarkistin osoitteen sijainnin karttapalvelusta suhteessa hotelliimme. Meidän olisi käveltävä vain pari kilometriä – ellemme sitten käyttäisi taksia. Pieni iltakävely kaupungilla ei haitannut minua lainkaan, mutta edessä oleva tehtävä sai vatsani möyrimään. Tietokone edessäni olin itsevarmuuden perikuva, mutta mikään muu minulta ei sitten sujunutkaan. En vain ollut käytännöllinen ihminen, saati kovin rohkea. En ollut edes lapsena haaveillut salaisen agentin tai muun vastaavan tehtävistä. Enkä taatusti ollut kuvitellut pääseväni tällaiselle pelastusretkelle.
 
Kenties minun olisi pitänyt kieltäytyä koko jutusta, mutta nyt oli myöhäistä jossitella. Kirjasin osoitteen kännykkäni muistiin ja tarkistin tuoreimmat uutiset. Mikään ei viitannut prinsessaan. Tämän sieppaus ei ollut onneksi levinnyt median tietoon. Se olisi ollut katastrofi, hallitsija tuskin olisi katsonut suopeasti tietojen salaamista.
 
Suljin tietokoneeni, siirsin sen yöpöydälle ja heittäydyin selälleni sängylle. Hetken päästä nappasin kännykkäni ja asetin sen herättämään minut tunnin päästä. Pienet torkut olisivat ehdottomasti paikallaan.
 
~o~
 
Vincent oli juuri ehtinyt istua pöydän ääreen hotellin pienessä aulassa, joka toimitti samalla jonkinlaisen ravintolan virkaa, kun Genesis ja Kaoru ilmestyivät alas. Mies muisti, ettei ollut laittanut naiselle viestiä ja varoittanut huonejärjestelyistä. Syyllisyys solahti raskaana syliin ja tarrautui kiinni kuin hämähäkinverkko kärpäseen.
 
Kaksikko tuli suoraan pöytään ja varasi vapaana olevat tuolit. Kaoru näytti erilaiselta kuin normaalisti. Tämä oli pukeutunut tiukahkoon polvipituiseen hameeseen, siistiin puseroon ja jakkuun ja tämän hiukset olivat suurella nutturalla. Ei Vincent ollut naisen tyyliin kiinnittänyt erityistä huomiota, mutta oli kuitenkin pannut merkille sen olevan enemmän käytännöllistä kuin hienostelevaa. Nyt tämä näytti wutailaiselta bisnesnaiselta.
 
”Saitko selville, mistä voimme yrittää tavoittaa Molesin?” Vincent tiedusteli naiselta, joka nyökkäsi ja kertoi osoitteen.
”Kuka tulee kanssani?” nainen kysyi. Tämän ääni värisi. Siinä ei ollut samanlaista itsevarmuutta kuin normaalisti, kun tämä istui tietokoneensa takana ja tutki sen kautta maailmaa. Tavallaan tämä toi mieleen Markin, vaikka toisaalta tietokoneasiantuntijat eivät olisi voineet olla erilaisempia.
”Pohdin asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että Genesis”, Vincent vastasi. Hän ei ollut täysin tyytyväinen ratkaisuun, mutta se oli ollut väistämätön. Mieluiten hän olisi lähtenyt itse, mutta Genesiksen täytyi pysytellä joko hänen tai Kaorun lähistöllä jalkapantansa vuoksi. Tätä ei siis voinut jättää kahdestaan Cloudin kanssa. Toisekseen blondi mies näytti suhtautuvan punapäähän edelleen epäillen, joten näiden jättäminen kahden ei muutenkaan ollut maailman paras idea. Vincent ei halunnut aiheuttaa Cloudille yhtään enempää stressiä kuin oli pakko. Mies näytti taistelevan jo nyt omien demoniensa kanssa… tai kenties tämä oli vain huolissaan Tifasta ja lapsista, mutta joka tapauksessa tällä oli riittävästi ajateltavaa ilman Genesistäkin.
 
Kaoru ei näyttänyt ilahtuvan uutisesta, mutta nainen loihti itselleen tyynen ilmeen ällistyttävän nopeasti. Vincent pohti hetken, voisiko Cloud lähteä naisen mukaan, mutta sekään ei vaikuttanut hyvältä ajatukselta. Mies osasi taistella ja toimia muutenkin, mutta tämä ei ollut puhujatyyppiä. Nyt oli tärkeää pyrkiä rauhanomaisiin ratkaisuihin. Ei Vincent kuvitellut Cloudin ryhtyvän riekkumaan Molesille – kuten Barret olisi voinut tehdäkin – mutta tuskin tämä osasi kovin hyvin suostutella sanallisestikaan.
 
Genesis sen sijaan näytti hallitsevan sanansäilän käytön siinä missä miekkansakin. Punapää oli myös tarvittaessa hillitty ja kohtelias, joten tämä olisi paras vaihtoehto heistä kolmesta.
”Pyritte Molesin puheille ja yritätte saada hänet kertomaan, minne laiva on purjehtinut. Etsikää merkkejä hermostuneisuudesta. Hän saattaa tietää enemmänkin, ja kaikki tieto on meille arvokasta”, Vincent pyysi. Oli turhauttavaa jäädä itse istumaan hotelliin, kun toiset lähtivät suorittamaan tehtävää. Hän olisi itsekin halunnut tehdä jotain. Odottaminen ja epätietoisuus oli pahinta kaikesta.
 
Nelikko sopi, että Kaoru ja Genesis jättäisivät aseet hotellille. Kumpikin osasi lähitaistelutaitoja jonkin verran, mutta toivottavaa oli, ettei sellaisia tarvittu. Joka tapauksessa aseet laukaisisivat mahdolliset metallinpaljastimet ja herättäisivät muutenkin epäilyt, joten niistä saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
 
Vincent ja Cloud jäivät istumaan hotellin pöytään, kun kaksi muuta poistuivat ovista. Alkaisi pitkä ja turhauttava odottaminen.
 
Aikaa ei ehtinyt kuitenkaan kulua kuin vartin verran, kun Vincentin puhelin piippasi. Hän veti sen esille ja naksautti auki. Hän oli saanut tekstiviestin täysin vieraasta numerosta.
 
”Älä minuun yhtettä ota. – Yufii”
 
Vincentin sydän jätti lyönnin välistä.