Sasuke ja 7 kääpiötä [1/2]

Sasuke ja 7 kääpiötä [2/2]

Tällaisessa hahmossa Orochimaru kulki yli seitsämän korkean vuoren, seitsämän kääpiön mökille. Siellä hän kolkutti oveen ja huusi kimeällä äänellä:
”Hyvää tavaraa kaupan!”
Sasuke kurkisti ulos ikkunasta ja kysyi:
”Hyvää päivää, hyvä rouva, mitä te kaupittelette?”
”Hyvää tavaraa! Kauniita ja koristeltuja viinipulloja, täynnä hyvää punaista juomaa!” vastasi Orochimaru ja kaivoi koristaan kauniin viinipullon esille.
”Tuon kaupustelijan voin laskea sisään, hänellä no sentään maukasta viiniä tarjolla…” Sasuke tuumi ja laski eukon sisään.
”Poikaseni,” sanoi Orochimaru, ”Näytät niin janoiselta, annahan minun juottaa sinulle hiukan viiniä tästä pullosta.”
Ja koska Sasuke ei aavistanut mitään pahaa, avasi hän suunsa eukon nenän edessä. Niin eukko avasi pullon ja kaatoi koko sisällön alas Sasuken kurkusta. Poika yritti köhiä ja sylkeä viinin pois, mutta niin nopeasti se laskeutui pullosta hänen kurkkuunsa, ettei poika voinut kuin niellä kaiken. Yhtä nopeasti kuin hän sen nieli, se nousi hänen päähänsä ja pian Sasuke kaatui tajuttomana maahan.
”Nyt kielesi ei ole enää kaunein tässä maassa!” nauroi Orochimaru ja kiiruhti pois.

Jonkin ajan kuluttua seitsämän kääpiötä palasivat kotiin, mutta miten he säikähtivätkään nähdessään rakkaan Sasuken makaavan maassa aivan kuin kuolleena. Shikamaru ja Chouji kiiruhtivat pojan luo ja nostivat tämän istualleen. Sitten Shino juoksi tarkistamaan Sasuken pulssia, ja sanoi:
”Oi, onneksi hän on elossa, mutta hän on niellyt jotain todella vahvaa viiniä”
”Hän siis vain nukkuu?” varmisti Tenten.
”Kyllä, mutta hiukkanenkin lisää olisi vienyt hänen henkensä.” kertoi Shino. Yhtäkkiä alkoi Sasuke köhiä, ja tuli vähitellen tajuihinsa.
”Se saatanan mummo juotti mut umpikänniin!” huusi vihainen Sasuke. Kun kääpiöt kuulivat mitä oli tapahtunut, Ino varoitti:
”Se mummeli ei voinut olla kuin äitipuolesi Orochimaru. Varo, äläkä päästä yhtään rumaa mummoa enää sisään, ellemme ole kotona.”

Ilkeä Orochimaru astui kotiin tultuaan peilinsä eteen, työnsi kielensä ulos ja kysyi:
”Kerro kerro kuvastin, kenen kieli maassa kaunehin?”
ja peili vastasi niin kuin ennekin:
”Oron kieli jos voiton vie, luona kääpiöiden, keskellä vuorivöiden, tuhatverroin kauniimpi Sasuken lie.”
Kun Orochimaru tämän kuuli, syöksyi hän veri hänen sydämeensä, sillä käsitti, että Sasuke oli vieläkin elossa.
”Nyt minä keksin jotain, mikä sinut turmioon syöksee!” hän tuumi ja valmisti myrkyllisen kamman.

Sitten hän pukeutui taas vanhaksi eukoksi ja kulki yli seitsämän vuoren, seitsämän kääpiön mökille, kolkutti oveen ja huusi:
”Hyvää tavaraa!”
Sasuke kurkotti ulos ja sanoi:
”Mene muualle ruma mummo, en saa päästää ketään sisään!”
”Kai sinä saat kaunokainen katsella?” lirkutti Orochimaru ja otti kamman esille ja näytti sitä. Sasuke katseli kampaa haltioissaan, eikä malttanut olla avaamatta ovea. Kun he olivat sopineet hinnasta, Orochimaru sanoi:
”Annahan minun kammata ankan takapuolelta näyttävä hiuspehkosi.”
Sasuke-parka ei epäillyt mitään vaan antoi eukon kammata hiuksensa. Eipä aikaakaan, kun kampa jo tarttui pojan takkuisiin hiuksiin, ja tämä kaatui tajuttomana maahan. Myrkky oli alkanut vaikuttaa.
”Nyt on kielesi kauneus iäksi mennyt!” nauroi Orochimaru ja lähti pois.

Onneksi ei kulunut pitkälti aikaa, kun kääpiöt jo palasivatkin kotiin. Kun he näkivät Sasuken, he epäilivät heti äitipuolta. Hetken etsittyään löysi Kiba myrkyllisen kamman pojan hiuksista. Urheana kääpiönä Kiba juoksi irrottamaan kampaa, mutta huusi pian:
”Takkuiset ovat Sasuken hiukset, tulkaa tekin vetämään!”
Ja niin muut riensivät avuksi ja se saivatkin yhteistuumin kamman pois Sasuken hiuksista, jolloin poika tuli tajuihinsa ja kertoi mitä oli tapahtunut.
”Pidä hiuksistasi parempaa huolta, niin eivät myrkylliset kammat niihin tartu.” varoitti Ino.

Linnassa astui kuningatar taas peilinsä eteen ja kysyi:
”Kerro kerro kuvastin, kenen kieli maassa kaunehin?”
Ja peili vastasi niin kuin ennenkin:
”Oron kieli jos voiton vie, niin luona kääpiöiden, keskellä vuorivöiden, tuhatverroin kauniimpi Sasuken lie.”
Kun Orochimaru kuuli peilin täten puhuvan, alkoi hän vapista vihasta.
”Sasuken täytyy kuolla,” huusi hän, ”vaikka oman henkeni uhalla!”
Sitten hän meni salakammioonsa, jonne ei kukaan muu päässyt ja valmisti myrkyllisen omenan. Päältäpäin se oli hyvin kaunis, valkoinen ja punaposkinen, niin että jokainen joka näki sen alkoi himoita sitä. Mutta jos omenaa puraisi, kuoli välittömästi. Kun omena oli viimein valmis, maalasi kuningatar kasvonsa ja pukeutui talonpoikaisvaimoksi. Hän nauroi:
”Kolmas kerta toden sanoo!”
Sitten Orochimaru kulki yli seitsämän vuoren, seitsämän kääpiön mökille.

Siellä hän kolkutti ovea, ja Sasuke kurkisti ulos, hymyili suloisesti ja sanoi:
”En ketään saa sisään päästää, ovat kääpiöt niin minulle sanoneet.”
”Samapa tuo,” vastasi vaimo, ”saan minä muutenkin omenani kaupan, mutta tämän minä lahjoitan sinulle.”
”Ei,” sanoi Sasuke, ”En saa ottaa sitä vastaan.”
”Hah,” nauroi eukko, ”Pelkäät että se on myrkyllinen. Katsohan, minä halkaisen omenan. Sinä saat puolen punaisen syödä, niin minä syön valkoisen.”
Niin eukko todellakin teki, halkaisi omenan ja ojensi punaisen puolen Sasukelle. Omena olikin niin taitavasti tehty, että vain punainen puoli oli myrkyllinen. Sasuken teki kovasti mieli omenaa, ja kun hän näki eukon syövän omaa puolikastaan, ei hän voinut vastustaa kiusausta ja tarttui myrkylliseen omenan puoleen. Tuskin poika oli sitä edes puraissut, kun hän jo kaatui kuolleena maahan. Orochimaru katseli häntä julma hymy kasvoillaan ja nauroi:
”Valkoinen kuin lumi, punainen kuin veri, musta kuin eebenpuu ja kuollut kuin kivi! Tällä kertaa eivät kääpiöt saa sinua henkiin!”
Ja kun hän kotona kysyi peililtään:
”Kerro kerro kuvastin, kenen kieli maassa kaunehin?”
Niin peili vastasi vihdoinkin:
”On Oron kieli maassa kaunehin!”

Kun kääpiöt illalla saapuivat kotiin, he löysivät Sasuken lattialta.
”Hän ei hengitä!” huusi Tenten. Kääpiöt nostivat pojan maasta, tarkastelivat oliko hänellä mitään myrkyllistä, avasivat hänen vaatteensa, suorivat hänen hiuksensa, pesivät hänet vedellä ja viinillä, mutta ei mikään auttanut. Sasuke oli kuollut ja pysyi kuolleena. He laskivat hänet paareille ja kävivät kaikki niiden ääreen ja itkivät kokonaiset kolme päivää. Kolmen päivän itkemisen jälkeen Hinata ehdotti:
”E-ehkä meidän kannattaisi haudata hänet…”
Sasuke näytti kuolleenakin kauniilta kuin kukka, hänen poskensakin olivat yhä punaiset.
”Emme me voi haudata häntä multaan” tuumi Shikamaru. Niinpä he teettivät lasisen arkun ja laskivat Sasuken siihen ja kirjoittivat kultakirjaimin hänen nimeänsä siihen. Sitten kääpiöt kantoivat arkun vuorelle, ja kukin heistä vartioi sitä vuorotellen. Eläimetkin surivat Sasuken kuolemaa ja kävivät katsomassa häntä. Ensin tuli varis, sitten korppi ja sitten kettu.

Sasuke lepäsi arkussaan kauan muuttumatta. Hän näytti aivan siltä, että olisi vain nukkunut, sillä hän oli edelleen valkoinen kuin lumi, punainen kuin veri ja musta kuin eebenpuu.

Sattuipa kerran erään toisen valtakunnan kuninkaan poika, Naruto Uzumaki, tulemaan metsään. Hän näki vuorella arkun ja kauniin Sasuken arkussa ja luki mitä siihen oli kirjoitettu. Silloin hän sanoi arkkua vartioivalle Kiballe:
”Anna arkku minulle, niin annan sinulle mitä ikinä haluat!”
Mutta Kiba vastasi:
”En luovu siitä, vaikka lahjoisit viinillä ja kullalla!”
Sitten Naruto sanoi anellen:
”Lahjoittakaa se sitten minulle, en voi elää, jollen saa katsella Sasukea! Vannon pyhästi rakastavani ja kunnioittavani häntä.

Kun hän näin puhui, tunsi Kiba suurta sääliä häntä kohtaan ja lahjoitti arkun hänelle. Naruto kiitti Kibaa ja käski palvelijoittensa kantaa arkkua olkapäillään. Mutta palvelijat kompastuivat kiveen, ja silloin irtosi myrkyllinen omenan pala Sasuken kurkusta. Hetken kuluttua Sasuke avasi silmänsä ja nousi istumaan ja kysyi:
”Hyvänen aika, missä minä olen?”
Tuskin oli Sasuke ehtinyt kysymyksensä esittää, kun Naruto ja riensi suutelemaan häntä. Sen jälkeen Naruto sanoi:
”Sinä olet minun luonani, ja minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa! Lähde kanssani isäni linnaan niin otan sinut puolisokseni!”

Sasuke katsoi Narutoa haltioissaan ja sanoi:
”Oi, te komea nuorimies, ihastuin sinisiin silmiinne heti kun näin ne, kertokaa minulle, onko tämä rakkautta ensisilmäyksellä.”
Naruto tarttui Sasuke käsiin ja vei omat kasvonsa lähelle toisen pojan kasvoja ja henkäisi:
”Voi kyllä, sitä se on! Mutta minun komeuteni ei ole mitään kauneutenne rinnalla!”
Sitten Naruto nappasi Sasuken syliinsä ja lähti takaisin isänsä linnaan. Silloin hän päätti, että heidän häänsä tultaisiin pitämään suurella loistolla ja komeudella.

Myös Sasuken ilkeä transvestiitti äitipuoli oli kutsuttu häihin. Kun hän oli pukeutunut kauniiseen violettiin mekkoonsa, astui hän peilinsä eteen ja kysyi:
”Kerro kerro kuvastin, kenen kieli maassa kaunehin?”
Ja peili vastasi:
”Jos oiskin, Oro kielenne kaunehin, on nuoren kuningattaren kauniimpi kerroin tuhansin.”
Silloin Orochimaru joutui hirveän tuskan valtaan, eikä voinut hillitä itseään lainkaan. Hän ei saanut rauhaa, vaan hänen täytyi nähdä nuori kuningatar.

Kun hän astui saliin ovi pamahtaen, näki hän tuoreen hääparin, Naruton ja Sasuken suutelemassa alttarilla. Silloin hän järkyttyi, viha hänen sisällään kasvoi niin suureksi, ettei voinut pitää sitä sisällään, joten hän huusi:
”Sasuke, miten vihaankaan sinua, senkin pieni homoseksuaali!”
Sasuke irrottautui Narutosta, näytti äitipuolelleen kieltä ja sanoi ivallisella äänellä:
”Hah, paraskin puhuja, olet itsekin mies ja naimisissa isäni kanssa.”
”Miten kehtaat! Minä olen nainen!” Orochimaru virkkoi järkyttyneenä.
”Enpä usko, sinä olet transvestiitti ja homoseksuaali, aivan kuten minäkin, sen minä tiedän!” Sasuke huusi ja veti Orochimarun mekon pois tämän yltä niin, että kaikki häävieraat näkivät hänen miehisen vartalonsa.

Orochimaru järkyttyi, veti mekon takaisin yllensä ja kiirehti takaisin linnaansa. Siellä hän oli niin vihainen, että alkoi potkia tavaroita sinne sun tänne ja repi raivoissaan mekkonsa kahteen osaan. Orochimaru jatkoi riehumista pelkät bokserit jalassaan, kunnes kuuli äänen takaansa:
”Orochimaru-kultaseni, mitä täällä tapahtuu?” kuningas, herra Uchiha kysyi ovelta. Pian hän järkyttyi pahasti, huomatessaan rakkaan vaimonsa olevankin mies.
”Mitä tämä tarkoittaa?” herra Uchiha kysyi hämillään.
”Olen oikeasti mies, ja homo…” myönsi Orochimaru ja käänsi katseensa surullisena maahan. Kyynel vierähti hänen kalpealle poskelleen, kun hän tajusi, että kuningas ottaisi eron niin pian kuin suinkin.
”Vaikka olisitkin mies, rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja minusta sinun pitkä kielesi on kauniimpi kuin Sasuken tulee koskaan olemaan!” herra Uchiha sanoi kyyneleet silmissä ja syöksyi suutelemaan Orochimarua.

Ja niin herra Uchiha, Orochimaru, Naruto ja Sasuke elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka.


THE HAPPY END