Se päivä alkoi aivan normaalisti Konohan salaisessa kylässä. Pikkuhiljaa kylän asukkaat aloittivat aamutoimensa, kauppiaat availivat kojujaan ja ninjat lähtivät tehtäviinsä.

Mutta tavallisuudesta poikkeavaa oli, että Sasuke Uchiha, tuo ninjoista mahtavin, komein ja vetovoimaisin ei ollutkaan sinä samaisena aamuna kuluttamassa angstinurkkaansa, johon hän usein siihen aikaan päivästä käpertyi suremaan kurjaa elämäänsä. Tuo nurkka oli ollut monen avuttoman halinallen kohtalo, kun nuori ninja oli purkanut vihaansa niihin.

Tänä aamuna mustahiuksinen oli noussut aikaisin ja lähtenyt ulos. Mukanaan hänellä oli pieni reppu, (hämähäkkikuviot olivat Sasuken mielestä tosi coolit) sekä vielä ehjä pehmonalle, jonka tämä oli piilottanut reppunsa vuoren sisään. Yllään Sasukella oli tutut vaatteet. Musta kauluspaita ja mustat shortsit.

Sasuke oli päättänyt vihdoin kostaa veljelleen. Veljelleen, joka hyvin kylmäverisesti oli tappanut koko mahtavan Uchihan klaanin. Sasuke oli saanut Itachilta edellisenä päivänä kirjeen, jossa oli lukenut:

Hei Sasuke. Haluaisitko hoitaa kostosi lähiaikoina? Minulla on hieman kiire tehtävien kanssa, mutta enköhän löydä sinullekin aikaa. Ilmoita ajankohta, joka sinulle kävisi,niin sovitaan sitten etukäteen, ettei tule mitään sekaannuksia.

Itachi.

Ps: Olisin pyytänyt lähettämään sinulle vähän coolimmat vaatteet, kun nuo nykyisesi ovat niin epämuodikkaat, mutta Kakuzu ei antanut rahaa niihin. Olen pahoillani.

Sasuken kädet puristuivat nyrkkiin tämän muistellessa kirjettä. Ihan kuin Itachin oksettava viitta sitten olisi ollut jollain tapaa cool!

Ainoa keino, jolla Sasuke saisi lisää voimaa, oli mennä sen vanhan perverssin, Orochimarun luokse. Mustahiuksinen oli kuullut ukon olevan nimittäin hyvin voimakas.

Sasuken olisi pitänyt lähteä matkaan jo yöllä, mutta unohdettuaan koko jutun hän oli päässyt matkaan vasta aamulla. Hän saattoi vain toivoa saattajiensa olevan vielä odottamassa jossain. Orochimaru oli kyllä turhan huolehtivainen, Sasuke tuumi. Hän oli jo tarpeeksi iso poika, ei hän mitään saattajia tarvitsisi...

Tuo iso poika oli juuri kävelemässä tutun Ichiraku-ramenkojun ohi, kun kuuli vielä tutumman äänen.

"Sasuke-kun!!!"

Sasuke käänsi päänsä ja tuijotti Sakuraa, pinkkihiuksista kunoichia ei-voisi-vähempää-kiinnostaa-ilmeellä, kun tämä aloitti:

"Sasuke-kun! Minä todella rakastan sinua! Älä lähde kylästä! Kosto ei..."

Sasuke keskeytti pinkkihiuksisen puhatulvan alkuunsa vihaisella mulkaisulla.

"Kuuntele Sakura", hän aloitti, siirtyi erittäin coolilla ninjaliikkeellä Sakuran taakse ja jatkoi:

"Minä olen homo."

Sakura järkyttyi sanoista niin, että pyörtyi siihen paikkaan. Mustahiuksinen katsoi toista huvittuneena. Oliko se nyt noin kauheaa? Eihän niin cool tyyppi kuin Sasuke Uchiha voisi tuhlata aikaansa joihinkin... Tyttöihin. Peuhatkoon vain keskenään, hän tuumi ja lähti astelemaan eteenpäin. Samaan aikaan Sakura näki painajaista poski vasten kylmää katukiveystä. Sasuke hyppeli sateenkaarien päällä...

--

"Ehkä se on jo lähtenyt", tuumi tummaihoinen ninja laskettuaan sakekuppinsa pöydälle. Hän kiersi katsettaan kolmessa ystävässään, joiden ilmeestä kuvastui syvä ärtyneisyys. Eikä ihme, olihan suorastaan loukkaus, että näin mahtava ninjaryhmä laitettiin tällaisiin hanttihommiin. Ennen lapset oli kerätty vain, kun niitä oli matkan varrelle sattunut. Miksi nyt taas yhtä uhria muiden joukossa piti oikein tulla vastaan? Käsittämätöntä.

"Napataan vain joku mustahiuksinen tyyppi, ei se huomaa", ehdotti sinihiuksinen mies, Sakon.

"Hah, mutta jos huomaa niin helvetti me ollaan kusessa!" huudahti Tayuya, joukon ainoa kunoichi, ja paiskasi sakepullon pöydälle niin, että Kidoomaru meinasi vetää juomansa väärään kurkkuun.

"Tayuya, naisen ei kuuluisi puhua no..." Jirooboo aloitti.

"Turpa kiinni läski, tänne tuli juuri joku mustahiuksinen teini!" Tayuya keskeytti. Nainen tuntui täysin unohtaneen äskeiset sanansa, mikä ei jo nautitun alkoholin takia ollut mikään ihme.

Tosiaan, kojuun oli juuri astellut mustahiuksinen poika. Mutta kun he mallasivat Orochimarun antamaa kuvaa kojuun saapuneeseen ninjaan, he saivat todeta, ettei kyseessä ollut sama henkilö. Tällä ninjalla oli pottamalliin leikatut hiukset, vihreä, tiukka verryttelyasu, mulkosilmät ja paksut, siis oikeasti paksut kulmakarvat.

"Joo, tota me ei oteta", mutisi Sakon inhoten.

"No, ei kai sitten auta muu kuin odottaa..." Jirooboo huokaisi.

"Hei poitsu, tuos lisää sakea tänne!" hihkaisi Tayuya.

Niin he odottivat. Ja odottivat. Sakepullot tyhjenivät, (pääasiassa kunoichin kurkusta alas) mutta mustahiuksista poikaa ei vain näkynyt. Tietenkin, jos he olisivat käyttäneet kunaiden kolhimia päitään, he olisivat päättäneet mennä etsimään uhria. Mutta sehän ei tullut kenellekkään mieleen.

Juuri kun he olivat luovuttamassa, astui kojun kankaiden välistä nuori, aurinkolaseja silmillään pitävä ninja. Tämän hiukset eivät olleet aivan mustat, mutta suonissa kohisevan alkoholin takia ninjat eivät enää erottaneet pieniä sävyeroja. Tämä ninja oli Shino Aburame.

"Noniin otetaan tuo ja häivytään", Sakon sanoi ja käveli Shinon luokse.

"Mitäs..." poika ehti aloittaa, mutta silloin nyrkki jysähti keskelle tämän kasvoja. Shino rysähti kojun seinää vasten nenä verta vuotaen.

"Nyt sen naama on ihan paskana. Orochimaru ei tykkää", Tayuya marmatti ääni hieman sammaltaen.

"Se olis kuitenkin alkanut piipittämään. Jirooboo, tuo joku säkki!"

Jirooboo huomasi kojun nurkassa suuren roskapussin. Tämä nosti sen ilmaan, kaatoi haisevan sisällön maahan ja antoi sen sitten Sakonille, joka piteli nenäänsä irvistäen. Hän tunki Shinon vielä sinne jääneiden jätteiden sekaan.

"Noh, meidän työ taitaa olla ohi. Maksa tuolle myyjälle jotain", Kidoomaru kehotti Tayuyalle, joka hoippui paikallaan.

Tayuya huokaisi, mutta hyppäsi tiskille ja katsoi sen takana piilottelevaa myyjää. Nopea liike sai kuitenkin kunoichin voimaan pahoin, ja tämä naisille erittäin sopimattomaan tapaan antoi ylen suoraan myyjän päälle.

"Siinä sinulle maksusi", Tayuya nauroi, ja he poistuivat paikalta. Juuri "maksunsa" saanut päätti jäädä makaamaan maahan ja toivomaan kuolemaa. Muut kojun asiakkaat olivat kaikonneet jo hyvän aikaa sitten.

Samaan aikaan Sakura oli vihdoin palannut tajuihinsa. Ensimmäisenä hän erotti katukiveyksen edessään, sitten sitä vasten kopisevat askeleet. Pian hänen edessään seisoikin jo tuttu poika.

"Sasuke-kun...?" pinkkihiuksinen mumisi.

Tosiaan, siinä mustahiuksinen seisoi, ilmielävänä. Syy, miksei poika ollut vielä hankkimassa voimaa eräältä vanhalta pervolta, oli hyvin epäsasukemainen. Eikä ollenkaan cool.

"Öh, Sakura", poika aloitti. Hän koitti näyttää mahdollisimman viileältä, muttei oikein onnistunut.

"Oletko sattunut näkemään neljää äänen ninjaa...?"

Niin, syy oli se, että Sasuke oli auttamattomasti eksyksissä.

Juuri kun Sakura oli aikeissa vastata ihastukselleen, kuului heidän takaansa tuttu huuto. Tulija oli tietenkin Naruto. Eihän nyt päähenkilöä sopinut poiskaan jättää.

"Jotkut oudot tyypit ovat kaapanneet Shinon!" Naruto kailotti.

Maailma tuntui pysähtyvän Sasuken silmissä. Ei, tuo ei mitenkään voinut olla totta. Naruto valehteli! Tuo ei saanut olla totta... Sasuke vajosi täristen polvilleen ja painoi päätään vapisevilla käsillään. Yhtäkkiä kaikki, Orochimaru ja Itachi, Naruto ja Sakura tuntuivat katoavan hänen elämästään. Oli vain hän ja Shino. Hänen sydämensä jyskytys kiihtyi, veri kohisi korvissa. Ei, ei näin...

Hän oli aina rakastanut Shinoa. Tuo ihminen oli hänelle kaikki kaikessa, liekki, joka toi valoa synkkään iltaan. Ilman Shinoa Sasuke arveli kuolevansa suruun ja ikävään. Ja nyt häntä oltiin viemässä pois... Sasukea pyörrytti ja oksetti.

"Öh Sasuke, oletko kunnossa?" Naruto kysyi hieman huolestuneena, laskien kätensä ystävänsä hartialle.

Sasuke ei reagoinut. Hän halusi tietää yhden asian, ennen kuin vaipuisi täysin epätoivoon.

"O-olivatko kaappaajat kenties Äänen kylästä...?" poika kysyi ääni väristen.

"Kyllä", tuolla viattomalla sanalla Naruto sai Sasuken vaikeroimaan entistä kovemmin.

"Ei, ei, Shino ei voi olla poissa..."

Samalla, kaikesta tuskastaan ja surustaan huolimatta Sasuke tajusi, mitä hänen oli tehtävä. Hän pyrähti juoksuun kyyneleet silmistä valuen. Mustahiuksinen jopa unohti coolin ninjajuoksun, kädet takana ja ylävartalo eteenpäin ojennettuna. Sakura ja Naruto jäivät hölmistyneinä paikoilleen.

"Mitä... helvettiä?" Naruto mutisi.

"En tiedä, enkä ehkä haluakaan. Minä en tykkää enää Sasukesta, rakastun Saihin!"

"...Saihin...?"

"Hmph, ymmärrät sitten kun olet vanhempi."

--

Samaan aikaan Äänen nelikolla ja Konohan portinvartijoilla, Kotetsulla ja Izumolla, oli pieni sanaharkka kylän porttien edessä.

"Miten niin ei päästä läpi!?" Tayuya huudahti äkäisenä.

"Tuo "roskasäkkinne" vähän epäilyttää..." Kotetsu sanoi.

Kun Tayuya kysyi kohteliaasti (siis hänen mittakaavassaan kohteliaasti), miksi, vastasi puolestaan Izumo:

"Se liikkuu."

"Jospa saisimme katsoa sisälle?" Kotetsu ehdotti.

Nelikon pelasti pinteestä paikalle hengästyneenä ja hikisenä ryntäävä Sasuke.

"Heillä on minun Shinoni!" hän karjui.

Shino kuuli tutun äänen ulkopuolelta. Eikä, se hullu Uchiha taas, hän ajatteli kauhuissaan.

Ukon, Sakonin veli heräsi hätkähtäen. Hän tuntui olevan ainoa järkensä säilyttänyt koko porukasta, ja tajusi heti, kuka poika oli.

"Tuo on se Uchiha. Sen Orochimaru haluaa!" hän huudahti.

Muut katsoivat hetken poikaa ja päätyivät samaan tulokseen. Yhteistuumin he avasivat roskasäkin, tiputtivat sieltä haisevan Shinon ja ryntäsivät Sasukea kohti. Tässä vaiheessa hänen olisi pitänyt taistella coolisti vastaan, mutta oli liian pelästynyt yhtäkkisestä ryntäyksestä. Nelikko sai pojan helposti kaapattua. He sulkivat Sasuken säkkiin, jonka Jirooboo sitten nosti olalleen. Kotetsu ja Izumo seurasivat tapahtumia hiljaisina.

"Annetaan heidän mennä", Izumo kuiskasi työparilleen.

"Miksi ihmeessä?" Kotetsu ihmetteli.

"Päästäänpähän helpomalla ja nopeammin tauolle", totesi toinen. He päätyivät yhteisymmärrykseen ja poistuivat paikalta kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Shino jäi puhe- ja liikkumiskykynsä menettäneenä tutustumaan pieneen muurahaiseen katukiveyksellä jätteiden valuessa tämän kasvoja pitkin.

Niin Äänen nelikko pääsi matkaan, ja kaikki päättyi hyvin. Sasuke unohti rakkautensa Shinoon ihastuttuaan ensisilmäyksellä Orochimarun kätyriin, Kabutoon. Shino sai tapahtumat mielestään muutaman psykiatrin luona vierailun jälkeen. Sakura rakastui Saihin kuten oli suunnitellutkin. Naruto säilytti tyhmyytensä ja halinalleille pystytettiin hautausmaa.

Uutisten mukaan Sasuke sai kostonsa. Myöhemmin kuitenkin kulki huhu, että Itachin todellinen kuolinsyy oli itsemurha tämän nähtyä pikkuveljensä uuden poikaystävän ja hyvin epäcoolit vaatteet. Sasuke kielsi tällaiset puheet tyystin.

---------------------

Eääh, jostain syystä jäin itse kaipaamaan tässä jotain. En vain keksi mitä. :'D
Ja koska teksti on aika pitkä, jos yritän muokata tätä uudestaan, osa tekstistä katoaa. (muisti tai joku ei riitä...) Joten en voi korjata mahdollisia virheitä, paitsi jos pääsen koneelle. :\ (kännykällä edelleen kirjoittelen...)
Muuten! Hahmojenhan on siis tarkoitus olla ihan OOC, koska tämä on huumoria. (tosin erittäin typerää sellaista...) Understand? :D
Joo, kommentoikaa!! >o< Käytin tähän suuren vaivan, kun joudun kirjoittaa kaks ja puol kertaa uusiks... :'DD