(Itachi)

”Hän ei varmaan tule taaskaan ulos huoneestaan koko päivänä”, totesin katsoen Chikanen huoneen ovea. En ollut nähnyt kyseistä kunoichia koko päivänä, joten hän oli varmaan huoneessaan, tai liikkui huoneensa ulkopuolella silloin, kun minä olin jossain muualla.

"Enpä olisi uskonut, että Chikane-sanin asiat kiinnostaisivat teitä noin kovasti. No eihän se ole mikään ihme, sillä hänhän on teidän naisenne”, Kisame härnäsi minua jälleen hymyillen samalla kaksimielisesti. Olin joutunut sietämään hänen kiusantekoaan melkein koko ajan sen jälkeen, kun hän oli nähnyt minut ja Chikanen sängyssä sinä yönä, kun olin pitänyt Chikanea lämpimänä oman ruumiinlämpöni avulla. Hänen kiusoittelunsa alkoi jo pikkuhiljaa käydä hermoilleni.

”Lopeta jo tuo kiusoittelu. Sanoinhan jo aiemmin, ettemme tehneet mitään sellaista. Hänen ruumiinlämpönsä oli laskemassa ja minun täytyi pitää hänet lämpimänä. Hän jopa kouristeli”, selitin jo ties kuinka monennen kerran, mutta Kisame ei tuntunut uskovan puheitani, sillä hän virnuili edelleen.

”Mielihyvästäkö?” Kisame kiusoitteli katsoen minua pistävästi. Eikö hän ollut kuunnellut lainkaan, mitä sanoin? Miksi Kisame härnäsi juuri minua naisasioilla?

”Lopeta tuo!” tuhahdin vihaisena. Juuri nyt olisin halunnut aktivoida Mangekyoun ja polttaa Kisamea jonkin aikaa Amaterasun liekeillä, jotta hän lakkaisi koettelemasta kärsivällisyyttäni. Oli minunkin sietokyvylläni jokin raja, vaikka joidenkin saattoi olla vaikea uskoa sitä, että minäkin pystyin suuttumaan.

”Anteeksi, mutta en vain voinut sille mitään. Kieltämättä olette oikeassa kun mainitsitte jonkin aikaa sitten Chikane-sanin käyttäytyneen oudosti. Hän kysyi myös pikkuveljestänne pari päivää sitten. Alan myös kyllästyä siihen, että hän viettää niin paljon aikaa huoneessaan ja vaikuttaa salaavan jotain. Murran tuon oven!” Kisame totesi.

”Älä nyt ihmeessä sitä tee! Ei toisten huoneeseen saa mennä omin luvin!” yritin estellä partneriani, mutta sanani kaikuivat kuuroille korville. Ihmettelin myös tosin hieman sitä, miksi Chikane oli kysynyt Kisamelta Sasukesta?

Rysk!

Ovi antoi periksi Kisamen heittäytyessä kolmannen kerran sitä päin ja Kisame ryntäsi huoneeseen heti oven auettua.

”Hui olkoon. Teit ruman tempun”, totesin odottaen, että Chikane alkaisi saarnata partneriani yksityisyyden loukkaamisesta, koska tämä oli sillä tavalla rynnännyt hänen huoneeseensa.

”Chikane-san ei ole täällä. Tulkaa vaikka itse katsomaan”, Kisame sanoi napsauttaen oven vieressä olevaa valokatkaisijaa, jonka seurauksena huoneen kattolamppu syttyi.

”Eikö?” tuumasin hiljaisena ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo mennyt Chikanen huoneeseen huomatakseni, että partnerini puhui totta.

”Minne hän on voinut mennä?” miekkamies kysyi pälyillen ympärilleen.

”Ehkä hän meni iltakävelylle”, totesin hiljaisena, vaikka en itsekään uskonut sanojani. Itse asiassa minulla oli aavistus, että Chikane oli mennyt tekemään jotain muuta kuin kävelemään.

”Tämä hänen vuoteellaan ollut sinetöity kirje on osoitettu teille, koska kuoren vasemmassa alakulmassa lukee teidän nimenne. Ehkä se on rakkauskirje”, miekkamies vihjaili virnuillen jälleen poimittuaan sängyltä valkoisen kirjekuoren, joka oli suljettu punaisella sinetillä ja näytettyään kyseisen kirjeen minulle.

”Lopeta!” tiuskaisin jälleen napattuani kirjekuoren partnerini kädestä.

”No miten vain”, Kisame sanoi häipyen samalla huoneesta.

Kun olin varma siitä, että Kisame oli kuuloetäisyyden ulkopuolella, käänsin katseeni kirjeeseen, jossa tosiaan luki minun nimeni partnerini mainitsemassa paikassa.

Olin kahden vaiheilla siitä lukisinko kirjeen vai en. Se oli selvästi osoitettu minulle, mutta sinetin takia kirjeen sisältö arvelutti minua. Sisältö oli selvästi tärkeä, koska kirje oli suljettu sinetillä.

”Chikane osoitti kirjeen minulle, joten hän selvästi haluaa minun lukevan kirjeen sisällön. Miksi siis enpisin lukea kirjeen?” tuumasin samalla, kun särjin sinetin, avasin kuoren ja vedin ulos taitellun paperin.

”Itachi, jos luet tätä kirjettä, niin olen matkalla Kahden Miekkamiehen solaan tavatakseni henkilön, jolta sain tehtäväni, josta manitsin kerran aiemmin silloin, kun tapasin sinut ja Kisamen järven rannalla. Tehtäväni antaja on Mika, itsetyytyväinen, epäkohtelias ja kaikin tavoin vastenmielinen nainen, joka mielellään lähentelee kummankin sukupuolen edustajia. Hän uhkasi satuttaa pikkusiskoani Maronia, jos en täyttäisi hänen antamaansa tehtävää. Hän käski minun tuoda sinut hänen kartanoonsa. En tiedä, mitä suunnitelmia hänellä on sinun varallesi, mutta aavistelen, että se olisi jotain katalaa. Nyt kuitenkin olen päättänyt, etten tottele häntä. Motiivini päätökseni suhteen johtuu henkilökohtaisista syistä. Olen matkalla tapaamaan Mikaa ”sinetöidäkseni” hänen kohtalonsa taistelemalla häntä vastaan. Anteeksi, että kerroin tämän asian sinulle kirjeellä, enkä kasvokkain, niin kuin ehkä olisi pitänyt. Säälittävää, eikö? Tuskin enää haluat nähdä minua nyt, kun olet lukenut tämän kirjeen. Haluan kuitenkin kiittää sinua ajasta, jonka sain viettää seurassasi. Se merkitsi minulle tosi paljon. Terveisin Chikane”.

”Chikane, mikähän sai sinut kääntymään Mikaa vastaan?” Tuumasin hiljaisuuden vallassa luettuani kirjeen.

Tavallaan ymmärsin Chikanea. Isosiskona hänen oli täytynyt ajatella pikkusiskonsa parasta ja hän oli todennäköisesti aikonut jossain vaiheessa viedä minut Mikan kartanolle, mutta sitten oli tapahtunut jotain, joka oli muuttanut hänen mielensä ja saanut hänet uhmaamaan Mikaa.

Minulla oli aavistuksia siitä, että syy hänen mielenmuutokseensa liittyi tavalla tai toisella minuun ja halusin tietää tämän ”syyn”. Minulla ei siis olisi muuta vaihtoehtoa kuin etsiä Chikane ja kysyä syytä suoraan häneltä itseltään, vaikka hän väittikin kirjeessään syyn johtuvan henkilökohtaisista syistä.

”Löydän sinut kyllä, Chikane”, ajattelin sujauttaen kirjeen taskuuni ja poistuttuani Chikanen huoneesta.