Seuraava osa ->

Vaaleahiuksinen mies istui hyvin vanhassa ja rämäisessä kapakassa juoden jo lämmennyttä tuoppia. Deidara oli jo pitkään kärsinyt masennuksesta. Hän oli käynyt sen takia lääkärissä useita kertoja, mutta mikään ei ollut auttanut, niinpä blondi oli ryhtynyt ryypiskelemään. Kukaan ei välittänyt hänestä kapakassa, sillä kaikki olivat omissa maailmoissaan, huumeiden tai alkoholin valtaamina.

Deidaran silmät olivat puoliksi auki ja suu hieman raollaan. Hän näytti hyvin väsyneeltä ja turhautuneelta. Pystyi melkeinpä näkemään miten tummat pilvet liihottivat hänen päänsä yläpuolella. Hänellä oli juuri ja juuri päällään tumma kaapu punaisine pilvineen, sillä se retkotti kokonaan auki. Musta verkkopaita koristi hänen komeita vatsalihaksiaan.

Kapakan ovi avautui kuun valon loistaessa sisälle, kun punahiuksinen mies astui rakennukseen. Miehellä oli tyyni ilme kalpeilla kasvoillaan. Kun hän huomasi blondin makaavan nurkassa olevan pyöreän pöydän luona, hän alkoi astella sinne päin. Deidara oli jo melkein sammumispisteessä.

”Taas sinä täällä ryypiskelet, jo neljäs kerta tällä viikolla.” Sasori moitti Deidaraa ja otti miehen kannettavakseen. Punapää hymähti huomatessaan blondin simahtaneen. Hän lähti räkälästä kohti Akatsukien tukikohtaa kantaen Deidaraa käsivarsillaan.

Ilta oli kääntynyt jo yöksi, oli hyvin hiljaista. Sasori kuuli vain toisen hiljaisen hengityksen. Kuu ja tähdet valaisivat punapään matkaa kohti suurta vihreää metsää, kohta hän olisi viimein perillä. Hän käveli vielä muutaman mäen, kunnes saapui tukikohdan eteen.

Vanha, ränsistynyt ja maalamaton iso talo paistoi hänen edessään. Se oli Akatsukien piilopaikka. Ulkopuolelta se oli hyvin ruma, mutta kun astui sisälle, tunsi olonsa jo hieman paremmaksi. Konan oli sisustanut talon kokonaan itse, joten se oli oikein siisti sisältä. Suuri eteinen toivotti tulijan tervetulleeksi punaisella, pitkällä ja kapealla matolla. Eteinen johdatti suoraan suureen oleskeluhuoneeseen, josta pääsi keittiöön ja yhteen huoneeseen – Painin ja Konanin yhteiseen huoneeseen. Olohuoneesta vei myös portaat yläkertaan, jossa olivat muiden huoneet.

”Ai, tulit jo.” Konan huikkasi olohuoneesta, kun huomasi Sasorin saapuneen.

”Deidara on taas juonut?” hän jatkoi hieman säälien, äidilliseen tyyliinsä.

”Niin...vien hänet lepäämään yläkertaan.” Sasori vastasi sinihiuksiselle naiselle, joka joi vihreää teetä lukien jotakin kirjaa.


Sasori's POV

Lähdin kapuamaan portaita pitkin yläkertaan Deidara yhä sylissäni nukkuen. Oli hyvin raskasta päästä ylös asti ilman, että olisi kaatunut. Kun vihdoin sain viimeisen portaan astuttua, vastaani tuli Itachi, joka katsoi minua hieman epäilevästi. Katsoin häntä pitkään hiljaa, ennen kuin Uchiha lähti itse alas portaita sanomatta sanaakaan.

Tuhahdin ja jatkoin matkaani pitkää käytävää pitkin, josta pääsi muiden huoneisiin. Lopulta pääsin käytävän perälle ja avasin vasemmalla puolella olevan oven – se oli Deidaran huone. Huone oli sen verran sotkuinen ja hajotettu, että siitä saattoi heti arvata kuka huoneessa asusti. Silmäilin vaaleansinistä huonetta hetken etsien sänkyä, kunnes löysin sen.

Kävelin pedin viereen ja laskin Deidaran varovasti hänen omalle sängylleen, blondi nukkui yhä. Hymähdin tyytyväisenä kun näin hänen suloiset kasvonsa. Istuuduin sängyn viereen ja katselin toista. Deidara näytti hyvin viattomalta ja suloiselta kun hän nukkui. Hymy nousi hiljalleen huulilleni.

Vähän ajan päästä kävelin ikkunan luokse ja suljin verhot. Aamulla Deidaralla olisi varmasti taas krapula, eikä auringonpaiste tekisi hänelle yhtään hyvää siinä tilassa. Juuri sillä hetkellä blondi käännähti sängyllään. Katsoin häntä hiljaa, kävelin hänen luokseen ja silitin miehen silkkisiä vaaleita hiuksia.

”Mmh, un.”

Deidara taisi nähdä unta. Päätin varmuuden vuoksi jäädä hänen huoneeseensa yöksi, sillä jos blondi saisi taas jonkin yöllisen kauhukohtauksen unissaan. Istahdin jälleen sängyn viereen nojaten siihen. Katsoin pitkän tovin seinää miettien miten voisin lähestyä Deidaraa, enhän ollut vielä edes kertonut kunnolla tunteistani häntä kohtaan. Lopulta tunsin itseni kovinkin väsyneeksi, painoin silmäni umpeen ja nukahdin saman tien.


Deidara's POV

Raotin arasti silmiäni, päähän sattui aivan kamalasti. Nousin istumaan ja koitin muistaa eilisestä jotain, mutta mitään ei kuitenkaan tullut mieleen. Katsoin tapani mukaan huonettani, kunnes huomasin Sasorin nukkuvan lattialla. Hämmästyin ja nousin ylös sängystä tutkaillen partneriani, päätin kuitenkin antaa punapään vielä nukkua.

Lähdin kohti huoneeni ovea, avasin ja suljin sen saman tien. Katsoin hämärässä käytävässä kelloa, se näytti jotenkin sumealta. Jouduin menemään sitä kovinkin lähelle, ennen kun erotin paljoako se näytti. Kello oli vasta kuusi aamulla, kukaan muu ei ollut vielä hereillä. Olin yleensä muutenkin hyvin ajoissa. Matkasin kohti kylpyhuonetta, halusin ottaa kuuman suihkun.

Pian seisoin suihkun alla nauttien lämpimästä vedestä, joka virtasi pitkin vartaloani. Pesin hiukseni tapani mukaan ja koitin unohtaa päänsäryn, joka vaivasi minua kovasti. Yhtäkkiä suihku sammui. Katsoin pelästyneenä ovelle päin, mutten nähnyt ketään. Olin juuri astumassa pois suihkuverhon takaa, kun silmissä sumeni. Lopulta menetin tajuntani.


Sasori's POV

Heräsin kylmältä lattialta, ensisijaisesti katsoin sänkyä. Deidara ei enää nukkunut siinä. Katsoin ympärilleni ennen kun tajusin lähteä etsimään blondia. Kukaan muu ei ollut vielä hereillä, joten etsiminen oli vaikeaa – ei voinut kysyä keneltäkään apua. Olin etsinyt jo koko talon läpi, mutten ollut löytänyt Deidaraa mistään. Aloin jo hieman huolestua. Yhtäkkiä muistin, etten ollut tutkinut vessaa, sillä en olettanut hänen olevan siellä.

Avasin vessan oven ja näin miten alaston Deidara makasi vessan lattialla tajuttomana. Päätin mennä suoraa päätä auttamaan häntä, joten koitin ensin virvoittaa häntä. Hän ei kuitenkaan reagoinut mitenkään. Niinpä nostin hänet ylös ja kannoin takaisin huoneeseensa. Suljin hiljaa oven perässäni ja peittelin hänet sänkyyn. Tuntui hölmöltä katsella toista, kun toinen ei reagoinut mitenkään.

”Danna...” Deidara huokaisi yhtäkkiä hiljaa katsoen minua heikosti.

”Nyt pysyt makuulla etkä lähde minnekkään!” käskin.

Blondi katsoi minua hiljaisesti suoraan silmiini ja otti kiinni kädestäni. Katsoin toista takaisin nyt hieman lempeämmin. Deidara koitti saada silmiään enemmän auki, mutta ne painuivat aina takaisin kiinni.

”Nuku vaan, pysyn tässä.” sanoin ja silitin miehen vaaleita hiuksia.

Deidara huokaisi jälleen hiljaisesti ja painui takaisin horrokseensa. Istuin siinä jälleen, Deidaran sängyn vieressä katsoen toisen nukkumista, kun hänen rintakehänsä nousi ja laski yhä uudelleen ja uudelleen. Tunsin hänen hiljaisen hengityksensä kasvoillani. Leikittelin Deidaran sileillä hiuksilla. Tunti kului hiljalleen, huokaisin.

”Mitä nyt, un?” Deidara kysyi hiljaisesti, niin äkisti että hätkähdin hieman.

”Ei mitään...kuinka kauan olet ollut hereillä?” kysyin katsoen toista.

”Heräsin äsken.” blondi vastasi venytellen ja haukotellen.

”Oletko kunnossa? Olit taas kovassa krapulassa ja pyörryit..” kysyin hieman huolissani.

Deidara kääntyi suuntaani ja katsoi minua hiljaa. Lopulta hän nyökkäsi ja näytti jälleen hyvin tyytymättömältä elämäänsä. Katsoin häntä hieman surullisesti.

”Voit kyllä puhua minulle huolistasi.” koitin lepytellä häntä.

Blondi katsoi minua hieman ärtyisästi ja veti peiton korvilleen. Hän kääntyi minusta pois päin. Katsoin miestä hetken hiljaa, mutta lähdin sitten omaan huoneeseeni.


Deidara's POV

Kaikki tuntui tyhjältä ja turhalta, en yhtään tykännyt tästä tunteesta. Se oli syömässä minua pois. En ollut koskaan ennen näin onneton. Joka päivä oli aurinkoinen ja mukava, hymyilin paljon ja tunsin miten minulla oli hyvä olla.

Nyt kaikki oli muuttumassa harmaaksi, en tahtonut enää elää. En pystynyt enää hymyilemään. Tykkäsin vain ryypätä, mitä en ennen edes paljolti tehnyt. Se oli ainoa asia, joka tällä hetkellä sai minut iloiseksi.

Tuntui kuin seinät olisivat kaatuneet päälleni, näin joka yö painajaisia – toistaan pahempia. Tälle ei ollut tulossa loppua. Musta aukko oli vetämässä minut sisäänsä, tunsin vihaa ja surua yhtä aikaa, itselleni.

-----------------------------------------------------------------------
Pitkästä aikaa mitään jaksan kirjoittaa.
Tämä(kin) ficci on jo noin kolme tai neljä kuukautta lojunut kansioissani vailla valmistumista, eikä se vieläkään valmis ole, lisäähän tähän on osia tulossa, damn it. :D
En oikeastaan osaa kunnolla tehdä oneshotteja, niistä tulisi liian pitkiä ettei lukija jaksaisi niitä lukea ja muutenkin pätkäisen ficin aina johonkin tylsään kohtaan kun ei aivot enää pelaa.
Gomen. T__T
Kommentit ja pisteet ovat tervetulleita, toivottavasti nautitte ja nautitte edelleenkin seuraavista osista. n_n