Nuoren naisen pitkät, vaaleanpunaiset hiukset leijailevat tuulessa, kun hän kävelee pitkin Aallonmaan hiekkatietä, joka vie pieneen metsikköön. Naisen saavuttua metsikön rajalle hän sittoo hiuksensa kiinni ja jatkaa matkaansa aukiolle, joka on täynnä kirsikkapuita. Niiden alla kasvaa harvinaisia yrttejä, joita nainen on tullut hakemaan. Hänen nimensä on Sakura Haruno.

"Kylläpä yrttejä onkin paljon.." Sakura huokaa yllättyneenä laskien korin maahan ja katsoo pilvettömälle taivaalle. 'Siitä on nyt viisi vuotta..'

Nainen huokaa syvään ja polvistuu ruohikolle keräämään yrttejä. Hän toimii lääkintäninjana kylässään ja tarvitsee erilaisia aineksia lääkkeisiin, joita valmistaa.

Lapsuudenmuistot muistuvat vaaleanpunahiuksisen mieleen ja hän yrittää työntää ne pois päästään. Nainen ei halua muistaa ystäväänsä, joka lähetti hänet pois, eikä koskaan lähtenyt perään. Poika oli jättänyt hänet.

Sakura pudistaa nopeasti päätään ja huomaa lopettaneensa yrttien keräämisen.

"Huoh.. Haaveilen taas liikaa.." Sakura huokaa jatkaen yrttien keräämistä. Samassa joku astelee hänen hänen eteensä.

"Sakura Haruno, oletan?" henkilö arvaa. Sakura nostaa katseensa henkilön kasvoihin ja tyrmistyy.

"Itachi.." nainen sanoo hiljaa.

ANBUn asussa seisova mustahiuksinen nuorukainen muistuttaa erehdyttävästi Sakuran lapsuudenystävää. Mustat silmät, ponihännälle vedetyt pitkät hiukset, kalpeat kasvot.. Hän se on. Itachi Uchiha.

"Etsin sinua pitkään.." Itachi huokaa. Sakura kavahtaa hieman taakssepäin nousten jaloilleen. Itachi yllättyy naisen reaktiosta mutta rentoutuu pian.

"Olet kasvattanut hiuksesi pitkiksi.." Itachi sanoo hymyillen hieman.

"Kuka olet? Et.. Et voi olla.."

"Itachi vai? Sakura, usko minua.."

"Miten tiedän, ettet ole vihollinen?" Sakura kysyy varuillaan.

"Silloin olisin jo tappanut sinut", Itachi vastaa ristien kädet rinnalle. Sakura tarkastelee nuorukaista epäillen. Hän ei voi uskoa, että Itachi olisi muka palannut. Kuuluuhan Itachi sentään Akatsukiin.

Yhteinen hetki menee pilalle, kun pidemmältä alkaa kuulua miehen huutoja.

"Se on Dan.. Hän etsii minua", Sakura sanoo katsoen taakseen.

"Kuka hän on?" Itachi kysyy. Sakura katsoo Itachiin ja nostaa korinsa maasta.

"Mi.. Minun täytyy mennä", Sakura sanoo.

"Mutta.."

"Ei nyt, Itachi. Tarvitsen.. aikaa", Sakura sanoo hymyillen varovasti ja katoaa hämärään metsään.

"Sakura! Löysinpä sinut vihdoin", Sakuraa vastaan tullut nuori mies huokaa.

"Hei, Dan.. Anteeksi, jos huolestutin. Keräsin yrttejä", Sakura kertoo hymyillen lempeästi.

"Hienoa, että paneudut lääkintäninjan rooliin noin.. positiivisesti", Dan sanoo virnistäen.

"Hmh.. Mistäs tuonkin keksit..?" Sakura mutisee. "No, täytyy rientää. Sasuke on haettava kotiin."

"Veitkö hänet taas Tsunamin ja Kaizan luokse?" Dan ihmettelee.

"Sasuke pitää Inarista. Molemmat ovat melkein samanikäisiäkin.."

"Hyvä on, ymmärsin", Dan vakuuttaa hymyillen ymmärtävästi. Sitten mies suukottaa Sakuraa otsalle.

"Nähdään kotona", Sakura sanoo. Dan nyökkää ja lähtee takaisin sillalle, jota vartoi.

Sakura katsoo Danin perään, kun tämä hyppelee kylän talojen katoilta toiselle. Sakura rakastaa tuon miehen turkooseja silmiä ja sinertävänharmaita hiuksia. Nainen voisi tuijottaa häntä ikuisuuden.

Sakura pudistaa päätään ja katsoo metsään päin.

'Itachi..' Sakura sanoo mielessään.

Pari päivää kuluu, eikä Itachista ole kuulunut. Sakura ei saa häntä mielestään ja yrittää keskittyä 7-vuotiaan Sasuken ilahduttamiseen. Poika on joka päivä täynnä energiaa ja hänen vauhdissaan on mahdotonta pysyä.

"Sasuke, tule syömään!" Sakura huutaa olohuoneeseen kattaessaan pöytää. Ilta on saapunut Aallonmaahan ja kova sade piiskaa talojen ikkunoita vasten. On nousemassa kova myrsky.

Sasuke juoksee pöydä ääreen ja katsoo ikkunaan.

"Ulkona sataa kamalasti.." Sasuke sanoo.

"Älä huoli, olemme turvassa täällä", Sakura vakuuttaa istuen pöydän ääreen. "Miten päiväsi muuten meni?"

"Tazuna-setä kertoi tarinoita tosi pahoista ninjoista, jotka ovat pettäneet oman kylänsä", Sasuke kertoo.

"No teillä on varmasti ollut hauskaa.." Sakura huokaa hymyillen ja vilkaisee ulko-ovea. 'Missä Dan viipyy..?'

Tunnit kuluvat, eikä Dania kuulu kotiin. Sasuke menee nukkumaan ihmetellen myös Danin myöhästymistä. Sakura vakuuttaa pojalle kaiken olevan kunnossa, vaikka on itse huolesta sekaisin. Mies ei koskaan ole näin myöhään poissa kotoa.

Saatuaan Sasuken peiteltyä Sakura istuu olohuoneeseen kynttilän valoon ja kietoo paksun huovan ympärilleen. Öisin talossa on hieman kylmä.

Nainen käpertyy sohvan kulmaan ja nojaa päätään käsinojaan. Hänen katseensa kiertää hitaasti ympäri huonetta ja pysähtyy Danin valokuvan kohdalle.

"Tulisit pian kotiin, Dan.." Sakura pyytää hiljaa sulkien silmänsä. 'Olen huolissani..'

Sakura herää kovaan koputukseen ja nousee unisena istumaan hieraisten silmiään.

"Taisin nukahtaa.." nainen mutisee katsoen ikkunaan. Ulkona on edelleen pimeää ja sade on hieman rauhoittunut.

'En tainnut nukkua kovin kauaa..' Sakura sanoo mielessään.

Samassa koputus kuuluu uudestaan. Sakura nousee sohvalta kietoen huovan harteilleen ja astelee nopein askelin ovelle.

"Dan..?" Sakura kysyy avaten oven. Vieraaksi osoittautuu Kaiza.

"Kaiza.." Sakura sanoo ymmällään.

"Sakura, minulla on huonoja uutisia", Kaiza aloittaa vakavana.

"Kerro", Sakura sanoo.

Kaiza huokaa surullisena ja katsoo Sakuraan.

"Dan on kuollut", Kaiza kertoo. "Löysimme hänet kuolleena sillan luota."