Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Uchiha's legacy - Minorea
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K15- - Kieli: Suomi - Osia: 3 - Pituus: 3561 sanaa, 23937 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2013-07-09 10:41:28 - Sarja kesken
Kansio: Crossover - Crossover

''Minorea - 2013-04-10 07:58:40 [x]Olen vain vähän jumittavaa laatua oleva kirjoittaja nykyään, kirjoitan n. kerran kuussa jotakin valmiiksi -.-' Mutta kiitoksia palautteista, lupaan, että seuraava osa ilmestyy viimeistään toukokuussa! :D''

Ahahaha, kyllä melkein toukokuussa tämä taas sitten ilmestyi. Anteeksi heille jotka ihan oikeasti jatkoa odottavat! En ymmärrä, mihin aika oikein kuluu. Tuntuu, että aika etenee nyt todella nopeasti. Järkyttävää.

Tähän kirjoitukseen liittyen jaan hieman tietoa Akaen karateharrastuksesta, jos jotakuta sellainen kiinnostaa. Karaten vyöarvot (tyylisuunnassa jota Akae opettaa) menevät näin:9. ky? (valkoinen)8. ky? (keltainen)7 ky? (oranssi)6. ky?, 5. ky? (vihreä)4. ky? (sininen)3. ky?, 2. ky?, 1. ky? (ruskea)1. dan, 2. dan, 3. dan... (musta)
Kiitos ja kumarrus. Palaute on aina tervetullutta, varsinkin rakentavassa muodossa.

Tarinan osat

Arvostelu
3
Katsottu 1451 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Viileä tuuli liikutteli Itachin hiuksia sekoittaen miehen siistin ponihännän. Tuuli ei ollut lempeä vaan irvokas sivellessään miehen poskipäitä. Ihan kuin se olisi tiennyt, mistä Itachi jäi paitsi.
 
”Oletko tuijottanut jo tarpeeksi?” Kisame totesi kauempaa talon katolta, jossa istuskeli hieman hermostuneena. Miehen ilmeestä näki, että tämä ei mielellään olisi istunut tuolla katolla. ”Meidän pitäisi lähteä.”
”Ihan pian.”
”Äh, et sinä niihin treeneihin tänään pääse, etkä sinä nyt jää odottamaan että sattuisit näkemään vilauksen Akaesta”, Kisame ärähti nousten ylös.
 
Mies käveli teennäisen rauhallisesti nuoremman miehen luokse kääntyen myös katsomaan alhaalla olevaa dojoa, jonka valot hohtivat pimeälle kadulle luoden varjoja tiehen. Välillä ikkunan takana saattoi nähdä vilauksen valkeaa gitä jonkun päällä, mutta oli mahdotonta sanoa, oliko gin omistaja mies vai nainen.
 
Oli kulunut kaksi viikkoa siitä, kun Itachi oli aloittanut edistyneempien ryhmässä. Ryhmä oli ottanut Itachin hyvin vastaan heti, kun mies oli näyttänyt näille kaapin paikan. Mies oli kuitenkin onnistunut hillitsemään itseään sen verran, että oli onnistunut säilyttämään Akaen kunnioituksen. Jos hän paljastaisi kerralla kaikki voimansa, veisi hän samalla Akaen opettajanarvon ja jopa Itachi ymmärsi, että se olisi hänen viimeinen tekonsa Akaen kanssa. Ja sitä mies ei halunnut.
 
Mutta ei hän halunnut tuottaa naiselle muutenkaan pettymyksiä. Ja silti hän teki sellaisen juuri nyt. Tämä ilta olisi ollut Itachille tärkeä. Hänellä olisi ollut 8. kyūn (keltainen) vyökoe. Hänen ensimmäinen vyökokeensa, jonka Akae olisi hänelle varta vasten pitänyt. Vain häntä varten. Ja nyt tuo tilaisuus lipui hänen sormiensa välistä.
 
Itachi tunsi, kuinka jokin raskas laskeutui tämän oikealle olkapäälle ja puristi sitä kivuliaasti. Kisame oli laskenut kätensä siihen ja rutisti nyt tarkoituksenmukaisesti miestä kovaa, että saisi tämän herätettyä oikeaan maailmaan.
”Nyt,” Kisame totesi käskevästi. Heidän olisi kuulunut olla jo perillä tehtävällä mikä sai Kisamen olon kärsimättömäksi. Jos heidän tehtävänsä menisi pilalle tämän takia, hän ei todellakaan ottaisi syytä omille niskoilleen. Itachi saisi itse selittää, miksi he olivat kyhjöttäneet katolla melkein puolisen tuntia väijyen Itachin pakkomiellettä.
 
Vastahakoisesti Itachi liikahti katon reunalta. Mies kääntyi selkä dojoa kohti seuraten, kuinka Kisame hyppäsi pois näkökentästä. Vielä ennen lähtöä Itachi vilkaisi olkansa taakse dojoa, jossa luuli nähneensä pienen vilauksen punaista.
 
Dojossa taas kävi vilinä, kun ylempien vöiden treeniporukka venytteli ennen virallisten harjoitusten alkua. Kuitenkin ryhmän ylin vyö ei venytellyt, vaan vahtasi lähinnä dojon ulko-ovea sekä ikkunaa katsellen pimenevää iltaa ikkunan toisella puolella.
Etkö tosiaan aiokaan tulla tänään? Akae totesi mielessään pettyneenä. Ja minä kun varta vasten olisin vahtinut kokeesi…
 
Akaen luokse käveli tummahiuksinen, vankkarakenteinen mies jonka silmät olivat nauliutuneet päättäväisenä naiseen.
”Sensei, pidänkö minä tänään suunnitelman mukaisesti treenit vai haluatteko te pitää ne, kun vyökokelas ei saapunutkaan?”
”Ei, pidä vain sinä”, Akae totesi suoden jonkin sortin hymyntapaisen miehelle. ”Minusta tuntuu, että tänään tekisi hyvää treenata muiden mukana.”
Mies nyökkäsi lähtien kutsumaan muita muotoon. Akaen kääntyi vielä viimeisen kerran katsomaan ikkunasta ulos, kunnes juoksi muiden luokse etsien muodosta oman paikkansa.
 
***
 
Tuuli suhisi korvissa maisemien muuttuessa nopeasti ympärillä. Pimeyden keskellä oli hankala erottaa maisemia tarkasti ja kaikki näyttivät suunnilleen samalta. Joka puolella oli puita ja pusikkoa.
 
Itachi oli ottanut Kisamen kiinni ja juoksi nyt tämän rinnalla. Vaikka miehen ilme oli päättäväinen, ei hänen mielensä ollut yhtään niin vakaa mitä kasvot antoivat ymmärtää. Itachin ajatukset nimittäin pyörivät sillä hetkellä vyökokeen ympärillä, johon hän ei sinä iltana osallistunut. Mies ei tiennyt, miksi koe oli hänelle niin tärkeä. Tai tiesi hän. Ei kyse ollut kokeesta, vaan Akaesta.
 
”Olemme pian perillä”, Kisame totesi sitten Itachille. Mies kiskoi itsensä väkisin siihen hetkeen nyökäten vieressään juoksevalle miehelle. Hänen pitäisi nyt keskittyä suorittamaan tehtävä loppuun. Hän voisi myöhemmin selittää Akaelle, miksi ei ollut kokeessa. Hänen vain olisi keksittävä tarpeeksi hyvä syy siihen…
 
Kisame vilkaisi vieressään olevaa miestä, joka näytti olevan jälleen uponnut omiin ajatuksiinsa. Kisame huokaisi. Kyllä hän ymmärsi, että miestä painoi illan suunnitelmien muutos. Mutta akatsukille ei oikein voinut sanoa, että nainen menisi edelle. Oli vain nieltävä katkeruus ja tehtävä se, mitä oli määrätty. Ja heille oli satuttu määräämään tehtävä, jonka tarkoituksena olisi estää erään suurmiehen ottolapsen salamurha. Ja tuosta tehtävästä saatava raha oli vielä iso.
 
Kisame läppäisi nuorempaa miestä voimallisesti takaraivoon saaden tämän menettämään hetkellisesti tasapainonsa.
”Mitä helvettiä Kisame?!” Itachi huudahti pidellen takaraivoaan samalla, kun etsi tasapainonsa uudelleen.
”Yritä keskittyä”, Kisame ärisi miehelle hampaidensa lomasta. ”Tehtävän onnistumisessa pyörii isot rahat. Saat palkkiorahoilla vietyä sen naikkosen viettämää niin upeaa iltaa, että tämä varmasti unohtuu.”
 
Itachi ärähti takaisin päättäen vihdoinkin työntää Akaen syrjään. Ei hän voinut olla niin heikko, että antaisi naisen herpaannuttaa ajatuksensa.
 
Miehet pysähtyivät yhteisestä päätöksestä tiheän metsän keskelle, jonka puiden lomasta näkyi tummanpuhuva mökki. Mökin ympärillä suhahti.
”Hemmetti, myöhästyimme”, Kisame ärähti lähtien juoksemaan suhahduksia kiinni. Itachi lähti seuraamaan miestä sulkien silmänsä ja paljastaen sharinganinsa. Pimenevässä illassa näkyvät suhahdukset olivat ninjoja, jotka olivat lähteneet liikenteeseen.
 
Ärtyneisyys naputti Itachin takaraivoa. Jos hän ei olisi halunnut jäädä vitkastelemaan ja tuijottelemaan Akaeta dojon vastakkaisen talon katolle, olisivat he olleet ajoissa perillä. Ninjat olisivat olleet vielä mökissä suunnittelemassa hyökkäystä ja olisivat saaneet hoidettua tehtävän leikiten. Nyt he joutuisivat jahtaamaan kolmen hengen porukan kiinni yksi kerrallaan, sillä ninjat olivat hajaantuneet ilmeisesti tietäen, että heitä voitaisiin seurata.
 
”Hoitelen reunimmaisen, hoitele sinä keskimmäinen,” Itachi huudahti Kisamelle. ”Se kumpi ehtii, ottaa viimeisen.”
”Älä toivo liikoja kolmannen suhteen”, Kisame totesi virnistäen samalla, kun veti selässään roikkuvan samehadan esille. ”Tässä ei mene kauaa.”
 
Kisame katosi näkyvistä lähtien keskimmäisen ninjan perään. Itachi taas keskittyi jäljittämään omaa kohdettaan. Kauaa siinä ei mennytkään, kun sharinganit havaitsivat liikkeen pimeässä.
 
Itachi hymähti kiristäen hieman tahtiaan. Pian mies olikin seurattavansa rinnalla, jolloin tämä vasta heräsi tiedostamaan, että häntä oli seurattu. Itachi tosin alkoi epäillä ninjan kasvot huomattuaan, että kaikki ei ollut kunnossa. Tämä näytti hieman poissaolevalta, eikä ollenkaan tietoiselta ympäröivästä maailmasta.
 
Ninja pysähtyi heittäen samalla heittotähtiä Itachia kohti. Mies väisti tähdet helposti kääntyen kasvot ninjaa kohti. Kohteen silmät seisoivat päässä poissaolevan näköisenä tämän vetäessä reisitaskustaan pari kunaita räjähdelappujen kanssa heittäen ne Itachia kohti. Itachi väisti kunait leikiten hypäten miehen eteen. Hänen oli pakko selvittää, mistä oikein oli kyse.
 
Itachi upposi miehen mieleen käyden läpi heidän aiempaa keskusteluaan mökissä. Mökki oli sisustettu yksinkertaisesti ja keskellä mökkiä oli pöytä, jonka ääressä istui kaksi miestä, yhden seisoessa ja mulkoillessa istuvia miehiä.
”Olette vain tiellä tässä tehtävässä,” joukon pisin mies totesi katsoen kahta muuta ärtyneenä. Kaksi muuta taas katsoivat pitkää miestä kulmiensa lomasta toisen narskutellessa hampaitaan.
”Haluat vain omia palkkion itsellesi kuten yleensäkin”, toinen miehistä totesi. ”Emme tasan suostu siihen.”
”Ei kyse ole siitä,” pisin mies totesi ärtyneenä. ”Meitä varoitettiin, että joku voi saada vihiä tästä.”
”Jonka takia et voi tehdä tätä yksin!” aiemmin puhunut mies totesi äkäisenä. Hampaitaan kiristellyt mies - joka oli Itachin kohteena sillä hetkellä - avasi myös suunsa.
”Jos kerta on mahdollisuus jäädä kiinni, kolme on parempi kuin yksi.”
”Selviän paremmin yksin,” pisin mies totesi. ”Olemme käyneet tämän jo useammin läpi. Te pelaatte paremmin yksiin ja sovitte siksi paremmin tehtäviin, jossa ei ole väliä nähdäänkö teidät vai ei. Nyt on kyse salamurhasta, pääsen silloin paljon paremmin itse kohteen lähelle kun te ette ole sähläämässä.”
”Sähläämässä?” hampaitaan narskutellut mies ärähti. ”Älä nyt luule itsestäsi liikoja Higuchi!”
”Voitte auttaa minua hämäämällä takaa-ajajat”, pisin mies totesi kuin ei olisi kuullutkaan vastaväitteitä. ”Lähdette juoksemaan eri suuntaan. Juoksen hetken kanssanne samaan suuntaan, kunnes käännyn ja lähden kaupunkiin.”
”Ei käy”, ensimmäiseksi puhunut mies sanoi. ”Meistä ei tule sinun sätkynukkejasi.”
 
Higuchiksi kutsuttu mies huokaisi rämähtäen istumaan takanaan olevalle tuolille laskien kätensä pöydälle. Tämä tyrkkäsi edessään olevaa kannua keskemmälle pöytää viittilöiden kahdelle muulle miehelle ottamaan sisällä olevaa nestettä.
”Olette oikeassa, anteeksi. Otetaan hörpyt ennen kuin lähdetään.”
”Vihdoin puhut asiaa”, hampaitaan kiristellyt mies totesi napaten kannun. Tämä kaatoi kannusta kellertävää nestettä ennestään pöydällä olleeseen kippoon ja kippasi kipon sisuksen suoraan suuhunsa. Toinen mies nappasi kannun ensimmäisen kädestä kaataen loput itselleen. Ahnaasti kannun sisälle tuijottaen mies tiputti viimeiset tipat kippoonsa juoden sen sitten tyhjäksi virnuillen.
”Sinulle ei Higuchi jäänyt mitään.”
”Ei se mitään”, Higuchi totesi. Kaksi muuta miestä tuijottivat tätä virnuillen, kunnes näiden silmät alkoivat muuttua uneliaiksi ja lopulta miehet saivat kasvoilleen juuri samanlaisen, välinpitämättömän katseen mikä oli herättänyt Itachin epäluulot.
”Sillä minä ajattelin olla tolkuissani tämän tehtävän ajan”, Higuchi jatkoi virnistäen mielipuolisesti kahdelle muulle miehelle.
 
Itachi päätti tekniikkaansa kohteena olleen miehen huojuessa hetken, kunnes romahti maahan jääden liikkumattomana makaamaan. Ennen kuin mies oli osunut maahan, Itachi oli lähtenyt jo liikkeelle. Hänen oli saatava kolmas mies kiinni ennen kuin tämä ehtisi kohteeseen. Toivottavasti Kisame oli tajunnut miehen olevan huumattu ja lähtenyt myös ottamaan kiinni kolmatta miestä. Itachi ei nimittäin ollut ollenkaan varma, ehtisikö saada miehen ajoissa kiinni.
 
Metsä vilahteli ohi Itachin silmien tämän yrittäessä kiinnittää katsettaan johonkin liikkuvaan. Mies piti kaikki aistinsa valppaina yrittäen saada edes pientä vihjettä siitä, missä kolmas mies juoksi.  Metsä tuntui kuitenkin peittävän kaiken eikä Itachi saanut pitkiin mitään vihjettä, juoksiko edes oikeaan suuntaan. Lopulta mies onnistui näkevään edessään vilauksen, joka oli mitä ilmeisimmin hänen etsimänsä mies.
 
”Hyvä”, Itachi totesi itselleen seuraten tiiviisti katseellaan miestä. Miehellä oli reilu etumatka Itachiin nähden ja tämä tiesi selvästi, minne oli menossa. Pian Itachi saapui metsän laidalle nähden, kuinka mies oli lähtenyt hyppimään pitkin kaupungin talojen kattoja. Jäämättä miettimään Itachi ponnisti penkalta lähimmän talon katolle lähtien äänettömästi seuraamaan miestä. Tämä selvästi aavisti, että tätä seurattiin, sillä mies alkoi tehdä käsillään sarjaa. Ilmeisesti tämä oli huomannut Itachin heidän päästyään pois metsästä.
 
Itachin edessä juoksi pian kolme miestä, jotka sekoittuivat keskenään lähtien kaikki eri suuntiin. Itachi virnisti omahyväisesti miehen yritykselle hämätä häntä. Eihän todellakaan menisi tuollaiseen ansaan. Vaikka hänellä ei olisi ollut edes sharinganeita apunaan, olisi hän voinut sanoa, mikä kopioista oli aito. Mies ei tainnut tietää, kenet oli saanut jäljittäjäkseen.
 
Higuchi juoksi kattoja pitkin eteenpäin kunnes tunsi epämiellyttävää kutinaa selkäpiissään. Sivusilmällä mies pystyi sanomaan, että metsän laidalla näkyi hieman liikettä. Mies käänsi hieman päätään nähdäkseen taakseen. Hän oli ollut oikeassa. Metsän reunalla tosiaan oli hahmo, joka lähti seuraamaan häntä kattoja pitkin. Hahmo sai vielä koko ajan kurottua umpeen heidän erottamaansa välimatkaa. Hemmetti, eikö hänen hämäys ollutkaan onnistunut? Vai oliko takaa-ajajia ollut useampia, jolloin yksi oli pystynyt lähtemään seuraamaan häntä? Joka tapauksessa jotakin oli tehtävä.
 
Higuchi liitti kätensä alkaen tehdä sarjaa. Pian miehen vieressä juoksi kaksi muutakin Higuchia näiden nyökätessä keskimmäiselle. Miehet alkoivat juosta yhtenä rintamana kylki kyljessä, kunnes vaihtoivat useamman kerran paikkaa. Toinen kopioista jatkoi suoraan toisen lähtiessä oikealle, kun oikea Higuchi lähti vasemmalle. Vaikka olisikin viisainta yrittää myös itse karistaa jahtaaja kannoilta, siihen ei ollut nyt aikaa. Hänen oli päästävä kohteeseensa, jotta hän saisi hoidettua tehtävänsä ajoissa.
 
Silmäkulmastaan Higuchi huomasi, kuinka hahmo tuntui edelleen seuraavan häntä. Higuchi käänsi katseensa kokonaan taakseen vain nähdäkseen, kuinka hänen kopionsa juoksivat eri suuntaan seuraajan kääntyessä hänen puoleensa. Mitä ihmettä? Miten seuraaja oli tiennyt, että juuri hän oli oikea? Tämä ei ollut luonut edes omia kopioita jahtaamaan hänen kopioitaan, vaan oli kylmähermoisesti lähtenyt suoriltaan jahtaamaan häntä. Hemmetin hemmetti.
 
Higuchi tiesi, ettei saisi vetää huomiota itseensä, koska tarkoitus oli saada tehtävä suoritettua mahdollisimman äänettömästi ja huomaamattomasti. Kuitenkin jotain oli tehtävä, muuten hän ei saisi tehtävää täytettyä.
 
Mies pysähtyi kaivellen taskustaan käärön jonka aukaisi ilmassa samalla, kun teki käsillään sarjan ja iski oikean kämmenensä keskelle käärön kuviointia.
”Summoning no jutsu!”
 
Kääröstä nousi kevyen savupilven saattelemana suuri krokotiili, joka loksautti leukojaan uhkaavasti Itachia kohti. Krokotiili jäi seisomaan Itachin ja Higuchin väliin jälkimmäisen hyppiessä karkuun minkä jaloistaan pääsi.
 
”Hemmetti”, Itachi ärähti laskeutuen saman katon harjalle, jossa krokotiili majaili. Itachi ponkaisi taaksepäin laskeutuen toisen katon harjalle samalla, kun krokotiili huitaisi hännällään juuri siihen kohti, missä Itachi oli hetki sitten ollut.
 
”Mahdollisimman äänettömästi Gustave!” Higuchi huusi sitten peräänsä katsoen, kuinka krokotiili heilautti häntäänsä ilmeisesti sen merkiksi, että oli kuullut ja ymmärtänyt.
 
Itachi kiristeli hampaitaan tuijottaen jättikokoista mateliaa. Miten hän pääsisi tuon ohi? Matelijan mieleen oli reilusti hankalampi tunkeutua (kuten Orochimaru jo asian vahvisti) eikä hänellä olisi ollut siihen aikaa. Itse asiassa hänellä ei ollut ollenkaan aikaa jäädä taistelemaan tuota matelijaa vastaan. Hänen pitäisi päästä jatkamaan matkaansa heti.
 
Silmäkulmastaan Itachi näki, kuinka joku liikkui miehen selän takana. Nopeasti Itachi käännähti väistäen samalla krokotiilin hännän matelijan siirtyessä toisen talon katolla lähemmäs, jotta yltäisi iskemään Itachia paremmin. Helpotuksekseen Itachi kuitenkin huomasi, että hänen takaansa tuleva hahmo oli Kisame.
 
”Samperi, ehdit ensin”, Kisame totesi pysähtyen kevyesti Itachin viereen.
”Minun on päästävä jatkamaan matkaa,” Itachi totesi. ”Mutta tuo matelija on tiellä.”
”Minä hoidan”, Kisame totesi virnistellen. ”Olenkin kuullut, että krokotiilin liha on hyvää vartaassa paistettuna.”
”Aivan sama miten hoidat sen, syö vaikka, kunhan minä pääsen siitä eroon”, Itachi totesi pyöritellen silmiään. Kisame virnisteli Itachille ponkaisten tämän vierestä viereisen talon katolle, jossa aloitti hippaleikin krokotiilin kanssa. Samalla Itachi kiersi kauempaa krokotiilin ympäri tämän keskittyessä täysin Kisameen ja lähti jahtaamaan omaa kohdettaan. Mies olikin ehtinyt jo kauas. Itachi näki kuitenkin sharinganeillaan, kuinka mies kyyristyi erään talon katon reunalle, ilmeisesti valmiina iskemään.
 
Itachi suunnisti kohti hahmoa lähentyen tätä koko ajan. Mielessään Itachi kävi tapaa, jolla pysäyttäisi miehen. Itachi päätti saada miehen katsomaan itseään, jonka aikana loisi harhan. Kun mies kamppailisi omassa mielessään harhaa vastaan, Itachi voisi taittaa tämän niskat ja pudottaa vaivihkaa jollekin sivukujalle. Tällöin miehen kuolemaa pidettäisiin itsemurhana ja tämä tulisi täyttämään vain synkkiä itsemurhatilastoja. Itachi voisi viedä mieheltä kaikki merkit tämän ninjayhteyksistä, jolloin poliisitkaan eivät yhdistäisi miestä kuuluvaksi ninjamaailmaan.
 
Kaupungin poliisivoimat olivat antaneet selkeän mielipiteensä siihen, etteivät halunneet ninjojen tekevän välienselvittelyjään kaupungissa. Kaupunki sattui olemaan monen ninjakylän välissä, jolloin monet ninjat mielellään tulivat suureen kaupunkiin hieman rentoutumaan. Silloin tällöin kilpailevat ninjat olivat kuitenkin törmänneet toisiinsa ja joissakin tapauksissa pinnalla olevat kaunat olivat päättäneet purkautua taisteluina, jotka olivat vienyt siviilejä mukanaan. Kaupungin poliisi halusi estää vastaavien katastrofien toistumisen ja oli toistaiseksi onnistunut siinä. Itachi ei halunnut siis aiheuttaa turhia epäilyksiä sillä, että kadulta löytyisi kuolleen ninjan ruumis.
 
Itachi saapui miehen kanssa samalle katolle jolloin tämä kääntyi katsomaan Itachia epäuskoinen ja hätääntynyt ilme kasvoillaan. Mies oli ollut ilmeisen keskittynyt kohteeseensa, kun ei ollut huomannut Itachin lähestyvän. Tämän silmät pyöristyivät miehen tuijottaessa Itachin silmiä.
”Uchiha Itachi,” tämä kähähti sitten.
”Mitä?”
 
 Higuchi tuntui jäätyneen hetkeksi tajutessaan kuka hänen seuraajansa oli, kunnes kysymys oli herättänyt hänet takaisin tehtävän pariin. Kohde oli kuullut hänet ja se oli paha juttu. Higuchi hyppäsi katolta Itachi perässään alas.
 
Kun Itachi hyppäsi katolta ja näki pimeällä kadulla olevan naisen, tämän vatsaan putosi jotakin kylmää. Hänen olisi pitänyt tunnistaa, missä he olivat.
 
Kadulla, hänen ja Higuchin välissä seisoi Akae. Nainen oli hämmentyneen ja uhmakkaan näköinen tuijottaessaan Higuchia, jolla oli kunai esillä.
”Sano hyvästi tälle maailmalle”, mies totesi liikkuen ennen kuin Akae ehti edes tajuta tämän lähteneen liikkeelle.
 
Itachi ei ehtinyt ajatella suunnitelmaansa, vaan veti oman kunainsa esiin tönäisten Akaen syrjään samalla, kun iski oman kunainsa Higuchin kunaita vasten juuri siihen kohtaa, missä Akaen kurkku oli hetki sitten ollut.
 
Metallin kirskuva ääni kaikui talojen seinistä saaden illan väreilemään jännitystä. Niin rauhallinen katu oli muuttunut taistelutantereeksi, jonka keskipisteenä oli Akaen henki. Itachi ei ollut tajunnut. Akaen sukunimi oli Ara, mutta dojo jossa nainen opetti, oli Osamun dojo. Ja tehtävän tilaaja oli antanut nimekseen Osamu. Kuinka hän ei ollut osannut yhdistää asioita toisiinsa? Higuchin kohteena oli koko ajan ollut Akae. Jos hän ei olisi lähtenyt alun perinkään dojon vastakkaiselta katolta, ei Akae olisi koskaan ollut vaarassa.
 
Higuchi ärisi muuttaen painopistettään alemmas, jotta pystyi potkaisemaan Itachia. Mies kuitenkin väisti potkun kevyesti jonka Higuchi käytti hyödyksi ja vetäytyi kauemmas Itachista. Mies ei kuitenkaan kauaa epäröinyt, vaan hyökkäsi uudelleen Akaen kimppuun, joka oli juuri onnistunut nousemaan maasta, johon Itachi oli tämän tönäissyt.
 
Nainen otti varoasennon sulkien kätensä nyrkkiin ja tuijotti päällehyökkääjäänsä vihaisesti. Nainen tiesi, ettei hänellä ollut suuria mahdollisuuksia teräasetta vastaan varsinkaan, kun mies näytti selvästi tietävän, mitä teki. Mutta ilman taistelua hän ei antautuisi. Hän ei kaatuisi anellen tai karkuun juosten. Hän antaisi kaikkensa, että päällekäyvällä olisi hankala toteuttaa suunnitelmaansa.
 
Higuchi ei kuitenkaan ehtinyt Akaen luokse, kun kaatui jo kyljelleen maahan. Itachi oli potkaissut tätä sivupotkulla kylkeen, joka oli saanut miehen menettämään tasapainonsa. Higuchi lensi muutaman metrin sivulle iskeytyen lopulta maahan, jossa raahautui vielä pari metriä kunnes vauhti pysähtyi. Mies nousi nopeasti ylös, mutta liian hitaasti Itachille. Mies seisoi jo Higuchin edessä ottaen päänsä käsiensä väliin.
 
Nopeasti, kivuttomasti Higuchin pää kääntyi melkein 180 astetta ympäri. Kuului kammottava rusahdus miehen silmien valon sammuessa samalla, kun tämän ruumis valahti hervottomaksi. Itachi päästi pään käsistään antaen sen pudota kuvottavasti rusahtaen maahan.
 
Itachi ei kääntynyt katsomaan, oliko Akae kunnossa. Mies yritti epätoivoisesti katsella muualle, jotta Akae ei tunnistaisi häntä. Nainen ei saisi tunnistaa häntä.
 
Tielle Itachin viereen hypähti pian toinen, pidempi mies samanlaisessa kaavussa. Kisamen samehada roikkui miehen selässä tämän näyttäessä tyytymättömältä.
”Hemmetti, se krokotiili katosi ennen kuin ehdin saada siitä kunnon palaa”, Kisame ärähti. ”Olisin todella halunnut maistaa grillattua krokotiiliä.”
 
Kisamen marmatus kumminkin loppui tämän huomatessa, kuka seisoi muutaman metrin päässä heistä. Vaikka Itachi olikin melkein selin naiseen, niin Kisame tiesi tasan tarkkaan, että mies tunnisti tiellä seisovan naisen. Jopa hän tunnisti tuon naisen.
 
”Itachi?” Akae kysyi sitten ääni hieman väristen.
”Uuh,” Kisame totesi matalalla äänellä kiertäen Itachin etupuolelta kuolleen Higuchin luo nostaen miehen yhdellä heitolla olalleen.
”Tästä ruumiista saa rahaa, viedään mennessä.”
 
Akae tuijotti silmät rävähtämättä kahta samanlaisiin kaapuihin pukeutunutta miestä - ja varsinkin miehistä lyhyempää. Ajatukset pyörivät naisen päässä. Kysymyksiä risteili törmäillen välillä toisiinsa, mikä aiheutti vain lisää kysymyksiä.
 
Kisame hyppäsi yhdellä kevyellä loikalla dojon katolle, josta oli hetki sitten hypännyt tielle. Akae seurasi miehen matkaa sivusilmällä kääntämättä kuitenkaan katsettaan Itachista.
 
”Kuka sinä oikein olet?” nainen kysyi sitten.
 
Itachi kääntyi katsomaan Akaeta, jolloin tämä pystyi näkemään kunnolla miehen kasvot. Tämän silmät olivat jälleen normaalin väriset, mutta kasvot näyttivät päättäväisiltä, murhanhimoisilta, pelottavilta. Miehen silmissä paloi tuli, mutta samalla Akae pystyi näkemään niistä jotakin muuta. Pettymystä?
 
”Tappaja”, mies vastasi sitten. Ja ennen kuin Akae ehti kunnolla tajutakaan, mies oli poissa. Pieni tuulenvire ainoastaan sipaisi Akaen poskea kuin pyytäen anteeksi sitä, mitä nainen oli juuri joutunut kokemaan.

Kommentit (Lataa vanhempia)
Guren - 2013-07-09 16:10:26
En voi sanoa muuta kuin, että tosi hyvin kirjoitettu, vaikka huomasinkin pieniä kirjoitusvirheitä. Saa nähdä, mitä Akane nyt ajattelee Itachista. Muuten, oman ficcisarjani uusin osa on luettavissa ja mielipiteesi kiinnostaisi. Kirjoitellaan.

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste