Get out of me!

Osa 3 - Päivän pilaavat mielihalut.
(edellinen osa)

*-*-*-*

Aamuauringon säteet lämmittivät ja kutittelivat Sasuken kasvoja, eikä tämä olisi millään halunnut herätä. Hän oli nähnyt miellyttävää unta, vaikkei enää muistanutkaan mistä se kertoi. Uni oli tuntunut tutulta, lämpimältä, turvalliselta ja jollain tavalla nostalgiselta. Sasuke näki harvoin unia, ja halusi siitäkin syystä sukeltaa takaisin tiedottomuuden puolelle. Aurinko vain yritti sinnikkäästi saada Sasukea nousemaan ylös.

Viimeinen tekijä, joka viiruposkisen Uchihan herätti, oli päin naamaa rävähtävä nyrkki.

''Ai saatana!'' Sasuke ärähti ja nousi salamannopeasti istumaan. Hän käänsi päätään ja katsoi vieressään makaavaa poikaa, jonka mustat hiukset olivat sanoinkuvaamattomassa sotkussa. Tuijotettuaan hetken omassa kehossaan nukkuvaa Narutoa, unenpöpperöinen Sasuke viimein tajusi ettei Narutolla ollut päällään enää muuta kuin bokserinsa, ja nekin jo turhan lähellä vesirajaa. Hetken päätään pyöriteltyään Sasuke äkkäsi pyjaman lojuvan mytyssä sängyn päätypuolen lattialla.

Naruto tuhisi unissaan ja pyörähti toiselle kyljelleen, kääntäen selkänsä Sasukelle, joka haukotteli ja haroi vaaleita hiuksiaan. Hän katsoi Narutoa.

'…' Sasuken ajatukset olivat tyhjiä. Hän tunsi punastuvansa tuijottaessaan omaa puolialastonta kehoaan. Selkä kaartui kauniisti, ja sen vaalea iho näytti virheettömältä, pientä arpea lukuunottamatta. Sasuke ravisti päätään, mitä hän oikein ajatteli? Ei toista poikaa kuulunut katsella tuolla tavalla. 'Toisaalta, sehän on oma kehoni' Sasuke ajatteli ja kehtasi tämän ajatuksen siivittämänä kääntää katseensa takaisin Narutoon. Eihän pieni oman kehon ihailu hänestä vielä itserakasta tee, harvoin sitä pääsee tällaisesta perspektiivistä tarkkailemaan.

Samassa Sasuke muisti sen pienen arven, jonka oli nähnyt oikeassa kyljessä, aivan lantioluun yläpuolella. Varmistettuaan että Naruto varmasti nukkui, Sasuke kumartui lähemmäs vaaleaa kehoa ja tarkasteli arpea. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa siitä, eikä hän ollut huomannut sitä aikaisemmin. Hän ojensi kätensä ja kosketti arpea. Se oli pieni ja hiukan koholla, sen arpikudos oli Sasuken omaa ihoa vaaleampaa ja erottui siksi melko hyvin. Arpi oli sen näköinen, ettei se ainakaan viimeisten viikkojen aikana ollut tullut. Se saattoi olla pari kuukautta, siinnä missä pari vuottakin vanha. Todennäköisin selitys jonka Sasuke päässään keksi, oli Naruto ja tämän huolimaton tohelointi ja kömpelyys, jotka aiheuttivat Sasukellekin silloin tällöin harmaita hiuksia ja vaaratilanteita.

''Sasuke?'' kysyi Naruto ja nousi istumaan silmiään hieroen. Sasuke vetäisi nopeasti kätensä pois ja oli venyttelevinään raajojaan. ''Huomenta, mikä on olo?'' Sasuke kysyi, ja Naruto vastasi olevansa kunnossa. Sasuke kokeili nopeasti Naruton otsaa, ja totesi sen tuntuvat täysin normaalilta.

''Jokohan tänään päästäisiin takaisin omiin kehoihin'' Sasuke pohti ääneen ja hymyili Narutolle. Sasuken äkillinen hymy sai Naruton kakomaan hämmästyksestä, aivan kuin jotakin olisi mennyt hänellä väärään henkeen. ''Ni-niin, toivottavasti'' Naruto sanoi yhtä aikaa yskien ja nauraen. Sasuke katsoi Narutoa kuin mielipuolista, eikä hänellä ollut aavistustakaan mistä Naruton yhtäkkinen kohtaus johtui. Jos Naruto ei olisi nauranut samalla, olisi Sasuke voinut kuvitella että se oli samaa yskää kuin edellisenä iltana. Sasuke pudisti viiruposkista päätään ja nousi ylös sängystä. ''Olet potkinut yöllä pyjaman päältäsi lattialle, käy viemässä se pyykkikoriin samalla kun pukeudut'' Sasuke sanoi ja käveli lipastolle etsimään Narutolle puhtaita vaatteita. Hän otti sieltä itselleen sellaiset vaatteet, joista oli varma ettei kukaan tajuaisi niiden kuuluvat Naruton sijaan Sasukelle itselleen. Sasuke riisui pyjamansa, ja tunsi samalla katseen selässään. Hän kääntyi katsomaan Narutoa ilmeettömänä. ''No mitä nyt?''

''E-ei mitään! Ajattelin vain että jestas, olen paremman näköinen kuin luulin!'' Naruto sanoi ja nauroi. Sasuke punastui ja nappasi Narutolle tarkoittamansa vaatteet, heittäen ne päin mustatukkaisen nauravaisia kasvoja. ''Itserakas idiootti!'' Sasuke sanoi, muttei voinut peittää pientä huvittuneisuutta äänestään. Olihan hän itsekin katsellut omaa kehoaan samalla tavalla. ''Pukeudu jo. En jaksa laittaa aamiaista, käydään torilla syömässä,'' Sasuke sanoi ja keskeytti nopeasti Naruton ennen kuin tämä riemastuneena ehti sanoa mitään ''sillä ehdolla, että käyttäydyt kunnolla, etkä pilaa mainettani!''

Naruto nyökkäsi ja nousi seisomaan, ottaen kasvoilleen naurettavan vakavan ilmeen. Hän laittoi kädet taskujen puutteessa lanteilleen, laski hartiansa lysyyn ja katsoi Sasukea kulmien alta tämän omilla tummilla silmillä.

''Yo... -ttebayo''

''Argh, usuratonkachi, en minä näytä tuollaiselta, saati kuulosta!'' Sasuke karjaisi naurun ja vihan sekaisella äänellä ja hyökkäsi Naruton kimppuun, kaataen tämän lattialle. Pojat painivat hetken leikkimielisesti, kunnes alakynnessä oleva Naruto joutui naurunkyyneleet silmissä rukoilemaan armoa.

Poikien ollessa viimein valmiina lähtemään ulos, kenkiään vielä jalkoihinsa kiskova Naruto ei voinut kuin ihmetellä, kuinka harvinaisen hyvällä tuulella Sasuke tänä aamuna oli. Salaa, aivan pienesti jossain aivojensa perukoilla, Naruto oli hiukan harmissaan ajatuksesta että tämä heidän tilanteensa saattaisi normalisoitua jo tänään.

''Tämä on ollut ihan hauskaa...'' Naruto huomaamattaan ajatteli hiljaa ääneen. Sasuke kääntyi katsomaan Narutoa kysyvästi. ''Sanoitko jotain?''. Naruto pudisti nopeasti päätään ''Ei mitään, mennään jo! Hirveä nälkä!''

Sasuke naurahti ja odotti että Naruto ryntäsi ulos ennen kuin laittoi ulko-ovensa kiinni.

''Niinhän sinulla aina on''

-

Pojat kävelivät pitkin Konohan pääkatua ja väittelivät siitä, missä he kävisivät syömässä. Naruto halusi tietenkin ramenia, mutta Sasuke halusi käydä välillä jossain muualla. Poikien onneksi kukaan tuttu ei sattunut väittelyn aikana kävelemään vastaan. Näky Sasukesta vaatimassa ramenia, ja Narutosta väittämässä että oli jo kyllästynyt ainaiseen Ichirakuun olisi ollut sellainen jollaista kukaan ei olisi uskonut näkevänsä.

Päivä oli jälleen kaunis, kuten Piilotetun Lehden Kylässä usein tuppasi siihen vuodenaikaan olemaan. Naruto äkkäsi tutun pinkkitukkaisen tytön kävelevän kauempana, selkä heihin päin.

''Hei, Saku-'' Naruto huusi mutta Sasuke löi hädissään kämmenensä tämän suulle. ''Ole hiljaa, muista keneltä näytät!'' Sasuke sanoi matalalla äänellä ja veti nopeasti mustahiuksisen Naruton lähimpään puotiin, joka osoittautui dangoja myyväksi ravintolaksi. Kauempana Sakura kääntyi ihmeissään katsomaan taakseen, hän oli ollut melkein varma kuulleensa jonkun huutavan häntä. Mutta koska takana ei näkynyt ketään tuttuja, hän vain kohautti olkiaan ja jatkoi matkaansa. Kakashi oli sanonut että he saivat hiukan vapaata tehtävistä, ja päivät olivat kunoichin mielestä tylsiä, kun Sasukea tai sen puoleen Narutoakaan ei näkynyt missään.

Dango-puodissa Sasuke tilasi annokset sekä itselleen ja Narutolle, ja he istuutuivat perimmäiseen ja hämärimpään nurkkaan laitetun pöydän ääreen.

''Sinä et taida ihan oikeasti pitää Sakurasta?'' Naruto kysyi ihmeissään ja nojasti käsillään pöydän karhean tummaan puupintaan. Sasuke huokaisi ja mietti sanojaan ennen kuin vastasi. ''Sakura on hyvä tiimitoveri, ei sen enempää''. Naruto katsoi Sasukea silmät viirussa, saaden Sasuken omat kasvot näyttämään niin Narutomaisilta kuin mahdollista. Sasuke tökkäsi Narutoa etusormellaan otsaan. ''Pyyhi tuo ilme, se häiritsee minua''.

Naruto virnisti ja ojentui suoraksi venyttelemään käsiään. ''Sanoppa Sasuke, onko olemassa ylipäätään ketään, josta olet kiinnostunut?''

Sasuke katsoi Narutoa kulmat hämmästyksestä koholla. ''En ole miettinyt asiaa, joten ei ole'' hän sanoi ja toivoi että tilaukset tulisivat nopeasti. Hän tiesi olevansa suosittu tyttöjen keskuudessa, muttei ollut koskaan törmännyt kehenkään, joka olisi aiheuttanut hänessä minkäänlaista ihastumiseksi tulkittavaa reaktiota.

''Todellako? Ei ketään, joka olisi saanut sinut punastumaan? Ajattelemaan tätä iltaisin, odottamaan että näkisitte jälleen? Joku josta olisit huolissasi'' Naruto luetteli ja nojasi jälleen pöytään haaveileva ilme kasvoillaan. Sasuke arvasi tämän ajattelevan sillä hetkellä Sakuraa. Dangot saapuivat viimein, ja Sasuke nosti omansa kasvojensa eteen, haukaten ensimmäisen pallon suuhunsa.

Odottaa näkemistä? Olla huolissaan ja ajatella jotakuta iltaisin? Sasuke ajatteli usein isoveljeään, ja odotti kovasti tämän näkemistä, joskin vain voidakseen surmata tämän kostona klaaninsa puolesta. Se tunne oli luultavasti niin kaukana ihastumisesta kuin olla vain voi.

Maailmassa oli vain yksi ihminen joka oli saanut Sasuken punastumaan - turhankin usein ja milloin mistäkin syystä. Sasuke joutui myös usein olemaan huolissaan kyseisestä usuratonkachista. Sasuke nappasi toisen dangon suuhunsa puisesta tikusta, ja katsoi Naruton syömistä. 'Miksi tuo idiootti on lähimpänä noita ihastuksen tunnusmerkkejä?' Sasuke ajatteli eikä voinut olla virnistämättä ajatuksilleen. 'Kyllä saisivat monet kylän tytöistä slaagin jos minä ja Naruto kulkisimme käsikkäin pitkin katuja'.

Naruto nosti katseensa itsekseen virnistelevään Sasukeen, ja tunsi kylmät väreet pitkin selkäänsä. ''Sinä ajattelet jotain kauheaa, lopeta! Älä katso minua tuolla tavalla'' Naruto sanoi ja pudotti tyhjän dangotikkunsa lautaselle. Sasuke ei voinut lopettaa virnuiluaan, ja ojensi viimeisen dangonsa Narutolle. ''Ole hyvä Naru-chan'' Sasuke sanoi niin imelällä äänellä kuin osasi, ja räjähti sitten nauramaan Naruton järkyttyneelle ilmeelle. Naruton kysellessä mikä helvetti Sasukea oikein vaivasi, vaaleatukkainen Uchiha vain jatkoi hekotteluaan, nauttien siitä että sai avoimesti kiusata Narutoa, pilaamatta omaa mainettaan. Vain puodin omistaja katsoi poikia ihmeissään, mutta pisti heidän käytöksensä nuoruuden ja kuuman sään piikkiin. 'Porottava aurinko tekee tepposia itse kullekin' hän ajatteli päätään pudistaen, ja meni palvelemaan uusia asiakkaita, jotka asuivat sisään ravintolaan shinobipoikien lähtiessä jatkamaan matkaansa.

-

Pojat kävelivät pitkin kylän laitamaa ja juttelivat niitä näitä. Koska Sasuke oli maksanut sekä eiliset ruuat että aamuiset dangot, oli Naruto käynyt vuorostaan hakemassa kaupasta evästä, jotka he voisivat syödä myöhemmin ulkona. Parivaljakko saavutti joen, ja he lähtivät kulkemaan sen rantatörmää pitkin. Naruto selitti käsillään elehtien kaikenlaisia tarinoita, mitä hänelle oli muiden shinobien kanssa sattunut. Sasuke kuunteli hiljaa Naruton intohimoista selitystä hänen ja Kiban välisestä painiottelusta, jonka Naruto oli hävinnyt vain koska Akamaru oli hypännyt mukaan, ja sehän oli tietenkin epäreilua.

Käveltyään muutaman tunnin pojat saapuivat pienelle hiekkatörmälle, ja päättivät syödä siellä eväänsä. Kylä ei ollut erityisen kaukana, pojat vain olivat kävelleet melko hitaasti. Se oli molemmista ihan mukavaa vaihtelua shinobien normaalille etenemistahdille, juoksemiselle ja puissa hyppimiselle.

Harvinaisesti Narutolla ei tuntunut olevan mikään kiire ruokailunsa kanssa, ja molemmat söivät hitaasti nauttien kesäilmasta ja veden solinasta. Sasuken olo oli harvinaisen tyyni, ja hän huomasi nauttivansa Naruton seurasta enemmän kuin oli osannut odottaa.

''Aah, se oli hyvää!'' Naruto sanoi ja lysähti ruohikolle pitkin pituuttaan. Sasuke seurasi ystävänsä esimerkkiä ja kävi itsekin makaamaan.

''Hei, Sasuke?''

''Mmh?''

Naruto oli hetken hiljaa, kuin miettien mitä kysyä. 'Mieti kysymyksesi valmiiksi dobe' Sasuke ajatteli ja jäi odottamaan että Naruto sanoisi jotain. Pitkään hän saikin odottaa, ennen kuin Naruto viimein avasi suunsa.

''Oletko koskaan miettinyt... tai mitä jos... siis että... tarkoitan, hmm... miltä tuntuisi, äh... hmm...'' Sasuke kääntyi katsomaan ihmeissään Narutoa, joka ei tuntunut saavat muodostettua kysymystään järkevään lausemuotoon. ''Äh, ei mitään, unohda'' Naruto sanoi viimein luovuttaen.

''Miten vain'' Sasuke sanoi välinpitämättömästi ja käänsi kasvonsa takaisin aurinkoa kohti, sulkien silmänsä. Mitä Narutolla ikinä olikaan ollut kysyttävää, se tuskin olisi ollut mitään tärkeää, saati järkevää.

Pojat makoilivat jonkin aikaa hiljaa ruohikolla, kunnes Sasuke nousi ylös ja pudisteli ruohot vaatteistaan ja hiuksistaan. ''Älä nukahda Naruto, lähdetään jo. Saat vielä kuumeesi takaisin'' hän sanoi ja auttoi Naruton seisomaan. Naruto oli kuitenkin kevyempi kuin mitä Sasuke oli arvioinut, ja kiskaisi tätä kädestä astetta liian lujaa kaatuen itse taaksepäin, vetäen toisen pojan perässään takaisin maahan.

Parvi lintuja lehahti lentoon läheisestä puusta, ne lensivät kaartaen maassa makaavien poikien yli. Sasuke katsoi päällään makaavaa Narutoa suutaan aukoen, saamatta kuitenkaan sanottua mitään järkevää. Oman kehonsa alla makaaminen oli harvinaisen epämiellyttävää. Sasuke ei saanut katsettaan irti omista silmistään, joilla Naruto tuijotti häntä vähintään yhtä hämmästyneen ja epämukavan oloisena kuin Sasuke itse. Naruto ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustakseen ylös, eikä Sasuke sillä hetkellä löytänyt itsestään voimia työntää Narutoa pois.

Yhtäkkiä Naruto painoi kasvonsa vasten Sasuken kaulaa, ja älähti turhautuneena. ''Noloa katsoa itseään tästä kuvakulmasta''.

'Sekö on sinusta ainoa nolo asia tässä tilanteessa?' Sasuke ajatteli päässään, muttei vieläkään saanut sanottua tai tehtyä mitään. Naruton lämmin hengitys hänen kaulaansa vasten tuntui ahdistavalta. 'Nouse jo' Sasuke rukoili.

Sitten Naruto teki jotain, mikä sai Sasuken löytämään voimansa uudestaan, ja työntämään mustatukkaisen pojan voimalla pois päältään. ''Idiootti!'' Sasuke huusi kasvot punaisena, nyrkkiin puristetut kädet täristen. Sasuke kääntyi nopesti pois päin Narutosta ja hyppäsi lähimmän puun oksalle, lähtien nopeasti takaisin kylää kohti. Hänestä tuntui että jos hän olisi viettänyt sekunninkin pidempään usuratonkachin seurassa, hän olisi lyönyt tätä niin kovaa keskelle kasvoja kuin vain olisi pystynyt.

''Helvetin helvetti'' Sasuke sanoi kasvot punaisina, ja sitoi otsasuojuksensa kaulalleen, peittääkseen siihen nousseen pienen punaisen läiskän.

-

Saapuessaan kylään, Sasuke pysähtyi hetkeksi. Menisikö hän omaan kotiinsa, vai Naruton? Hän halusi mennä omaansa, mutta tiesi että Narutokin tulisi sinne ennemmin tai myöhemmin, koska Sasukella oli Naruton avain. Vara-avaimensa Naruto oli kuulemma antanut Irukalle.

Nopeasti poika sai kuitenkin paremman idean. Hän päätti lähteä käymään Yamanakojen luona katsomassa, josko Inon isä Inoichi olisi palannut takaisin. Sasuke ei halunnut viettää enää yhtään ylimääräistä hetkeä väärässä kehossa.

''Idiootti Naruto'' Sasuke sanoi hiljaa muistellessaan kuinka oli yhtäkkiä tuntenut toisen huulien imaisevan kevyesti kaulaansa. ''Idiootti, omaa kehoaan vielä...''. Päivä oli alkanut niin loistavasti, ja moinen käänne harmitti Sasukea suunnattomasti.

Saapuessaan Yamanakojen kotitalolle Sasuke koputti huonotuulisena ovea. Kesti hetken ennen kuin kukaan tuli avaamaan.

''Moi. Tulin katsomaan joko isäsi...'' Sasuke sanoi, mutta hiljeni sitten nähdessään Inon itkusta punertuneet silmät sekä turvonneet silmänaluset. Sasuke aavisti samantien jonkun olevan pahasti pielessä.

Todella pahasti.

-

Naruto avasi oven ja astui sisään Sasuken asuntoon. ''Sasuke?'' Naruto huhuili mutta kukaan ei vastannut. Naruto kirosi itseään ja tyhmyyttään riisuessaan kenkiään. Miksi hän oli mennyt tekemään jotain sellaista? Sekunnin ajan se oli tuntunut hyvältä idealta, ja Naruto oli toiminut ajattelematta asiaa sen pidemmälle. Tietenkin Sasuke oli suuttunut, sehän oli aivan tajuttoman tyhmää ja outoa.

Naruto jäi istumaan eteiskorokkeelle ja painoi päänsä käsiinsä. Heillä oli ollut niin mukavaa, ja sitten hän oli mennyt pilaamaan kaiken, kuten yleensäkin. Sasuke oli poika, ja kaiken lisäksi vielä Naruton omassa kehossa. Tilanne oli mennyt reippaasti kaikkien soveliaisuuden rajojen yli. Naruto ei kuitenkaan voinut teolleen mitään, mielihalu oli vallannut hänen ajatuksensa täysin. Naruton teki mieli lyödä itseään, kuinka hän nyt voisi kohdata Sasuken? Kuinka hän voisi selittää ja pyytää anteeksi, kun ei täysin itsekään ymmärtänyt motiivejaan.

Murehtiessaan tilannetta, kuuli hän yhtäkkiä avaimen työntyvän lukkoon ja oven avautuvan. Naruto nosti katseensa ja näki Sasuken astuvan sisään.

''Ah, Sasuke! Olen pahoillani, en tiedä miksi...'' Naruto sanoi mutta Sasuke keskeytti tämän anteeksipyyntöyrityksen.

''Naruto, tuli pieni mutka matkaan''

*-*-*-*

A/N - Punasteleva ja hyväntuulinen Sasuke. Luonnotonta, menee pelkästä ajatuksesta kylmät väreet. Joten pitihän se poikien loistava päivä jollain tavalla pilata, eikö niin? :)
Tykkään kommenteista ja kaikista teistä jotka tämän luitte <3