Naruton silmät heittivät. Hän ensin näki valkoisen hahmon, sitten erivärisiä valoja ja kaikki loppui huutoon. “Kuolinkohan mä nyt oikeasti?”, tämä ajatteli, mutta sitten saavutti tunnon kädessään. “En mä voi olla kuollu. Mä tunne mun käden.” Hitaasti mutta varmasti Naruto avasi silmänsä. Hän tunnisti katon. Hän oli katsonut sitä lukemattomat kerrat heräten sairaalassa, kun on joutunut vaikean taistelun takia vuoteen omaksi. Keltatukkainen hivuttautui ylös ja tunsi silmitöntä kipua vatsassaan. Noh ei ihme, olihan Tsunade iskenyt nyrkkinsä tämän läpi.

“Sinä heräsit.” kuului ääni ja Naruto käänsi siniset silmänsä puhujaan. “Shikamaru! Miksi sinä ainan olet täällä kun herään?” Naruto kysyi virnistäen hiukan joka kuitenkin keskeytyi kun vatsan kipu oli liian voimakas. Shikamaru naurahti ja nousi ylös. “ Saat kiittää Tsunadea, Shizunea, Sakuraa ja Inoa henkesi puolesta. He paikkasivat haavasi ja Hokagen mukaan käväisit taivaassakin.” Naruto siirsi peittoaan että voisi katsahtaa vatsaaansa. Siinä oli suuret tikit ja naarmut. “jep kiitän heitä myöhemmin.” Naruto sanoi ja laski paitansa alas. Siniset silmät nousivat taas herraan joka seisoi nyt vakavana Naruton sängyn vieressä.

“ mutta en ole täällä vain kertomassa tuollaisia asioita. On tärkeämpiäkin. “ Naruto jännittyi. “ Ensimmäinen on se että sota on loppunut. Viikko sitten se loppui. Gaara oli aivan varma että kuolit ja hän ei enää tahtonut taistella. Hän lukittautui sinun kanssasi huoneeseensa eikä päästänyt ketään sinne muutamaan tuntii. Tsunade tosin murtautui Sakuran kanssa ja “ryöstivät” sinut takaisin.” Shikamaru aloitti ja istahti sitten sängyn laidalle.Narutolle tuli meileen kuva Tsunadesta ja pinkkipäisestä tytöstä jota iskivät oven auki ja hakivat hänet pois. Voi Gaara, anna anteeksi että säikäytin. “Ja toinen ei ole niin iloinen...” Shikamaru sanoi ja laski katseensa. Naruto järkyttyi. “Ei kai joku ole kuollut?” Shikamaru nyökkäsi: “Kuolemia on tullut mutta asiani ei koske ketään tuttuasi tai vastaavaa. Vaan vain sinua.” Naruto nosti kulmaansa kysyvästi. “Tsunade sanoi ettet voi enää elää ninjana.”

Naruton sydän jätti iskun väliin. Mitä? Eikö hän saakaan enää tehdä tehtäviä? Yletä ninjaluokissa? Tulla Hokageksi? Shikamaru huomasi ystävänsä tuskan. “Se on Naruto niin! Mutta muista että viimeinen ninjaurotekosi oli se , että pelastit Gaaran hengen!” Naruto nyökkäsi ja kyyneleet nousivat silmiin. “Mutta silti, minun elämäni oli tieni ninjana. Ei sitä enää ole!” Shikamaru katsoi säälivästi Narutoa. Joonin ymmärsi ystäväänsä. Mutta hän tunsi Naruton. Sääliä Naruto ei kaivannut. “Mutta... Asia on näin. Vaikka leikkaus onnistuisi... Sinä et voi jatkaa. Puolet maksastasi on pilalla. Mieti asiaa...” Shikamaru sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi ja lähti.

Naruto nousi vaivalloisesti seisomaan. Kipu tuntui pahalta ja hengitys oli vaikeaa. Hiekanninja nosti kätensä ja iski nyrkkinsä seinään. Isku värisi koko kehossa ja kipu tuntu etenkin haavassa. “Hemmetin hemmetti!!” Naruto huusi ja iski uudelleen. Tällä kertaa kovemmin ja se sai aikaan sellaisen tärähdyksen, joka sai ketatukkaisen oksentamaan lattialle. “Minähän... en jää tänne makaamaan!” Naruto mutisi myyhkien suutaan. Hän maistoi vatsahapot ja verenmaun mutta herra kääntyi ikkunaa kohden. “Minähän en jää tänne...”

Sakura kuuli Shikamarulta Naruton heräämisestä. Tyttö juoksi koko matkan harjoittelupaikalta sairaalaan. Sen ovella hän törmäsi Saihin. “Sai! Miten kätesi voi?” pinkkitukkainen huudahti. Sai hymyili ja sanoi: “Hyvin. Ino sai hoidettua hyvin murtumani.” Sakura hymyili ja kertoi tiimiläiselleen ilouutisen. “Narutoko? Aijotko mennä katsomaan?” konohalainen kysyi ja sai Sakuralta myöntävän vastauksen. “tule sinäkin. Naruto on varmaaniloinen kun näkee sinutkin.” Kaksikko lähti sisään ja Sakura käveli määrä tietoisesti Naruton sairaalahuoneen ovelle. Siihen hän kuitenkin pysähtyi, käsi kahvalle. “Miten minun pitäisi käyttäytyä? Mitä sanon?” ,Sakura mietti mutta sitten tunsi Sain käden olkapäällään. Tyttö kohtasi kannustavan hymyn ja se sai Sakuran avaamaan oven. “Naruto!” tyttö huudahti mutta pysähtyi sitten. Sänky oli tyhjä, mutta sekainen ja ikkunat olivat auki. “Eikä?” Sakura huudahti ja juoksi ikkunalle. Siellä ei näkynyt ketään, eikä mitään jälkeäkään keltatukkaisesta herrasta. “Missä olet, Naruto?”

Eihän Sakura sitä tiennyt, mutta Naruto oli mennyt Hokagejen muistomerkin luokse. Herra istui siinä katsellen neljää nimeä suuressa kivessä. 'Hashirama Senju 1st , Tobirama Senju 2nd , Hiruzen Sarutobi 3rd , Minato Namikaze 4th ' Naruto oli pienenä uskonut, että joskus hänen nimensä: “Naruto Uzumaki” olisi tuossa kivessä. Mutta sitten hän oli lähtenyt Hiekkaan ja nyt, hänen ninjan uransa oli loppu. “Anteeksi, isä. Minusta ei ikinä tule parempaa ninjaa kuin sinusta.” Naruto mutisi katsoen isänsä nimeä.

“Älä vähättele itseäsi, Naruto. Sinä olet loistava ninja ja Minato olisi sinusta ylpeä.” Naruto nosti katseensa ja huomasi entisen senseinsä seisomassa vierellään. “Heipä hei Kakashi-sensei.” Kakashi hymyili maskinsa alla ja istui ex-oppilaansa viereen. “En ole enää seinseisi. “ Naruto hymyili hiukan ja siirsi katseensa taas muistokiveen. “Anteeksi kun heitin Gaaraa kunailla. “ Naruto katsoi yllättyneenä Kakashiin. Oliko tuo hopeahiuksinen herra tullut pyytämään anteeksi häneltä tuollaista? “Eihän se mitään. Olihan se sotaa... Olisin minäkin tappanut Tsunaden Gaaran puolesta.” Konohan joonin katsoi oikealla silmällään Narutoon huvittuneena. “No ymmärrettävää, mutta minulla ei sentään ole sellaisia tunteita Tsunade-samaa kohtaan, kun sinulla on Kazekagea kohtaan.” Naruto punastui pakosti. “No sori...”

Hetken siinä istuivat, Konohan joonin ja Hiekan genin. Hiljaa katsellen entisten johtajiensa nimiä ja Naruto isänsä ja Kakashi entisen senseinsä nimeä. Mutta sitten kuului rasahdus. Kakashi oli heti pystyssä ja heitti muutaman kunain kohti puuta mistä ex-ANBUN oli sen huomannut. Puusta tipputtautunut blondi vana tuhahti ja virnisti suullaan missä näkyi rivi sahalaitaisia hampaita. “Luuletko tosissaan että minä... MINÄ olisin jäänyt päällistelemään että meidä 'Kopioninjamme' saa lävistettyä minut pienillä kunaillansa?” herra ilkkui ja suoristi miekkaa selässään. “Sinähän olet ?” Naruto pihahti ja nousi ylös huutaen yhdestä suusta Kakashin kanssa: “SUIGETSU!!” Tämä tukki korvaansa ja murahti. “Hei mä kuulen kyllä ihan hyvin...”

Kakashi nosti otsasuojustaan ja paljasti sharingan silmänsä. “Mitä tahdot? “ joonin kysyi valmistautuen taitseluun. Suigetsu kuitenkin vain virnisti. “Sori Kakashi mutta mä en tullu tappelemaan. Mä olen vain niin sanottu viestinviejä. Kirje tosin ei ole sinulle, parahin Kakashi, vaan Narutolle...” Keltatukka hätkähti. Blondi käveli tämän luokse ja ojensi paperin joka oli taitettu muutamalle taitokselle. “Ja älä pelkää. Hän itte kielsi lukemasta sitä.” Naruto avasi paperin ja ryhtyi lukemaan. Kakashi laski maskinsa ja katsoi lukevaa Narutoa, arvuutellen keneltä kirje on. Naruton reaktio kuitenkin kertoi jotain. Ensin tämän silmät pyöristyivät ja sitten täyttyivät kyynelistä. “heh...” kelatukkainen naurahti. “Noh, tahtooko herra mukaani? Kirjeen kirjoittanut käski kysyä sen kun olet lukenut. ” Suigetsu kysyi ojentaen kättään. Naruto nyökkäsi ja tarttui entisenvihollisensa käteen ja ennen kuin Kakashi ehti sanoa juuta tai jaata, Suigetsu ja Naruto olivat kadonneet. Ainoastaan lappu, mitä Naruto oli hetki sitten pitänyt leijaili hiljalleen maahan. Kakashi ei voinut vastustaa vaan nosti paperin ja rupesi lukemaan siististi kirjotettuja rivejä:

Hei Naruto!Anteeksi. Minä en muuta voi sanoakkaan, anteeksi. Jouduin lähtemään luotasi vaikka tiesin, että sydämmeni kuuluisi ikuisesti sinulle ja tiesin sen että sinä pitäisit siitä hyvää huolta. Mutta minun piti lähteä. En voinut kertoa sinulle, mutta Sharinganin takia olin sokea. Täysin melkein. Muutenki tiesin ettei minulla ollut edes vuotta elinaikaa. Ajatus menettämisestäsi on pahempi kun kuolemani odottaminen. Mutta nyt annan sinulle luvan lentää vapaani, ilman Sasuke nimistä kahletta. Vaikka en tulekkaan toimeen Gaaran kanssa, hän on hyvä vaihtoehto. Saatte siunaukseni, Naruto.

Pyydän Suigetsua antamaan tämän sinulle kun olen mennyt. Tosin tuon hajamielisen herran tuntien voi mennä vuosikin ennen kun hän muistaa. Suigetsu on typerä ja huolimaton, mutta silti tärkeä ystäväni.

Mutta nyt on aika lopettaa katkera mietiskely. Suigetsu tietää paikan missä olen, hän voi näyttää sen sinulle. Se on sama missä Itachi kuoli. Tahdon samaan paikaan veljeni kanssa. Mutta vaikka olen mennyt, et saa lopettaa omaa elämääsi. Elä se minukin puolestani, sillä tiedät että minä tein ne pahimmat ja väärät valinnat. Olen ikusiesti kiitollinen sinulle, Naruto. Sait minut ajattelemaan että voisinkin elää koston kierteen jälkeen normaalisti. Olen totta kai kiitollinen muillekin Konohalaisille. Ryhmä seistemän on minulle kaikki kaikessa! Ikuisesti. Kiitä Sakuraa ja Kakashia puolestani!

Sinua ikuisesti rakastaen, Sasuke Uchiha

Kakashi tunsi kuinka kyynel kimposti tällä kertaa kummastakin silmästä. “Lepää rauhassa, Konohan ninja, Sasuke Uchiha...” tuon joonini sanat leijuivat tuulen mukana ja jossain aivan kaukana tavallisen maailman ulkopuolella, korppitukkainen herra kuuli nuo sanat ja hänen kasvoilleen nousi hymy, aito ja rauhallinen hymy.