Ja on aika jälleen jatkaa kahvilamme kanssa! Tai siis Akatsukilaistenhan se on, mutta siis.

Salaliittolaiset olivat lähteneet muualle, ilmeisesti raukat pelästyivät räjähdystä.

Sisällä kahvilassa kaikki vaipuivat horrokseen. Kaikki muut tuijottivat Itachin ja Sasorin tuijotuskilpaa, joka ei ollut edistynyt ollenkaan. Molemmat tuijottivat toisiaan silmiin. Vaikka Sasorilla ei edes ole oikeita silmiä.

Tobi oli kuitenkin keittiössä söhläämässä jotain, johon kuului erittäin paljon melua.

Lopulta Deidara kyllästyi ja teki savestaan perhosen. Sitten se lähti lentämään, ja Hidan tuijotti sen lentoa sanoen:
-Ja kohta plosahtaa ja perusmössöä on kaikkialla.
-Sitä kutsutaan saveksi, älypää. Oletko koskaan kuullut tälläisestä? Deidara kysyi ivallisella äänellä illistävältä Hidanilta. Sitten Deidara innostui illistelemään kolmella kielellä, ja Hidan näytti kansainvälisiä käsimerkkejä. Joihin liittyy keskisormi.

Sillä välin, kun Deidaran huomio oli muualla, perhonen laskeutui melkein Kakuzun pään päälle. Kakuzun rihmat lävistivät perhosen vaistoamaisesti, ja aiheutti "pienen" rähjähdyksen.
Kahvilan onneksi Deidara käytti vain vähän chakraa. Räjähdys aiheutti vain Kakuzun peittymisen mustaan.

Kakuzun silmät kaventuivat, kun hän tuijotti melkein sinistä Deidaraa. Hidan hykerteli vahingonilosta mutta muuten kukaan kahvilassa ei välittänyt koko räjähdyksestä. Mitä nyt Gaara ja Neji meinasivat saada sydänkohtauksen. He vilkaisivat toisiaan pikaisesti ja lähtivät hiljaa hiippailemaan muualle. Otettuaan kamansa ensin mukaan. Kukaan ei oikeastaan edes välittänyt mitään. Kahvilassa oli muutenkin tyhjää, joten muutama työntekijä sinne tänne ei haitannut mitään. Tosin, jos joku ei kohta pidä kiirettä, kolmas kuolee. Arvaatte varmaan, kenestä puhun.

-Itse lävistit sen, un! Deidara huusi ja paukautti keittiön oven kiinni samalla kun meni itse sisälle. Kakuzu paukutti keittiön ovea Sasorin ja Itachin jatkaessa hievahtamattakaan kilpaansa ja Hidanin naureskellessa.
-Hidan, käske Tobin avata ovi. Kakuzu komensi, ja Hidanin hymy hyytyi irvistykseen. Sitten Hidan nousi ylös huokaisten ja koputti luukkuun.

-Kuka siellä? Tobi huusi luukun takaa. Hidanilla ei ollut aikomustakaan aukaista itse murhalaitetta, joten hän huusi luukun läpi:
-Hidan! Tobi tajusi erään asian ja huusi nauraen takaisin:
-Hidan kuka? Hidan tuijotti luukkua tyrmistyneenä, ja käänsi sitten päänsä Kakuzuun.
-Hei Kakuzu, kuka minä olen? Kakuzu huokaisi ja huokaisi:
-Etköhän tiedä sen itsekkin...
-Eikun oikeasti. Kakuzu tuijotti rasittuneena hämmentyneen näköistä Hidania.
-Taisit sitten menettää sen viimeisenkin järjen pisaran, joka sinulle oli suotu.
-Nokun en muista sukunimeäni. Hidan raapi takaraivoaan miettiessään sukunimeään. Kakuzu alkoi näyttää myös hämmentyneeltä, koska Hidan ei ollut koskaan edes maininnut, että hänellä olisi sukunimi. Tosin melko monella Akatsukilaisella ei tainut olla sukunimeä. Tämähän menee omituiseksi!

Keittiössä Tobi hykerteli naurusta, ja Hidan kuuli siitä osan tajuten koko homman.
-Tobi perkele! Yksikin knok knok-vitsi ja olet kuollut! Hidan karjui luukun läpi, ja iski siihen nyrkillään. Tobi ja Deidara säikähtivät keittiössä, että Hidan tulee läpi, mutta kukaan muu ei välittänyt. Mitäpäs nyt pikkuriidoista.

Kakuzu päätti viimein jättää Deidaran rauhaan, ja kaikki asettuivat taas paikoilleen. Lopulta Deidara aukaisi oven ja tuijotti tyhjää kahvilaa.
-Täällä on tyhjää... Deidara mutisi ja raapi päätään. Muut katsoivat ympärilleen ja alkoivat mutista jotain samansuuntaista. Paitsi tietenkin Sasori ja Itachi. He eivät vieläkään olleet liikahtaneetkaan.

Kisame näytti miettivän jotakin, ja sanoi sitten sormi pystyssä:
-Mitä jos pidetään jonkinlainen teemapäivä? Pain mietti asiaa ja julisti sitten:
-Niin me teemmekin! Ja niin alkoivat pikkuiset kahvilatyöntekijämme järjestää teemapäivää, huomaamatta kuinka kaksi työntekijää puuttuivat. Ja kukaan ei koskaan huomannut asiaa, ja se on tarinan opetus. Ainakin tässä puolivälissä.

Mutta, kahvila suljettiin järjestelyjen takia. Juuri kun sinne olisi tullut asiakkaita salaliittolaisten muodossa.

Mutta kaikkia varmaan kiinnostaa: Mikä onkaan teemapäivän aihe? No, sehän on tietenkin kauhu - jotain, missä Akatsukilaiset ovat hyviä. Ja tietenkin hyvä teema tarvitsee sopivat asut!

-Tämä on ilkeää. Hidan mutisi tuijottaessaan vaatteitaan. Hidan oli puettu valkoiseen, oikein röyhelöiseen mekkoon. Siinä oli pitkät hiat, ja se ylettyi noin polviin asti. Se oli täynnä rusetteja, ja röyhelöitä, ja siinä oli valkoinen essu. Mekon reuna oli kiinnitetty rautalangalla, jotta se pysyisi alhaalla.

Tai siis ylhäällä.

Tai... Äh, miettikää itse, miten se on kun Hidan kävelee katossa.

Hidan roikkui ylösalaisin katossa kiinni, vieläkin yhtä kalpeana. Normaalilla ihmisellä olisi veri pakautunut päähän jo vähän aikaa sitten. Ihme kyllä Hidanin hiukset olivat vieläkin yhtä sileänä, eikä yksikään hiuksi roikkunut lattiaan päin. Hidanin rooli oli kummitus. Tai periaatteessa kummitustilaustenhakija, koska hän joutui kyselemään tilauksia ylösalaisin, ja hän raahasi viikatettaan mukanaan. Lisäksi hän oli aivan verissään. Deidara oli sanut päähänsä tehdä Hidanista verisen kummituksen, ja sen takia Hidanin rinta oli lävistetty mustalla piikillä, joka sojotti siitä vieläkin.

-Miten niin ilkeää? Pääset pelottelemaan ihmisiä ja kävelemään katossa. Deidara kysyi Hidanilta. Deidaraa itseään rasitti, koska hän ei ollut saanut mitään pukua. Hänen piti vain pelästyttää ihmisiä käsisuillaan, kun ihmiset luulisivat, että hän oli ainut "normaali".

Muilla ei ollut niin hyvä tuuri, etä he olisivat saaneet pitää vanhat vaatteensa. Kisame tosin oli vain korostanut kalamaisuuttaan, ja Kakuzu oli päästänyt hirveästi rihmoja ulos, ja näytti kassan takana istuvalta rihmakasalta, joka meinaa syödä hänet. Zetsu aikoi pysyä ruukussaan, mutta aueta aina välillä. Ja vaikka käydä hakemassa ruokaa keittiöstä, kun kerran sai.

Itachi tuli pukemasta mystisestä huoneesta, josta en ole myöskään ennen maininnut. Eikö olekkin hauskaa, kun näitä huoneita ja kaappeja vain pieraistaan kahvilaan? Kuitenkin.

Itachi esitti murhaajaa. Oikein sopiva rooli, vai mitä?

Itachilla oli siltikin mekko, samanlainen mitä Hidanilla, mutta musta. Hänen selässään roikkui verinen miekka nahkahihnalla, ja hänen naamallaan oli veriroiskeita. Arvaatte varmaan kenen? Hidanin.

Hidan-paran veri joutuu monenlaiseen käyttöön. Aika ilkeää... Mutta minkäs mahdat.

Konan ei aikonut pukea mitään vaatteita, vaan hajota paperiksi ja ilmestyä ihmisten eteen.

Sasori tuli Itachin jälkeen mystisestä huoneesta mustassa noitakaavussa. Hänen päänsä reunalla keikkui kohta putoamaisillaan oleva noitahattu, jonka pää taittui alaspäin. Sasori näytti aika vaivaantuneelta raahatessaan luutaa.

Deidara nauroi osoittaen Sasoria, ja Sasori hutkaisi häntä päähän luudalla. Deidara kaatui lattialle, ja sätki siinä vähän aikaa Sasorin ollessa aika omahyväisen näköinen ja Hidanin nauraessa katossa pudottaen lisää verta Itachin päälle. Itachi yritti pyyhkiä verta hiuksistaan ja valitti, miten veri pilaa hänen hiuksensa.

Deidara nousi lattialta saaden aikaan aikamoisen huudon. Aika hyvästä syystä. Tobi oli vain ilmestynyt hänen eteensä, jossain ihme hullu tiedemies-puvussa.

Kaikki muut katsoivat Deidaraa, paitsi Pain, joka meni mysteerihuoneeseen pukemaan.
-Tobi on hyvä hullu! Tobi nauroi vielä pikkuisen psykonaurua päälle, saaden muilta omituisia katseita.  
-Et voi olla samaan aikaan hullu ja hyvä, Tobi. Hullut ovat aina pahoja. Deidara nousi lattialta ja alkoi valistaa Tobia.
-Siksikö Hidan on tuollainen? Tobi osotti katossa roikkuvaa Hidania, joka irvisti. Deidara nyökkäsi vakavana yrittäen pitää naurun sisällään.
-Eikö Tobin pitänyt olla se hullu? Tobi kysyi ärtyneen näköiseltä Hidanilta, joka työnsi viikateensa terän Tobin kurkulle. Tobi hätkähti ja huitoi käsillään huutaen:
-Tobi on hiljaa poika! Hidan naurahti ja laittoi viikateensa olkapäälleen.

Silloin Pain tuli mysteerihuoneesta. Kaikki tuijottivat lihapullaksi pukeutunutta Painia. Mutta ei siinä vielä kaikki. Lihapulla-puku oli pukeutunut Batmaniksi. Kukaan ei sanonut mitään, kun Batpulla-Pain juoksi ympäri kahvilaa koristellen paikkoja.

Kohta kaikki muutkin alkoivat koristella, ja kohta koko kahvila oli saanut mustia löysiä kankaita seinille. Katossa oli myös tiukalle laitettu kangas, ja ikkunat oli peitetty. Pöydissä oli mustat pöytäliinat, ja niissä paloivat Itachin amaterasulla sytytetyt mustat liekit. Loistavaa käyttöä tekniikalle, eikös vain?

-Nyt puuttuu enää yksi asia! Hidan, vaihda lamppu! Hidan tuijotti Painiä, ja käveli sitten lähimmän lampun luo. Hän räpläsi sitä vähän aikaa verisillä käsillä, eikä saanut siitä kunnon otetta.
-Nyt meni hermot! Tää lamppu menee Jashinille! Hidan huitaisi lampun rikki viikateellaan ja sai mojovan sähkärin. Hidan savusi vähän aikaa katossa kiinni, ja lopulta hän putosi lattialle spiraalit silmissä savuten.

-Deidara. Pain huokaisi ja Deidara muotoili savesta lampunmuotoisen räjähteen. Sitten hän alkoi kaikkien tuijottaessa kasata tuoleja lattialle kasaan yltääkseen vaihtamaan lampun, jonka Hidan rikkoi. Deidara yritti sovittaa savikimpaletta lamppuun, ja alkoi lopulta hakata sitä paikoilleen. Tämä tärisytti penkkikasaa niin paljon, että Deidara putosi kasan päältä mahalaskulla maahan. Ja penkkikasa seurasi perässä. Deidara luisui mahallaan lattialle melkein Hidanin viereen.

-Hyi, jokin haisee kärtsänneeltä. Deidara mutisi lattialta yrittäen hälventää hajua heiluttamalla kättään.
-Olisikohan Hidan, älypää? Itachi kumartui Deidaran yläpuolelle, ja naureskeli tämän mahalaskulle. Deidara nyrpisi nenäänsä ja kuolasi tahallaan Itachin saappaalle. Itachin naama mieni punaiseksi, ja jollei Kisame olisi tullut väliin, olisimme saaneet todistaa taas yhtä murhayritystä. Tosin vaikuttaa siltä, että Itachilla ja Tobilla on jotain ongelmia näiden murhayritysten kanssa.

Sitten kaikki kuulivat pienen inahduksen ja huomasivat viimein nytkähtelevän Painin penkkikasan alla. Kukaan ei sanonut mitään, ja Hidan heräsi haisten vieläkin savulta. Hidan nousi pikkuisen yrittämisen jälkeen ylös, ja huomasi kaikkien tuijottavan Painiä.

Hidan käveli Painin luo, ja sanoi ivallisesti:
-Voi parkaa. Päästetään se tuskistaan. Sen sanottuaan kaikki katsoivat, miten Hidan tallasi Painin pään päälle. Pain lopetti sätkimisen, ja jos olisimme katsoneet tarkemmin hänen silmiään, niissä olisi ollut hienot spiraalit. Aivan varmasti.

Konan kiskoi Hidanin pois Painin luota ja valitti:
-Mitä hittoa luulet tekeväsi?
-No nyt Pain ei tunne mitään, joten eikö se ole parempi, mitä jos se sätkii tuskissaan penkkikasan alla? Hidan yritti perustella itseään, mutta ei Konan tietenkään uskonut noin surkeaa perustelua. Sen sijaan Konan huitaisi Hidania takaraivoon ja käski tämän raivata
penkit pois Deidaran apuna.

-Miksi minun pitää siivota tuon typeryksen jäljet? Hidan hankasi takaraivoaan ja valitti Konanille. Deidara risti kätensä ja näytteli loukkaantunutta.
-Se on itse joka nimittää. Deidara sanoi oikein typerällä äänensävyllä.
-Tuo on pikkulasten sanonta. Hidan nauroi samalla Deidaralle, joka sanoi:
-Ehka olen titten pikkulapti. Deidara illisti samalla Hidanille. Konan lopetti riidan sanomalla:
-Mitä jos kävisitte vaikka kaupassa? Deidara ja Hidan heittivät ylävitosen toisilleen ja huusivat innosta. Heidän ei tarvitsisi siivota!

Sasori tökkäisi Konania selkään ja sanoi:
-Oletko varma, että nuo idiootit selvuävät edes kauppaan asti? Konan sanoi automaattisesti:
-Mene sitten mukaan. Sasori näytti silmiinpistävän masentuneelta, mutta kysyi sitten:
-Pitäisikö meidän vaihtaa normaalit työasut?
-Ei, voitte samalla mainostaa. Sasori huokaisi kuullessaan Konanin vastauksen. Sitten Sasori käski Deidaran ja Hidanin mukaansa.

Salaliittolaiset päivystivät kahvilan ulkopuolella odottaen aikaa tuhota koko kahvila. Tai no, eihän se varsinaista tuhoamista ollut, mutta mistäs sitä tietää. Jos vaikka työntekijät lähtevät tai jotain. Pain kyllä varmaan tappaisi heidät, mutta en usko, että muisto lihapulla-Batmanpukuisesta Painistä on kovinkaan hirveä.

-Missä me siis käymme? Salaliittolaisten terävä korva kuuli Deidaran kysymyksen heti- tai siis, kukaan salaliittolaisista ei olisi huomannut heitä, ellei Akamaru olisi alkanut murista Hidanin veren hajulle.

-Kai täällä jossain on kauppa? Sasori muisteli, oliko joskus käynyt Konohassa kaupassa.

Lopulta kaikki kolme päätyivät tulokseen, että heillä ei ollut hajuakaan, missä kauppa oli.
-No mitä nyt tehdään? Konan ei myöskään kertonut, mitä ostaa. Deidara mutisi itsekseen, sillä välin kun Hidan pyöri ympyrää yrittäen nähdä kauppaa ja kun Sasori näytti yhtä aivokuolleelta mitä puunuken pitäisi.

Silloin Hidan sai varmaan loistavimman ajatuksensa koko kahvilajupakan aikana.
-Kysytään joltakin, joka tulee vastaan. Kaikki katsoivat ympärilleen pitkin tyhjää tietä. Kaikki kolme kohauttivat olkapäitään ja lähtivät seikkailemaan pitkin Konohan katuja huomaamatta salaliittolaisia perässään.

Lopulta he eksyivät kauppaan, ja Sasori alkoi miettiä, mitä ostaa. Kun hän otti korin, Hidan ja Deidara karkasivat kumpikin omaan suuntaansa. Kaikki kaupassa karttoivat verta vuotavaa Hidania, ja salaliittolaiset jäivät vakoilemaan Sasoria.

-Hidan ja Deidara, TAKAISIN! Ei Deidara, me ei osteta pommeja! Hidan, ei karkkia! Kohta Pain vaahtoaa taas lattialla! Nyt tänne! Sasorin huuto kantoi koko kaupan alueelle, ja kohta Sasori oli saanut Deidaran ja Hidanin takaisin kasaan.

-Tuntuuko sinusta, että puupää luulee olevansa äitimme? Hidan murjotti Sasorille kävellessään tämän perään.
-Tiedätkö mitä? Hidan nyökkäsi Deidaralle, ja Deidara supisi Hidanin korvaan:
-Olen varma, että jos se nousee vielä vähän enemmän päähän niin Sasorin nenä pitenee metrillä. Hidan uskoi koko jutun, koska kyllähän Deidara tietää, kun kerran viettää Sasorin kanssa niin paljon aikaa.

Juuri kun Sasori oli menossa kassalle, Deidaran silmiin pisti jotain erittäin outoa.
-Dannaa! Voinko ostaa tämän? Sasori kääntyi ja näki Deidaran pitävän kädessään jonkinsortin kissasettiä, johon kuului valkoiset kissankorvat pantaan kiinnitettynä, valkoiset kissantassu-hanskat ja vaatteisiin kiinnitettävä valkoinen häntä. Hidan hihitteli Deidaralle, ja Sasorin naama olisi varmasti muuttunut siniseksi, jos puut voisivat muuttua siniseksi.

-Miksi? Sasorin naamalla oli hämmentyneen ja järkyttyneen ilmeen sekoitus.
-Nokun kaikilla muilla on jokin asu, mutta minulla ei ole! Deidara vetäisi naamalleen parhaimman koiranpentu-ilmeensä, ja sai kun saikin luvan ostaa kissakamppeet.

Lopulta Sasori, Hidan ja kissa-varusteisiinsa sonnustautunut Deidara pääsivät takaisin kahvilaan. Huolimatta kaikista omituisista katseista, joita he keräsivät kadulla.

Heti kahvilan ovessa oli kyltti, jossa luki:

Kauhuteema kahvilassa! Vain tänään!

Muut menivät sisälle, paitsi Deidara, joka etsi nopeasti jostain kynän ja kirjoitti alanurkkaan: Taide on BANG! Deidara oli harjoitellut tämän yksinkertaisen lauseen kirjoittamista niin kauan, että olisi pstynyt kirjoittamaan sen oikein unissaankin.

-Siis mitä helvettiä? Itachi tuijotti Deidaran pukua ja nyki tämän pannassa olevaa korvaa.
-Älä hajota sitä! Deidara lätkäisi Itachia avokämmenellä, ja Hidan huusi taustalta:
-Ja se oli tyylipuhdas ämmäläppäys! Aivan niin Hidan, aivan tyylipuhdas Bitchslap.

Itachi lätkäisi Deidaraa takaisin, ja Hidan huusi:
-Ämmätappelu! Itachi ja Deidara kääntyivät samaan aikaan Hidaniin päin, ja Hidan jähmettyi paikoilleen.
-Mitäs sanot rakas ämmäystäväni, liittoudutaanko? Daidara katsoi Itachia, joka vastasi:
-Vähäksi aikaa, ja samat sinulle. Hidan hätkähti ja kiipesi nopeasti kattoon hippulat vinkuen. Deidara ja Itachi yrittivät osua katossa juoksevaan Hidaniin, mutta eihän siitä mitään tullut.

Sillä välin muut kuuntelivat Sasorin valitusta Deidaran ja Hidanin typeryydestä. Kaikki nyökyttelivät ja ihmettelivät, miten ihmeessä kumpikaan niistä idiooteista onnistui edes haaveilemaan Akatsukiin pääsemisestä.

Ja nyt luulen, että jätämme tämän tähän tällä kertaa. Nähdään ensi kerralla, ja toivotaan, että emme näe enempää ämmätappeluita!

A.N Kylläpäs kesti! *huokaisee* Muuten olisin saanut tämän julkaistua ehkä eilen, mutta kun isi käski pois ;___; *snif* Nojaa, minun piti kertoa eilisestä loistopäivästäni! ^__^ Aamun huonosta alusta huolimatta minulla oli oikein hauska päivä: katsoimme äikäntunnilla Paahde-elokuvaa, pääsin yksin kylälle (ja ostin karkkia) *evil-plan-face* ja! Kun olin ostamassa purkkaautomaatista purkkaa, huomasin ntoisen automaatin olevan vain puoliksi pyöräytetty! Ja kun pyöräytin sen loppuun, sain kaksi ilmaista pikkupurkkaa! <3 ^w^ Mutta siis, asiaan! Kauhuteema siis tuli siitä, kun en keksinyt enää vitsejä >___>` Ja piti keksiä silti jotain, ja mikä olisikaan sopivempaa kuin teemapäivä xD Ja muista vitseistä ei oikein ole sanomista... Paitsi olen vajonnut niin alas, että teen vapaaehtoisesti Knok knok-vitsin ja Kuinka monta Akatsukia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu-vitsin TT__TT Tämä siis tarkoittaa sitä, että vitsit alkavat loppua... Mutta! Minulla on vielä sauraavaan osaan vitsejä! Kauhu-teemaan! Ja saatan tehdä lisää teemapäiviä, nee... Koska vitsit loppuu... Mutta älkää huolehtiko! Sora jatkaa The Akatsuki Caféa niin kauan, kun henki pihisee! Siinä tosin menisi kaikki huumori jo... Mutta siis, Sora tarvitsee nyt pikkuista palautumista, joten julkaisemisvauhti tipahtaa rajuun laskuun... Odottakaa vain, en minä teitä rauhaan jätä >D Tuli muuten mieleeni, kun luin kaikki vanhat osat ja kommentit, että minunhan pitää kiittää kaikkia lukijoita :D Nimittäin, olen saanut täältä niin paljon myönteistä palautetta, että olen ihastunut kirjoittamiseen varmaan muutamaksi vuodeksi ^w^ Joten siis, kiitoksia vain kaikille! (tuosta lauseesta tuli muuten sellainen tunnelma, että lopettaisin kirjoittamisen... En kyllä ainakaan tarkoittanut sitä niin, nee. Mutta siis, heipparallaa, Sora lähtee hermolomalle vitsejä keräämään!