Hiljaisuus kesti ikuisuuden, sinä et.

Sinä olet poissa eikä millään ole enää mitään väliä.
Näin hymyilevät kasvosi selkeästi vaikka kyyneleet tuhosivat näkökentän.
Kuulin kauniin äänesi vaikken omistanut enää aisteja.
Tunsin lämpimän hengityksesi niskassani vaikket enää hengittänyt.
Aistin läheisyytesi vaikket ollut enää täällä.

Sinä hymyilit ja vakuutit että kaikki on hyvin, että voisin jatkaa eteenpäin ja unohtaa.
En voinut, olin jumissa enkä löytänyt tietä joka kulkisi eteenpäin.
Kyyneleet valuivat vuolaasti pitkin poskiani, vaaleat hiukseni liimautuvat kasvoihini.
En pystynyt itkemään olkapäätäsi vasten, sinua ei ollut enää.
Ajatus oli mahdoton, ainahan sinä olet ollut täällä, tukemassa minua.

Rakastin sinua mutta nyt en usko enää rakkauteen.
Olen yksin eikä minulla ole paikkaa minne mennä.
Koti on siellä missä joku odottaa sinua, koti on siellä missä sydän on.
Molemmat polut johtavat taivaaseen, siellä olet sinä.
Sinä odotat minua jossain siellä ylhäällä, jos tulen nyt otatko minut vastaan?

Sanot ettei ole vielä minun aikani, kerrot että minulla on vielä päiviä joista nauttia.
Ilman sinua en voi, elämää ei ole ilman sinua.
Kerrot että olen kaunis mutta kyyneleet eivät pue minua.
Kerrot että voin aloittaa alusta.
Alkuni ja loppuni johtavat luoksesi, koko matkani olen kulkenut vierelläsi.

Tarkkailetko minua sieltä ylhäältä?
Onko kaikki murhe ja tuska poissa niin kuin kerrotaan?
Mikset vastaa kun kysyn, miksen voi kysyä vaikka vastaisit?
Miksen voi tulla jo luoksesi, ikävä tappaa minut kuitenkin.
Miksi sinun piti lähteä ensin, kaipaan sinua.

Viimeinen suudelma polttelee huulillani.
En olisi päästänyt sinua menemään, jos olisin tiennyt sen olevan viimeinen.
Kaikki on myöhäistä, sinä menit jo enkä voi perua mitään.
Jokainen muisto sinusta on kaunis.
Vaikka olet kuollut elät sydämessäni ikuisesti.

Tuijotan tyhjyyteen ja kuulen naurusi.
Oletko sinä onnellinen siellä?
Et voi palata mutta minä voin siirtyä eteenpäin, mikset halua minua luoksesi?
Etkös sinä vihaa odottamista, miksi vapaaehtoisesti odotat minua?
Miksen saanut edes tilaisuutta hyvästellä ja kiittää?

Oletko sinä nyt enkeli?
Suojeletko minua jos astun harhaan?
En saa suustani sanoja, kuunteletko hiljaisuutta?
Kyyneleet loppuivat, suru ei koskaan.
Nostan katseeni taivaalle ja huomaan yhden tähden loistavan muita kirkkaammin.

Lepää rauhassa, Danna.