(Chikane)

”Niin lämmin olo. Ihan kuin joku halaisi minua”, ajattelin hiljaisena samalla, kun yritin avata silmiäni, mutta molemmat silmäluomeni tuntuivat lyijynraskailta.

Vaikka olinkin jossain unen ja todellisuuden välillä, jatkoin luomieni avaamista. Ainoa asia, jonka muistin oli taistelu puistossa vihollista vastaan, minkä jälkeen olin pyörtynyt. En ollut varma siitä, kuinka kauan olin ollut tajuttomana.

Kehoani särki joka puolelta ja tuntui siltä, kuin niihin kohtiin kehossani, joita särki eniten, olisi laitettu jotain terävää, joka olisi repinyt kehooni syviä haavoja samalla, kun haavoihini levisi jotain kirvelevää ainetta, joka tuntui sietämättömältä. Kehoni oli myös puutunut ja sitä pisteli inhottavasti.

”Kuka minua oikein halaa? Maron on Mikan kartanossa, joten hän se ei ainakaan voi olla. Ja mitä kosteaa ja pehmeää otsallani on?” ajattelin samalla, kun vihdoin onnistuin avaamaan silmäni nähdäkseni jotain, joka yllätti minut niin, että olin vähällä pompata ylös ja huutaa.

Itachi nukkui rauhallisen näköisenä vieressäni, ja hän oli kietonut molemmat käsivartensa ympärilleni. Kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan ja tunsin helposti hänen kevyen hengityksensä ”hipaisevan” kasvojani höyhenen kevyesti, mikä sai sydämeni lyömään hieman tavallista nopeammin.

”Mitä ihmettä on tapahtunut?!” ajattelin paniikissa samalla, kun katselin ympärilleni huomatakseni, että olimme huoneessa, joka muistutti hieman majatalon vierashuonetta.

Katseltuani jonkin aikaa ympärilleni käänsin katseeni takaisin Itachiin huomatakseni, ettei hänellä ollut mitään ylävartalonsa peitteenä, ja että olimme saman peiton alla. Mitä ihmettä oli oikein tapahtunut sinä aikana, jona olin ollut tajuttomana?

Paniikki alkoi velloa sisälläni, mutta yritin hillitä itseni parhaan taitoni mukaan samalla, kun yritin päästä kauemmas Itachista, mikä oli helpomin sanottu kuin tehty, sillä olin edelleen hänen syleilyssään.

”Aih!” tuhahdin ja suljin silmäni, kun tunsin inhottavan vihlauksen kyljessäni. Kun kipu oli laantunut hieman, nostin minun ja Itachin yllä olevaa peittoa vilkaistakseni vasenta kylkeäni, johon sattui vielä vähän. Silloin huomasin kylkeni ympärille kiedotun valkoisen sideharson.

”Sinäkö paikkasit haavani?” ajattelin katsoessani vieressäni makaavaa Itachia, joka oli edelleen sikeässä unessa.

Vilkaisin seuraavaksi vasenta kyynärpäätäni, jota särki hieman vähemmän nähdäkseni, että myös sen ympärille oli kiedottu sideharso. Suunnilleen samalla hetkellä, kun nousin hieman ylemmäs, otsaltani putosi peitolle kostea pyyhe.

”Vilustuinko myös kastuttuani sateessa?” ajattelin hiljaisena samalla, kun otinpyyhkeen oikeaan käteeni. Minun oli myönnettävä, että kun kokeilin otsaani vasemmalla kädelläni huomatakseni, että se tuntui hieman normaalia lämpimämmältä.

”Tuossa pesuvadissa on näemmä vettä ja haavani on paikattu. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Itachi olisi hoitanut minua, mutta tarvitsen todisteita, ja miksi hän nukkuu vieressäni?” ajattelin samalla, kun siirsin oikean käteni etusormeen chakraa ja asetin kyseisen sormen Itachin otsalle. Vähän ajan kuluttua oma chakrani sekoittui Itachin chakraan ja näin hänen muistikuviaan siitä, mitä hän oli tehnyt sillä välin, kun olin ollut tajuttomana. Hän oli tosiaan paikannut haavani ja vaihtanut ylleni kuivan yukatan siirrettyään märät vaatteeni pyykkikoriin, mutta hän oli joutunut riisumaan yukatani, kun olin alkanut kylmettyä. 

Itachi oli pitänyt minut lämpimänä omalla ruumiinlämmöllään ja siirtänyt chakraansa minuun huulikontaktin avulla voidakseen auttaa minua. Hän oli tosiaan huolehtinut minusta sinä aikana, kun olin ollut tajuton.

”Itachi, kiitos”, kuiskasin aidosti kiitollisena samalla, kun otin sormeni pois Itachin otsalta ja vilkaisin häntä tarkemmin. Olin aiemminkin ajatellut, että Itachia oli siunattu tosi upealla ulkonäöllä. Vaikka olisinkin halunnut ajatella vain pikkusiskoni turvallisuutta ja työntää Itachia koskevat ajatukseni taka-alalle, niin en nyt yksinkertaisesti pystynyt siihen.

Itachin iho näytti posliininsileältä ja hänen rintakehänsä, joka näkyi hieman peiton alta, oli hyvin muodostunut. Aikaisempi paniikkini oli kadonnut kokonaan samalla, kun katsoin vieressäni makaavaa miestä. Tiesin olevani hänelleni nyt yhden velkaa, mutta päätin sivuuttaa ajatuksen samalla, kun katselin häntä. Poskilleni nousi melkein huomaamattani pieni punastus, minkä vahvisti myös se, että poskiani alkoi hieman kuumottaa.

Melkein huomaamattani hivuttauduin Itachin lähelle ja kun kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan, painoin hänen huulilleen pienen suudelman kiitollisuuden osoitukseksi.

Kun lopetin suudelman, laitoin pyyhkeen takaisin otsalleni ja ryömin lähelle Itachia samalla, kun asetin vasemman käteni hänen olkapäänsä päälle.

”Ehkä vain vähäksi aikaa”, ajattelin samalla, kun suljin silmäni. Oikeastaan Itachin sylissä oli melko turvallinen ja lämmin olo.

Rysk!

”Löysinpä teidät viimein! Jouduin koluamaan melkein koko puiston löytääkseni teidät ja.....!Mitä te teette?!” Kisamen ääni kuului oven suunnalta ja arvasin, että hän oli avannut oven melkoisella nopeudella.

”Etkö ole kuullut sanaa ”koputa?” Itachi tuhahti samalla, kun heräsi ja irrotti otteensa ympäriltäni, minkä jälkeen hän nousi istumaan ja katsoi Kisamea hiukan harmistuneena samalla, kun minä vedin peiton nolostuksesta punaisena pääni päälle ja yritin näyttää mahdollisimman näkymättömältä juuri nyt.