(Chikane)

"Sinun ei enää tarvitse piileskellä Mikalta huoneessani, Maron", ajattelin samalla, kun avasin huoneeni oven.

Melkein heti, kun astuin huoneeseen, sängylläni istunut sisareni siirtyi nopeasti vuoteelta huoneen pimeimpään nurkkaan vapisten peloissaan kääntäen katseensa pois oven suunnalta, minkä jälkeen hän kiersi kätensä ympärilleen, kuin häntä olisi palellut kamalasti, minkä jälkeen hän istui lattialle.

"Kaikki hyvin, minä tässä, isosiskosi", rauhoittelin sisartani samalla, kun lähestyin häntä hitaasti, jotta en säikäyttäisi häntä entistä pahemmin.

"Tunnistin hänet chakran perusteella pikkusiskokseni, mutta hänen henkilöllisyytensä ei ollut se, joka huolestutti minua juuri nyt, vaan se, mikä huolestutti minua eniten oli hänen pelokas asenteensa. Ei kai Mika vain ollut tehnyt hänelle mitään poissaollessani?

"Isosisko!" Maron huusi kuultuaan ääneni ja laskeuduttuani hänen tasolleen samalla, kun hän heittäytyi syliini itkien hillittömästi.

"No no. Kaikki on nyt hyvin, mutta miksi itket? Ei kai Mika vain tehnyt sinulle mitään?" kyselin samalla, kun silitin siskoni hiuksia rauhoitellakseni häntä toivoen samalla kielteistä vastausta. Jos Mika olisi ahdistellut siskoani, sytyttäisin kartanon tuleen heti, kun lähtisin Itachin ja siskoni kanssa kartanosta kohti Akatsukin levähdyspaikkaa.

"Melkein heti, kun olit lähtenyt tehtävällesi, Mika alkoi seurata liikkeitäni entistä tarkemmin. Hän tuntui väijyvän jokaisen nurkan takana. Ja eilen illalla hän yritti ahdistella minua seksuaalsesti, ennen kuin lähti tapaamaan sinua, mutta pääsin häneltä pakoon", Maron kertoi rauhoituttuaan hieman.

"Miten pääsit häneltä karkuun?" kysyin huolestuneena, mutta samalla helpottuneena siitä, että Maron oli päässyt Mikalta pakoon ja oli kunnossa.

"Purin häntä käteen ja karkasin huoneeseesi, kun kipu vei hänen huomionsa", siskoni selitti.

"Niin sitä pitää. Itse asiassa taisinkin nähdä hänen vasemmassa kädessään pienen purema-jälken, ennen kuin kärvensin hänet", sanoin hiljaisena.

"Kärvensit hänet?" brunette kysyi katsoen katsoen minua yllättyneenä.

"Kyllä, se tapaaminen, johon kutsuin Mikan oli hänelle virittämäni ansa", selitin tilanteen.

"Onko Mika siis poissa?" Maron kysyi uteliaana. Hän näytti huojentuneelta.

"Kyllä. Olemme vihdoin vapaita hänestä. En voinut täyttää hänen antamaansa tehtävää, koska rakastan Itachia. Voimme lähteä täältä ja unohtaa Mikan", selitin samalla, kun nousin jaloilleni ja autettuani sisareni ylös, minkä jälkeen suuntasimme kulkumme huoneen ovelle.

"Siinähän sinä olet, Chikane, hän taitaa olla pikkusiskosi", tuttu, rauhallinen ääni sanoi oikealta, jonka seurauksena käänsin katseeni kyseiseen suuntaan nähdäkseni Itachin.

"Aivan, Itachi. Nyt haluan vain lähteä täältä", sanoin mentyäni Maronin kanssa Itachin luokse.

"Hyvä on. Lähdetään pois täältä", Itachi sanoi, minkä jälkeen suuntasimme kulkumme kartanon pääovelle. Vähän ajan kuluttua pääsimme suurille pari-oville, jotka avasimme ja menimme ulos huomataksemme, että aurinko oli jo alkanut nousta.

"Ennen kuin lähdemme, haluaisin sytyttää kartanon tuleen. Minulla on tästä paikasta vain huonoja muistoja", sanoin kääntyen Itachin puoleen. Toivoin hänen ymmärtävän, mitä ajoin takaa, koska hän ei koskaan ollessamme kahden vaikuttanut sellaiselta murhaajalta, joka oli surmannut oman klaaninsa.

"Ymmärrän. Minun puolestani voit tehdä sen", Itachi sanoi.

Vilkaisin Maronia huomatakseni, että hän näytti rauhalliselta katsoessaan Itachia. Olin nähnyt monia katseita, joten osasin päätellä, mitä siskoni ajatteli. Hän oli helpottunut siitä, että Mika oli poissa ja myös siitä, että olin löytänyt henkilön, jota voisin rakastaa hänen lisäkseen.

Loin oikeaan käteeni ison tulipallon, jonka heitin päin kartanoa, joka syttyi nopeasti liekkeihin.

"Miksi te teette kaikkea kivaa ja jätätte minut ulkopuoliseksi? Se on epäreilua", tuttu ääni sanoi hieman vihaisena, jonka seurauksena käännyin ympäri nähdäkseni Kisamen, joka näytti äreältä siitä, ettei ollut päässyt mukaan taistelemaan.

"Miten löysit tänne? En muistaakseni maininnut aikeistani tulla tänne asti", Itachi sanoi ilmeettömänä ja värittömällä äänensävyllä. Hän ei ilmeisesti näyttänyt luonnettaan partnerilleen.

"Läytöksenne oli aika salaperäistä, kun lähditte niin sanotulle kävelylle. Samehadan ansiosta löysin helposti chakranne, Itachi-san. Kuka tuo tyttö on?" Itachi kysyi huomattuaan Maronin.

"Hän on pikkusiskoni Maron. Selitän kaiken myöhemmin, mutta nyt olen niin väsynyt, että haluan vain mennä jonnekin nukkumaan", sanoin haukotellen hieman.

"Näytätkin väsyneeltä valvottuasi koko yön. Leiriydymme jonnekin", Itachi sanoi.

Kisame näytti ihmettelevän tilanteen käännettä, mutta nyökkäsi hyväksyvästi.