KONOHAN KIELITOIMISTO ESITTÄÄ: REPLIIKIT



…

”Auts! Varo jalkaani, Lee!”

”Anteeksi, Tenten! Täällä on niin kovin pimeää!”

”Ihmeen halpisstudio tämä… Missä ihmeessä se valokatkaisija on? Neji!”

”…tiedetään. Odottakaa, aktivoin Byakuganini… noin. Löysin sen. Lee, siirrä oikea kätesi vaakasuoraan sivuun. Vähän taaksepäin… ylemmäs…”

”Löytyi!”

Fräps. Katossa oleva hehkulamppu räpsähtää leimahdellen päälle, ja kellanvalkea valo valaisee paikat. Paikalle astellut kolmikko saa huomata, että he ovat mennessään ehtineet kaataa kaksi valonheitintä ja yhden ohjaajatuolin. Studio on vanha ja ränsistynyt, ja valkeat rappaukset rapisevat seinistä ja katosta lattialle silkasta hipaisusta, ja kolmikko sai kiittää onneaan siitä, ettei kukaan ollut astmaatikko.

Nutturapäinen ja valkeaan, kiinalaishenkiseen pukeutunut nuori nainen tuhahtaa. ”…hienoa. Tällaisenko halpisstudion Nuti järjesti meille?”

”Älä nyt sentään, Tenten!” toppuuttelee kirkkaanvihreisiin kokovartalotrikoisiin ja metsänvihreään liiviin pukeutunut mustahiuksinen nuorimies. ”Nuti-san ei kenties löytänyt parempaa.”

”Epäilen tuota, Lee…” huomauttaa valkeaan paitaan sonnustautunut pitkähiuksinen nuorukainen. ”Hänellä on sentään käytössään huomattava määrä mielikuvitusmateriaa ja – ”

”Hoi!”

Viimeisen huikkauksen esitti studiolle kuin tyhjästä ilmestynyt mies, jolla on mustat, siivosti leikatut hiukset ja smaragdinvihreä kokovartalotrikoo metsänvihreillä liiveillä varustettuna. Itse asiassa miehen asu on pieniä yksityiskohtia vaille samanlainen kuin aiemmin mainitulla Leellä.

”Mikäs teillä kesti?” mies kysyy. ”Odotin teitä jo hyvän aikaa! Vaan mitäs tuosta, ottakaa nuorekas ryhti niin laitan kameran käymään!”

”Gai-sensei, eikö meidän pitäisi – ”

”Kamera käy!”

Vrrr. Gai-sensei painaa videokameran käynnistysnappulaa, ja pienen hyrräilyn jälkeen laite alkaa kuvata. Tenten ja Neji silmäisevät toisiaan hölmistyneinä, mutta Lee ottaa ohjat tilanteesta.

”Oikein nuorekasta päivää teille kaikille lukijoille!” hän huudahtaa. ”Ja tervetuloa seuraamaan Konohan kielitoimistoa!”

Tenten näkee parhaaksi avata suunsa ja astahtaa Leen vierelle. ”Sarjamme tarkoituksena on oikaista kielioppiasioita, ja tänään aiheenamme ovat repliikit. Repliikit ovat siis näitä lausahduksia, joita on kirjoitettu lainausmerkkien (”) väliin. Lainausmerkit ovat siis noita kahdesta pienestä viivasta koostuvaa hipsua, jollainen on esimerkiksi tämän lauseen jälkeisen pisteen oikealla puolella.”

Nejin kurtistellessa kulmiaan taka-alalla Lee jatkaa: ”Repliikit kuvaavat siis sitä, mitä tarinan hahmot sanovat, kuten aiemmin saatoitte huomata. Niiden käyttöön sisältyy kuitenkin pieniä kieliopillisia kompastuskiviä, joihin aloittelevat tarinoitsijat helposti sortuvat. Juuri siksi puhumme repliikeistä tänään!”

Tenten silmäisee Nejin suuntaan. ”Neji! Sano sinäkin jotain!” hän huudahtaa.

Neji kröhäisee, astahtaa hieman lähemmäs ja jatkaa: ”Edellä esimerkiksi Tentenin huudahdus Neji! Sano sinäkin jotain! on repliikki. Se ei ole kuitenkaan ainut osa, joka kuvaa hänen puhettaan: se kohta, jossa kerrotaan hänen huudahtavan, on johtolause. Edellä johtolause siis oli: hän huudahtaa. Johtolause kuvaa repliikin esittämistä ja kertoo, kuka repliikin esittää, miten hän sen esittää, kenelle hän sen esittää, ja niin edelleen.”

”Tässä olivat siis kaksi tärkeää termiä, joita käytetään tässä oppaassa paljon”, Tenten lausuu. ”Repliikki ja johtolause. Painakaa ne mieliinne.”

”Kertauksena”, Lee huomauttaa väliin, ”edellisessä kappaleessa Tenten lausuu on johtolause, ja loput ovat repliikkiä.”

”Lainausmerkit ovat suosituin mutta ei ainut tapa kuvata repliikkejä”, Neji luennoi. ”Toinen tavallinen tapa on käyttää ranskalaisia viivoja. Puhukaamme hetki ranskalaisin viivoin.”

– Tres francais! Tenten vitsailee.

– Ranskalainen viiva on siis nimensä mukaisesti viiva repliikin edessä, Neji jatkaa. – En kyllä tiedä, mistä se ’ranskalainen’ tulee. Toisin kuin lainausmerkki, ranskalainen viiva tulee ainoastaan repliikin eteen, ei molemmin puolin. Se voi vähän hankaloittaa repliikin erottamista johtolauseesta, mutta jotkut kirjoittajat pitävät enemmän ranskalaisesta viivasta kuin mitä lainausmerkeistä.

– Kieliopillisesti kumpaa tahansa voi käyttää yhtä hyvin, kunhan pitäytyy vain toisessa niistä koko kirjoitelman ajan, Lee toteaa ja säpsähtää yllättäen. – Voi sentään! Nyt me käytimme molempia sekaisin!

– Älä huoli, Lee, tämä oli vain esimerkki, Tenten toppuuttelee. – Mutta palattaisiinko takaisin lainausmerkkeihin? Olen tottuneempi Nutin kirjoitelmissa niihin.

”Sopii”, Neji sanoo. ”Ja nyt kun olemme saaneet perustermit selviksi, siirrymme käytännön sääntöihin. Puhukaamme ensiksi kappalejaosta.”

Tenten hörppää lasista vettä ennen kuin jatkaa puhettaan. Sitten hän sanoo: ”Kuten edellä näitte, repliikit sijoitetaan omiin kappaleisiinsa yleensä pelkän johtolauseensa kera. Samaan kappaleeseen voi kuitenkin lisätä sopivaksi katsomansa määrään repliikin varsinaiseen esittämiseen liittymättömiä lauseita, kunhan ne liittyvät kyllin läheisesti puhumistilanteeseen. Esimerkiksi edellä kuvattiin se, miten minä juon vettä ennen puheeni jatkamista.”

”Samaan kappaleeseen voi kyllä laittaa useampiakin repliikkejä, jos ne ovat samalta henkilöltä!” Lee huomauttaa. Hän vilkaisee sivusilmällä Nejiä, joka nyökkää hyväksyvästi. ”Tähän tapaan”, hän jatkaa. ”Ettekö huomaakin, että minä puhun yhä tässä?”

”Se johtunee siitä, että toisessakin repliikissäsi on johtolause”, Neji kommentoi. ”Mutta johtolauseen poisjättökin onnistuu, kunhan repliikit pidetään samassa kappaleessa. Tehän huomaatte yhä, että minä, Hyuuga Neji, puhun tässäkin repliikissä, vaikkei tässä ole omaa johtolausetta.”

”Sen sijaan repliikkejä EI laiteta näin!” Tenten sanoo. Lee jatkaa: ”Ei todellakaan näin! Nyt tässä on kaksi eri ihmistä puhumassa, ja tässähän menee aivan sekaisin!” ”Juuri niin!” nutturapää sanoo. ”Kauheaa huonojen esimerkkien latelua…” Lee päivittelee, ”älkää siis tehkö ficeissänne näin! Jos keskustelumme olisi yhtään pidempi, olisi lähes mahdotonta saada selvää, kuka puhuu milloinkin!” ”Totta vie!” ”Älkää tehkö näin!”

Neji tuijottelee jonkin aikaa tuota puhetulvaa. ”…huh. Kauhea näky tuo rypäs.”

”On kuitenkin eräs tilanne, jossa voi laittaa kahden eri hahmon repliikit samaan nippuun. Se on, kun – ” Tenten sanoo, mutta äkkiä Lee työntyy hänen tielleen ja huikkaa: ”Se on, kun joku toinen tulee tähän tapaan keskeyttämään ensimmäisen puhujan.”

”Eli molemmilla repliikeillä on yhteinen johtolause”, Neji täsmentää.

Lee nostaa asiantuntevasti sormensa pystyyn kameran edessä ja sanoo: ”Sen sijaan keskeytys tähän – ”

Tum! Lee lentää kameran edeltä Tentenin tuuppauksen saattelemana, ja tyttö jatkaa: ” – tapaan laitetaan erillisiin kappaleisiin, koska nyt eri repliikeillä on eri johtolauseet.”

Neji hymähtää. ”Noiden kahden selitys voi olla hieman epäselvä, mutta kyllä sen oppii.”

”Pieni lisäniksi tähän”, Tenten sanoo. ”Jos puhujia on vain kaksi, joka repliikkiin ei tarvitse laittaa johtolausetta, koska lukija voi muutenkin päätellä, kuka puhuu milloinkin, sillä keskustelussahan puhutaan vuorotellen.”

”Alanpa tässä siis jutella Tentenin kanssa”, Lee sanoo. ”No, Tenten, mitä mieltä olet tästä?”

”Hyvinhän tämä sujuu.”

”Katso, ilman johtolausetta! Ilman johtolausetta!”

”Niin, tämä on yhä oikein selkeä! Te varmasti pystytte yhä päättelemään, kuka puhuu tässä.”

”Kannattaa kuitenkin laittaa vähän väliä johtolauseita siltä varalta, ettei lukija mene sekaisin vuorojärjestyksessä”, Lee sanoo. ”Myös silloin kannattaa laittaa, jos puhujan esimerkiksi puhujan äänensävy muuttuu.”

”Räyr!” Tenten ärjäisee ja nauraa perään.

”Tuolla tavoin.”

”Hah hah!”

Neji astelee kameran ja tiimiläistensä väliin ja sanoo: ”Jos kuitenkin keskustelussa on myös kolmas puhuja tai vielä enemmän puhujia, johtolauseita kannattaa käyttää joka repliikissä. Yli kolmen hengen keskusteluissa puhejärjestys voi nimittäin olla täysin sattumanvarainen.”

”Johtolauseita voi kyllä tuossa karsia, jos kaksi henkilöä alkaa puhua keskenään hyvän tovin muista keskustelijoista piittaamatta”, Tenten sanoo. ”Jos kuitenkin kolmas henkilö puuttuu mukaan, kannattaa palata viljelemään johtolauseita.”

”Tärkeintä on kuitenkin se, että lukija tietää kuka puhuu milloinkin”, Lee sanoo. ”Jos olet epävarma siitä, ymmärtääkö lukija, käytä johtolausetta.

”Mutta sitten asiaan, joka kattaa suurimman osan tästä oppaasta: Repliikin ja johtolauseen liittäminen toisiinsa”, Neji esitelmöi. ”Se on kinkkisin asia repliikeissä, jos sen aikoo tehdä oikein.”

Tenten lausuu: ”Tässä on paraikaa meneillään kaikkein yksinkertaisin tapaus: johtolause plus yksinkertainen repliikki. Se muodostuu näin: johtolause + KAKSOISPISTE (:) + repliikki. Huomaa kaksoispiste, se on tärkeä! Englannissa kaksoispisteen tilalle tulisi pilkku, mutta mehän puhumme nyt suomalaisesta repliikinkirjoittamisesta.”

”Tässä on hieman erilainen tapaus!” huikkaa Lee.

”Leen repliikki on siis rakennetta huutomerkkiin päättyvä repliikki ja johtolause”, Neji tarkentaa. ”Huomaa kohta huutomerkkiin päättyvä, sillä on merkitystä. Tämä muodostetaan repliikki + johtolause. Huomaa, että jos johtolause ei ala nimellä, johtolauseen ensimmäinen sana (Leen tapauksessa huikkaa) kirjoitetaan pienellä.”

”Koskeeko sama myös kysymysmerkkejä?” Lee kysyy.

”Luultavasti se myös koskee kolmoispistettä…” arvelee Tenten.

”Koskee koskee”, Neji sanoo. ”Mutta tuossa hetkeä aiemmin näkyi poikkeus: jos repliikki päättyy pisteeseen, pistettä muunnetaan hieman.”

”Hui. Kuulostaa epäkäytännölliseltä”, kauhistelee Lee.

”En minä vain tiedä, mistä se on tullut, mutta suomen kielioppi sanoo näin”, Neji vastaa. ”Rakenne siis pisteeseen päättyvässä tapauksessa on repliikki ILMAN viimeistä pistettä + PILKKU (,) + johtolause pienellä alkukirjaimella. Näette sen tuossa Leen edellisessä lausahduksessa.”

”Tuossa tehdään paljon virheitä”, Tenten huomioi.

Lee rykäisee: ”Tiivistelmä edellisistä:

Lee sanoi: ’Gai-sensei on mahtava!’
Lee lisäsi vielä: ’En tunne mahtavampaa opettajaa kuin Gai-sensein.’
’Gai-sensei on mahtava!’ Lee sanoi.
’Kyllä hän on minusta mahtava’, sanoi Lee.
’Todellakin, hän on mahtava’, Lee sanoi.
’Mitenhän minusta voisi tulla yhtä mahtava…’ Lee mietti.

Noin.”

Neji tuijottaa hyvän tovin Leen tiivistelmää. ”…sitä hehkutusta pienemmälle, kiitos.”

”Tuossa tulee vielä eräs oleellinen asia”, Tenten huomauttaa, ”nimittäin lainausmerkkien sijoittaminen repliikkeihin. Jos jonkin hahmon pitää sanoa jotain, joka tulisi tavallisessa tekstissä lainausmerkkeihin, lainausmerkkien tilalla käytetään heittomerkkiä, joka on tällainen hipsu: ’ . Siis kuin puolikas lainausmerkistä.”

”Tämä siksi, koska tavalliset lainausmerkit lainausmerkkien sisällä voivat sekoittaa lukijaa”, Neji kertoo. ”Hän ei tiedä, mistä repliikki alkaa ja mihin se loppuu, etenkin jos hän lukee tekstiä nopeasti. Ottakaamme esimerkki: ”On se niin kamalaa.” Huomaatteko? Jos lukija lukee tämän nopeasti, hän voi kuvitella, että tässä kappaleessa on repliikki, johtolause, toinen repliikki, jokin välikommentti ja kolmas repliikki. Oikeasti tässä kappaleessa on repliikki, johtolause, toisen repliikin alku, lainaus ja toisen repliikin loppu.”

Tenten jatkaa: ”Oikeasti pitäisi kirjoittaa näin: ’On se niin kamalaa.’ Nyt lukija huomaa paremmin, että keskellä oleva lausahdus on lainaus eikä repliikkien väliin tulevaa roinaa.”

”Jos haluaa lainata repliikin sisällä olevan lainauksen sisällä, käytetään taas lainausmerkkejä”, Lee sanoo. ”Esimerkki: ’Sanoit, että treenit alkavat ”tunnin kuluttua”, mutta eiväthän ne alkaneet vieläkään.’ Noin.”

”Totta puhuen, mikä sinua noin ottaa päähän treenien ajankohdissa?” kysyy Neji.

”Mitä?” Oli hassua nähdä Lee noin hämmentyneenä.

”Hei! Tuossa edellisessä kappaleessa näette, että nyt Leen repliikin jälkeinen lause alkaa isolla!” Tenten huomauttaa. ”Se johtuu siitä, että tuo jälkimmäinen lause ei ole johtolause: siinä ei kerrota, että Lee esittää tuon repliikin. Siinä vain näytetään, että hän on hämmentynyt. Se on siis kokonaan erillinen lause, ja siksi se kirjoitetaan aina isolla. Muistakaa tuo.”

”Tästä pääsemme viimeiseen aiheeseemme: johtolauseen sijoittaminen keskelle repliikkejä”, Neji sanoo. ”Olemmekin käyttäneet sitä paljon tämän oppaan aikana, mutta pureutukaamme siihen paremmin.”

”Tällaisia sijoituksia on kahdenlaisia”, Lee sanoo. ”Helpompi tyyppi on se, jossa johtolause (tai mikä tahansa muu lause) sijoitetaan repliikin kahden eri virkkeen väliin, kuten teen nyt tässä.”

”Toisenlainen sijoitus on”, Tenten sanoo, ”kun sijoitetaan johtolause keskelle repliikin virkettä.”

”Ensimmäisessä tapauksessa repliikin ensimmäisen puolen liittäminen johtolauseeseen tapahtuu samoin, kuin liitettäisiin tavallinen repliikki ja johtolause”, Neji tarkentaa. ”Siis repliikki + johtolause tai repliikki ilman pistettä + pilkku + johtolause, ihan tilanteesta riippuen. Toinen osa taas liitetään ihan vain perään pisteen jälkeen.”

”Näytän tässä havainnollistuksen”, Lee sanoo. ”Repliikin ensimmäinen osa ilman pistettä, pilkku, johtolause, repliikin toinen osa. Huomatkaa välimerkkien paikat.”

”Jos taas johtolause laitetaan keskelle repliikkiä”, Tenten sanoo, ”menetellään vähän eri tavalla. Eroina tässä ovat se, että nyt käytetään ensimmäisen osan liitoksessa AINA rakennetta repliikki ilman pistettä + pilkku + johtolause, mutta johtolause päätetään nyt pilkkuun eikä pisteeseen. Katsokaa nyt tätä minunkin repliikkiäni.”

”Tässä taisi olla kaikki repliikkiasiat?” Lee kysyy. ”Tarvitsemme siis taas esim–”

”Ei enää sinun erimerkkejäsi!” Neji ärähtää. ”Ei lukija jaksa kuunnella Gai-s… siis… erota esimerkkejäsi toisistaan kun ne ovat miltei samanlaiset! Nyt on minun vuoroni:

’Mitä kummaa!’ Ino parahti. ’Mitä tämä on olevinaan?’
’En tiedä mitä tämä on’, Naruto sanoi. ’Tiedätkö sinä?’
’En todellakaan’, tokaisi Kiba, ’mutta sen tiedän, että meidän on paras livistää.’

Kas noin.”

”Pffth… ei sinuakaan ole mielikuvituksella pilattu, Neji”, Tenten hihittää.

”Keksi itse parempia noin lyhyellä varoitusajalla”, Neji puolestaan murahtaa.

”Mutta siinä kaikki tältä erää!” Lee toivottaa. ”Harjoitelkaa intohimoisesti ja muistakaa, että harjoitus tekee mestarin! Nuorekasta päivänjatkoa!”

Team Gai jää vielä pieneksi hetkeksi poseeraamaan paikoilleen, kunnes Gai ilmoittaa: ”Jaaaaaa poikki!” Koko tiimi huoahtaa ja askeltaa pois kameran edestä.

”’Nuorekasta päivänjatkoa’… mistä sinä tuon repäisit?” Tenten kysyy.

”Se oli ensimmäinen mieleeni juolahtanut toivotus!” Lee vastaa. ”Kai kameran edessä pitää olla sujuva?”

”Hmph. En ihmettele, miksi – ” Neji aloittaa mutta joutuu Gain keskeyttämäksi: ”Loisteliasta työtä, nuoret! Meidän uljaan tiimimme pitäisi päästä kameroiden eteen toistekin!”

”Aivan, Gai-sensei!” Lee komppaa. ”Täällä televisioasemalla haettiin muuten stuntmaneja kiipeilyvarustemainosta varten. Sehän olisi meidän tiimillemme kuin luotu!”

”Miten loistava ajatus, Lee-kun!”

Luultavasti kenellekään ei jää epäselväksi, millaiset ilmeet ilmaantuvat Tentenin ja Nejin kasvoille.