<- Edellinen osa Seuraava osa ->

Nyt ei olekkaan POV'eja, sorry. Kyllästyin niiden tekemiseen + ne ovat liian vaikeita. Ja lisää osia on vieläkin tulossa, voi juma. XD
-----------------------------------------------------------------------

Deidara makasi tylsistyneenä sängyllään, hän halusi jatkaa uniaan, muttei saanut silmiään enää kiinni. Oli liian valoisaa. Puolen tunnin päästä hän laahusti tyytymättömänä alakertaan syömään aamiaista. Konan hääräsi keittiössä tapansa mukaan valmistamassa jo ruokaa. Hän katsahti Deidaraa huolestuneena ja päätti tehdä tälle aamiaisen.

”Istu sinä siihen vaan, laitan aamiaisesi.” hän hyräili ja alkoi paahtaa leipää ja laittoi kahvinkeittimen päälle.

”Mmh, kiitos, un.” Deidara sanoi uupuneena ja koitti jatkaa uniaan ruokapöydässä.

Hidan oli juuri silloin tulemassa hakemaan keittiöstä tuoremehua. Hän näki Deidaran makaavan puoliksi pöydällä uupuneen näköisenä. Jashinisti käveli ensin jääkaapille ja haki mehunsa, sitten hän istahti vastapäätä blondia ja katsoi tätä hieman ärtyneenä.

”Mikäs vittu sinulla nyt taas on? Neidillä sydänsuruja?” hän pilkkasi tapansa mukaan.

Deidara katsahti häneen hieman ärtyneeseen sävyyn, mutta paiskautti sitten päänsä takaisin kiinni pöytään. Hidan katsoi tätä uudestaan ja kohautti olkiaan. Konan oli saanut paahdettua ja voideltua leivät, nyt hän kaatoi suureen mukiin kuumaa kahvia. Kun nainen oli valmis, hän asetti ne blondin eteen.

”No niin, syöppäs nyt.” hän kehotti.

”Unn..”

Deidara piti silmiään kiinni ja koitti taas nukahtaa uudelleen. Hänellä ei oikeastaan ollut yhtään nälkä. Hänen mahaansa sattui, eikä pääkään ihan kunnossa ollut.

”Jos et syö, syön puolestasi.” Hidan sanoi ja virnisti ilkeästi. Hänkin oli vasta vähän aikaa sitten herännyt, eikä ollut vielä ehtinyt syödä yhtään mitään.

”Siitä vaan.” blondi vastasi masentuneena.

Hidan katsoi Deidaraa taas, mutta nyt hieman ihmettelevänä. Yleensä blondi laittoi kovastikin vastaan, mutta nyt hän antoi kaikelle periksi. Nyt oli näköjään jo hieman totisempaa hänen kohdallaan. Hidan ajatteli, että ehkä Deidara oli tosissaan masentunut tai loukkaantunut pahasti jostain.

”Kuule.” hän aloitti, muttei jatkanutkaan lausettaan loppuun, sillä Pain astui juuri silloin keittiöön.

Oranssihiuksinen mies mulkaisi häntä ilkeästi ja käveli Konanin taakse muka tiedustelemaan päivän ruokaa, vaikka oikeasti koitti vain lepytellä naista. Hidan tuhahti hiljaa ja nousi pöydästä vetäen Deidaran mukaansa. Blondi oli juuri saamasta unen päästä kiinni kun tunsi että häntä vedettiin mukanaan.

”Unn, mitä sinä teet?!” Deidara murahti näkiessään Hidanin raahaavan häntä.

”Kuule,en tiedä mikä vitun ongelma sulla on, mutta saat luvan lopettaa tollasen angstailun. Menee jo vähän liikaa yli, eikä ollenkaan sovi luonteesees.” Hidan sanoi.

”Nyt puet päälles ja lähetään selvittään asiat.” hän jatkoi vaativana.

”Miten niin selvittämään, un?” Deidara vaahtosi.

”Pidät vaan pääs kiinni ja tuut perässä.” Hidan karjaisi.

Deidara lähti yläkertaan vaihtamaan vaatteitaan ärsyyntyneenä. Kaikki oli pilalla, hän ei tahtoisi lähteä minnekkään, eikä varsinkaan Hidanin seurassa. Jashinisti oli aina ihan sekaisin. Kun hän oli saanut vedettyä kaapunsa päälleen ja laitettua hiuksensa, hän marssi närkästyneenä alakertaan, jossa Hidan jo odotti häntä. Mies avasi ulko-oven ja astui pihalle, Deidara seurasi häntä perässä sillä ei voinut muutakaan.

”Minne olemme menossa, un?” Deidara kysyi yhä närkästyneenä.

”Ryyppäämään.” jashinisti vastasi.

Deidara katsoi Hidania hyvin hämmästyneenä, häntä ei juuri nyt huvittanut ryypätä. Hän oli nimittäin ryypännyt jo liikaa, eikä se ollut enää yhtä kivaa. Deidara oli vain hukuttanut huonon olonsa viinaan.

Kohta he olivatkin jo erään baarin edessä. Se näytti ulkopuolelta katsottuna ihan siistiltä, eikä ollut sellainen rämä jossa Deidara oli käynyt jo monesti. He astuivat sisään, baarissa ei ollut juurikaan ketään. Tai sitten kaikki olivat vain pöytien alla vetämässä sikeitä.

Kun baarimikko näki Hidanin, hän johdatti molemmat suoraa päätä takaisimpaan pöytään istumaan. Deidara arveli, että baarimikko oli peloissaan koska Hidan oli ehkä vetänyt tätä turpaan. Saman tien he saivat jo tuopitkin eteensä.

”No, kerrohan nyt.” jashinisti koitti avata puhetta.

”Ei minua mikään vaivaa, un.” blondi vastasi.

”Älä viitsi kusettaa, hetihän sen näkee että oot ihan allapäin!”

”...”

Deidara ei heltynyt puhumaan mistään itseään koskevasta ennen kun oli saanut juotua pari tuoppia. Hidan oli selvästi arvannut, että jos saisi blondin edes vähän juopumaan, hän saisi irti miehestä edes jotakin. Blondi näytti muutenkin jo vähän pirteämmältä kun sai avautua jollekkin, vaikkei Hidan hänen paras ystävä ollutkaan.

”No, kerro nyt hei jo.” Hidan koitti lepytellä toista.

”Unn, unnn, et sitten kerro kenellekkään, lupaaatkoo?” Deidara nauroi.

Hidan katsoi tätä äimänä, hän ei ollut nähnyt blondin nauravan nyt kohta kuukauteen. Kaikkea se viina saikin aikaan, hän mietti innoissaan. Hän saisi jopa tietää mikä toista niin paljon masensi.

”No en vittu kerro.” Hidan valehteli.

”On ollut jotenkin yksinäistä-un..” Deidara aloitti nyt hieman surkeampaan sävyyn.

”Jaa kaipaat seuraa vai?”

”Unn.”

”Dannaa ei enää kiinnostanut muutkun sen-un nuket, un. Istuin kaaiikki päivät yksin-un omassa huoneessa kun se korjasi niitä..unn.”

Hidan katsoi Deidaraa hieman yllättyneenä, Sasorilla ja Deidaralla oli siis ollut suhde?

”Mutta eikös se nykyään koita koko ajan sun kanssas olla?”

”Unn, en enää jaksa kun se valehtelee, unn.. elämä on tylsää ilman Dannaa, mutten kestä sen valehtelua..”

”Jaa mitäs se hintti muka sulle on valehdellu?”

Deidara mulkaisi Hidania ilkeästi kun kuuli hänen haukkuvan Sasoria, mutta koitti sitten taas vetäytyä tyyneksi jatkaakseen tarinaansa.

”Nohh, piti meidän olla monesti-un kaahdestaan jossakin mutta se-un jäi nukkejensa kaanssa huooneeseensa..”

Hidania ei oikeastaan kiinnostanut kuulla enempää. Hän saisi pian varmasti traumoja toisen selityksistä, sillä ei tykännyt yhtään siitä kun blondi lisäsi un'nejaan kaikkialle puheeseensa. Hän ei ollut koskaan nähnyt toista kännipäissä, joten ei ollut kuvitellut että kyseisen äänteen jankuttaminen toistuisi useammin.

”Mikset sovi tuota vitun turhaa 'riitaa'? Tapat vielä ittes masennukseen.”

”...Unn”

”Näytät ihan vitun tyhmältä kun angstaat tolla tavalla.”

”No-un, kai sitten se täytyy sopia..” Deidara sanoi hieman epävarmasti.

Molemmat olivat juoneet jo ainakin neljä tuopillista. Hidan oli yhä selvin päin, vaikkei siltä ehkä muista vaikuttanutkaan. Deidara pamautti päänsä kiinni pöytään ja sammui. Jashinisti katsoi toista närkästyneenä, tyypillä oli tosi huono viinapää.

-----------------------------------------------------------------------
Sain juuri ja juuri tehtyä tämän osan valmiiksi, täytyy häippästä nyt saman tien pois koneelta kun lähdetään risteilylle. >D
Lisää osia on vieläkin tulossa!
Toivottavasti tykkäsitte tästäkin osasta. :3