Ilta oli laskeutunut Konohaan ja ihmiset kiiruhtivat koteihinsa viettämään vapaa-aikaa. Uchihoiden kaupunginosassa Isä ja Poika söivät päivällistä. Äiti oli suorittamassa tehtävää. Paistettu riisi oli maistunut molemmille ja Sasuke oli viipaloinut persimonia jälkiruoaksi. Molemmat katselivat ulos ikkunasta ja olivat aatteissaan. Äkkiä Yuyake kääntyi isää kohti ja mutisi persimonipalan välistä:

”Miksi Hinode esittää sellaista kovanaamaa?”

”Jaa…sitä tulee kysyä Hinodelta.”, isä tuumi mietteliäänä.

”Kysyisinkin taatusti, mutta siitä syntyy vain tappelu.”, huokasi poika.

”Hmm…oletko sinä ottanut yhteen Hinoden kanssa?” ihmetteli korppi.

”En tänään, mutta aiemmin kyllä.”, poika tunnusti. ”En haluaisi riidellä hänen kanssaan, mutta hän tekee asiat aina vaikeiksi.”, poika huokasi.

”Kuulostaa kuin olisit ihastunut Uzumakin tyttöön.”, Sasuke naurahti puoliksi leikillään.

”Onhan hän kyllä ihan söpön näköinen”, poika kuiskasi ja punastui.

Yuyaken vastaus oli pudottaa Sasuken tuoliltaan. Hänen poikansa oli ihastunut Hokagen rääväsuiseen tyttäreen. Sasuke veti hetken henkeä ja kysyi pojaltaan:

”Oletko sanonut Hinodelle asiasta mitään?”

”Täh! Oletko sekaisin? Saisin vain kuulla sen Harunon pottatukan ilkkumista.”, Yuyake sanoi.

Oli Sasuken vuoro huokaista syvään. Hän nousi ylös ja katsoi poikaansa, jonka pitäisi olla Uchihan toivo. Yuyake oli saanut äitinsä hiukset, mutta muuten hänellä oli Uchihoiden terävät piirteet. Yuyake muistutti kovasti kasvoiltaan Itachi-setää. Sasukelle pojan Itachimaisuus oli pieni ongelma, josta hän oli yrittänyt päästä yli. Välillä Sasukesta tuntui kuin Itachi olisi nauranut hänelle pojan kasvojen kautta. Sasuke palasi mietteistään takaisin nykyhetkeen ja lohdutti poikaa:

”Älä sinä välitä Harunosta. Se poika on saanut kaikki äitinsä ja isänsä huonot puolet.”

”Mutta minä en voi sietää häntä.”, poika huokasi.

”Annahan kun kerron sinulle opettavaisen tarinan. Mutta otahan ensin tuo viimeinen persimoni pala.”, Sasuke totesi isällisen rauhallisesti.

Yuyake otti persimonipalan ja alkoi mutustaa sitä, samalla kun hän kuunteli isänsä kertomusta chuuninkokeista ja Rock Leestä. Yuyake kuunteli Isän tarinoita mielenkiinnolla, sillä ne imaisivat kuulijansa nopeasti mukaan. Tosin Yuyaken oli vaikea kuvitella nykykuntoinen Lee, siksi sporttiseksi Leeksi, joksi Sasuke kuvasi hänet. Sasuke kertasi läpi kaiken minkä tiesi Sakuran ja Leen suhteesta. Aina siihen saakka, kun Kobushi oli syntynyt.

Pojan syntymä oli sekoittanut Leen täydellisesti. Lee oli alkanut stressata oman ajankäytön kanssa, kun hän ei loppujen lopuksi onnistunut jakamaan aikaa oikein joukkueen, Guyn, Sakuran ja pojan välillä. Oli hän masentunut ja alkanut hukuttaa masennusta pulloon. Usean pullon ja rikotun baarin jälkeen oli Naruto antanut Leelle kaksi vaihtoehtoa. Raitistuminen ja uusi elämä tai luopuminen ninjan urasta. Oli selvää, että Lee oli valinnut ensimmäisen. Lee ja Sakura päätyivät harvinaiseen eroon, joka oli herättänyt närää Konohassa. Lee lähti Guyn hoteisiin ja Sakura sekä poika jäivät omilleen.

Kaupungin laidalla oli syrjäinen talo, jossa asuivat Sakura ja Ino. Kaksikko söi poikiensa kanssa päivällistä. Keittiön ainoat äänet lähtivät syömäpuikoista ja tuulettimesta, joka hurisi katossa. Sakura katkaisi hiljaisuuden:

”No, millainen päivä sinulla oli koulussa?” hän kysyi Kobushilta.

Kobushi katsoi äitiään ja virnisti:

”Todella hyvä! Tein töitä nuoruuden voimalla”, totesi pottatukka ja teki lopuksi isämäisen poseerauksen.

Miksiköhän edes kysyin, mietti Sakura, hän muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän Leetä.

”Hei äiti saanko kysyä yhtä asiaa?” uteli Inon poika.

Ino havahtui mietteistään ja katsoi poikaansa:

”No mitä kulta?”

”Meidän luokalla yhdet pojat sanoivat, että Sai-setä olisi minun isä, kun näytänkin kuulemma häneltä.”

Hiljaisuus valtasi ruokatilan, vain tuulettimen hurina kertoi ettei kyse ollut Sain maalauksesta. Sakura nielaisi riisin alas kurkustaan. Kaikilla oli vaivautunut olo. Olihan aihe tabu. Kukaan ei tiennyt Inon pojan Goyou Yamanakan isää. Poika muistutti kovasti kasvoiltaan Saita, tosin yhtä kalpeaa ihoa hän ei sentään omannut. Sain omistautuminen pojalle oli omiaan herättämään juoruja. Naruton puuttuminen asiaan oli saanut juorut hiljenemään, mutta ei loppumaan. Nyt Goyou oli esittänyt kysymyksen äidilleen, jonka koko kylä halusi tietää. Ino punastui ja katsoi kattoa, sitten hän rykäisi:

”No, se ei pidä todellakaan paikkaansa.”

”Kuka se sitten on?” uteli Goyou.

”En tiedä ja sitä ei nähtävästi kukaan tule selvittämään”, huokasi Ino, ”Olisiko se niin tärkeää?”

”No, kun muillakin on isät”, intti Goyou.

”Puhutaan tästä joskus kahden kesken”, Ino mutisi vaivautuneena.

Nelikko hiljeni jälleen ja jatkoi ruokailua.

Aurinko oli mennyt mailleen ja pimeää Konohaa valaisivat paperista tehdyt lyhdyt. Ne loivat omaa tuikettaan. Erääseen taloon kokoontui hiljalleen väkeä. Kylän ”kerma” eli vaikutusvaltaiset klaanit kokoontuivat kokoukseen. Paikalla olivat kaikki aina Hyuugasta Uchihaan. Kokous alkoi kumarruksella Hashiraman ja Sarutobin kuville. Sitten käytiin läpi normaalit kokousrutiinit ja lopuksi mentiin asiaan eli kuinka ”neuvoston” tulisi äänestää Hyuugan klaanin uudistuksesta. Sasuke avasi keskustelun:

”Tarvitsemme tätä uudistusta, muuten kylä jämähtää paikoilleen. Se voi näyttää heikkoudelta liittolaistemme silmiin.”

”Vastustan uudistusta!”, huusi Inoichi oman mielipiteensä, ”sitä paitsi päästimme puoliverisen jo Hokageksi. Eikö se ole tarpeeksi heikkoutta.”

”Minä vastustan uudistusta myös”, totesi Hiashi Hyuuga.

Olisi pitänyt arvata tämä, ajatteli Neji. Hän seurasi setänsä vieressä tapahtumien kulkua. Narat ja Akimichit pitivät puheen uudistuksen puolesta. Inuzukat pitivät uudistusta hyvänä, mutta Aburamet asettuivat uudistuksen vastustajien puolelle. He perustelivat vastustustaan, sillä että Naruto saattaisi ulottaa uudistukset koskemaan myös muita klaaneja. Ratkaiseva ääni oli siis Sarutobeilla. Konohamarusta riippui koko kylän tulevaisuus. Kaikki tiesivät Konohamarun olevan Naruton ystävä, mutta samalla myös kilpailija. Puolustajat luottivat ystävyyden voittoon, kun vastustajat odottivat vesi kielellä, että kilpailuvietti veisi voiton.

Konohamaru itse oli lähtenyt  kokouksessa omalle mielikuvitusmatkalle. Hän tuijotti kattoa tyhjällä katseella ja veti henkosia savukkeestaan. Sasuken käskevä rykäisy palautti Konohamarun maan pinnalle. Hän hätkähti kun Sasuke sanoi:

”Jospa suuren Hiruzenin jälkeläinen ottaisi kantaa keskusteluun.”

Muut huoneessa olijat huomasivat Sasuken äänessä hienoisen sarkasmin ja loivat paheksuvia katseita korppiin. Sasuke hymyili vinosti takaisin. Hän inhosi tällaista salaseura toimintaa, siksi hän oli päättänyt ajaa Naruton asiaa ”neuvostossa”. Sasuke jos kuka tiesi mihin tällainen toiminta johti. Nyt hän odotti päätyisikö äänestys tasapeliin vai niukkaan voittoon, jolloin uudistus voisi alkaa. Mikäli tulisi tasapeli, niin juuri Konohamarun ääni olisi ratkaiseva, sillä hän oli kolmannen Hokagen suora jälkeläinen.

”Asetun uudistuksen puolelle”, ilmoitti Konohamaru lopulta.

Konohamarun päätös aiheutti valtavan metelin kokoushuoneessa. Vastustajat huusivat omia vastalauseitaan, kunnes Neji hiljensi salin:

”Mikä siinä uudistuksessa oikein on väärin? Tähän mennessä olen kuullut perusteluina vain katkeran isän, perinteistä huolissaan olevan klaanin ja meidän suvun päähaaran tilityksiä. Mutta kysynpä sinulta Hiashi, kun tämän tien valitsit, että onko Uzumaki Tetsu seuraava päähaaran edustaja? Hänhän on syntynyt ensimmäisenä ja omaa byakuganin.”

Neji istuutui alas ja odotti vastausta. Salissa olisi voinut kuula neulan tippumisen lattialle, sillä Nejin puheenvuoro oli hiljentänyt kaikki. Hiashin päässä jyskytti. Hän ei ollut ajatellut koko asiaa. Hiashi oli aina ajatuksissaan miettinyt, että Neji saisi lapsia ennen Hinataa. Hän oli elänyt koko ajan tässä unelmassa, nyt hän joutui havahtumaan siihen tosiasiaan, että hän oli kannattamassa hokagen poikaa päähaaraan. Ajatuskin moisesta tuntui samalta, kuin joku olisi lyönyt Hiashia täydellä voimalla palleaan. Hiashi hengitti kiihkeään tahtiin ja sanoi kireällä äänellä:

”Löysit sitten heikon kohdan, mutta älä iloitse. Tästä ei hyvää seuraa.”

Neji ei voinut olla hymyilemättä setänsä kommentille. Hän nousi ylös ja lähti pois kokoussalista. Hyuugat, Yamanakat ja Aburamet katsoivat Nejin perään hampaitaan kiristellen.

Sasuke päätti kokouksen. Klaanit alkoivat poistua kokoussalista ulos. Shikamaru tuli Sasuken luo ja sanoi:

”Haluan puhua kanssasi Nejistä, sillä olen huolissani tuosta äskeisestä puheenvuorosta.”

”Hyvä on”, Sasuke huokasi.

Kaksikko suuntasi lähimpään baariin, joka sijaitsi noin kolmen korttelin päässä kokouspaikasta. Kaksikko asteli sisään ja istuutui peränurkassa olevaan loosiin. Baarissa oli hiljaista. Vain baarinpitäjä ja muutama asiakas olivat paikalla, kaksikkomme lisäksi. Sasuke tilasi karahvillisen kylmää sakea. Hetkeä myöhemmin kaksikolle tuotiin karahvi kupit. Sasuke pyysi baarinpitäjää jättämään laskun auki.

”Oho aiotko ruveta ryyppäämään?” ihmetteli Shikamaru.

”Heh, en nyt sentään. En minä mikään Lee ole”, virnuili Sasuke.

”No Leestä saankin hyvän aasinsillan Nejiin”, selitti Shikamaru ja kumosi saken alas kurkustaan.

Sasukekin naukkasi oman kupin tyhjäksi ja irvisti päälle. Pian saken polte vaihtui lämmittävään oloon. Sasuke kaatoi toisen naukun ja katsoi Shikamarua kysyvästi:

”No mitä sinä näit?”

”Kolme erittäin myrtynyttä klaania ja Nejin kommentti ei ainakaan parantanut ilmapiiriä”, totesi Shikamaru ja pyöritti päätään.

”Huomasin itsekin saman. Toivottavasti Naruto puuttuisi tuon porukan tekemisiin”, huokasi Sasuke ja tarkoitti tuolla porukalla ”Neuvostoa”.

”Tuskinpa Naruto edes tietää mikä ’neuvosto’ on”, tuumi Shikamaru murheelliseen sävyyn.

Baarin ovi kävi ja sisälle asteli kirjaa lukeva harmaapäinen hahmo. Kaksikko huomioi sisälle astuneen hahmon ja Shikamaru huikkasikin:

”Kakashi tänne päin!”

Kakashi huomasi kaksikon ja sulki kirjansa. Itse asiassa Sasuke ja Shikamaru eivät vieläkään olleet kunnolla tutustuneet Jirayan legendaariseen ”icha icha-sarjaan”. Liian rasittavaa, näillä sanoilla oli Shikamaru torjunut Kakashin tarjouksen. Ihan kuin kiinnostaisi, oli taas Sasuke jupissut, kun Kakashi oli udellut samaa Sasukelta.

Kakashi tuli kaksikon luo ja istuutui samaan pöytään. Hetken kuluttua tarjoilija kiikutti Kakashille kupin ja kaatoi sakea kuppiin. Kakashi kiitti ja joi saken yhdellä kulauksella alas. Hän irvisti saken poltteelle ja maiskautti suutaan maskin alla. Harmaatukka suuntasi katseen kaksikkoon ja kysyi:

”No, kävikö siinä äänestyksessä huonosti, kun noin vakavia olette?”

”Ei, oikeastaan siinä kävi hyvin, mutta Neji tuottaa huolta”, Sasuke selitti.

”Hän nousi Hiashia vastaan illan kokouksessa ja ajoi tämän nurkkaan”, Shikamaru murehti.

Tieto sai Kakashinkin kohottamaan kulmiaan. Oli melko tavatonta, että Neji olisi avoimesti noussut Hiashia vastaan. Kakashikin huokasi:

”Tästä ei hyvä seuraa.”

Kolmikko loi katseen maahan ja huokasi.

-Jatkuu-