(Itachi)

En voinut olla irrottamatta katsettani edessäni seisovasta naisesta. Hän oli muuttunut paljon sitten viime näkemän ja olin melkeinpä hämmästynyt siitä, miten en aiemmin ollut tunnistanut häntä tytöksi, jonka olin tavannut muutaman kerran lapsena. Silloin olin luullut, että ne harvat kerrat, jotka olimme tavanneet, olisivat olleet ainoat yhdessä viettämämme hetket. En kuitenkaan antanut hämmästykseni näkyä päälle päin, sillä olin tottunut kätkemään tunteeni. Edessäni olevalta naiselta mikään ei tuntunut pysyvän piilossa. Hän oli pari kertaa huomannut helposti, jos joku oli yrittänyt valehdella.

Hänen hiuksensa olivat pitkät, tummansiniset ja ylettivät melkein hänen polviinsa asti ja öinen, hieman viileä tuuli sai ne heilumaan kevyesti ilmassa. Hänen ihonsa oli tosi vaalea, mutta myös lämmin, minkä saatoin tuntea helposti, kun laskin käteni hänen oikealle olkapäälleen. Hänen ruumiinrakenteensa oli kunoichille ominainen ja hän oli myös hoikanpuoleinen. Hänen silmänsä olivat kuitenkin lumoavinta hänessä. Ne olivat vaaleansiniset ja muistuttivat kirkkaudeltaan hieman kahta safiiria.

”Itachi, hän lausui nimeni kevyellä, naisellisella äänellään samalla, kun asetti oikean kätensä poskelleni ja silitti sitä höyhenenkevyesti.

Surmattuani klaanini ja rakastettuni olin ”peittänyt” kasvoni tunteet paljastamattomalla ”naamiolla”, mutta nyt ilmeeni pehmeni aavistuksen verran. Aukealla, jolla olin seurassani olevan naisen kanssa oli rauhallista ja taivaalla olevat tähdet valaisivat kuun kanssa aukeaa kelmeällä valollaan saaden paikan näyttämään entistä kauniimmalta ja ehkä jopa romattiselta. En halunnut rikkoa sitä hiljaisuutta.

Tuntui kuin olisin ollut seurassani olevan naisen kanssa ainoat metsässä olijat, vaikka partnerini olikin Maronin kanssa leirissä, josta olin hetki sitten lähtenyt seurassani olevan naisen kanssa. Kun olin tunnistanut hänet samaksi tytöksi, jonka olin tavannut lapsena, tuntui hetken siltä, kuin olisin muuttunut takaisin siksi pieneksi pojaksi, joka oli tavannut nuoren tytön metsässä. Tuntui myös siltä, kuin olisin ollut hetken ajan jossain muualla, vaikka olinkin oman klaaninsa surmannut mies, joka halusi vahvistaa pikkuveljeään.

"Kisame vihoittelee edelleen sitä, että lähdin perääsi sanomatta mitään", kerroin Chikanelle nojaten omalla otsallani kevyesti hänen lämpimään ja pehmeään otsaansa samalla, kun hänen ominaistuoksunsa täytti kaikki aistini ja tuntui kietovan minut otteeseensa samalla, kun kiersin käteni hänen ympärilleen ja suljin silmäni.

"Vitsaileeko hän meistä edelleen kaksimielisesti?" Chikane kysyi melkein kuiskaten.

"Kyllä, lievästi sanottuna. Toivottavasti hän tulee toimeen siskosi kanssa", sanoin samalla, kun Chikane kietoi käsivartensa niskani ympärille ja nousi hieman varpailleen päästäkseen lähemmäs kasvojani.

"Ei huolta. Maron ei ole sitä tyyppiä, joka saa ihmisten vihat niskaansa", sinihiuksinen kunoichi kertoi.

"Hyvä. Kisame yllättyi kyllä melkoisesti kuultuaan, miksi olit tullut etsimään minua", aloitin hiljaisella äänensävyllä lähestyessäni melkein huomaamattani Chikanen kasvoja.

"Ymmärsiköhän Kisame lainkaan, mistä tehtävässäni loppujen lopuksi oli kyse? Minua ei ainakaan kiinnosta miettiä, millaisia suunnitelmia Mikalla oli sinun varallesi, Itachi", Chikane kuiskasi kevyesti.

"Olen samaa mieltä kanssasi", kuiskasin vähän ennen kuin painoin kevyen suudelman Chikanen huulille. Olin helpottunut siitä, ettei meidän tarvinnut teeskennellä toisillemme, vaan pystyimme olemaan rehellisiä omista tunteistamme ja siitä, mitä oikeasti ajattelimme toisistamme.

"Mitä ajattelit tehdä nyt, kun mikään ei enää sido sinua tai siskoasi Mikaan?" kysyin lopetettuani suudelman.

"Aluksi ajattelin aloittaa Maronin kanssa uuden elämän jossain muualla, mutta toisaalta tahtoisin myös pysyä sinun rinnallasi niin kauan kuin mahdollista, ellei se haittaa sinua?" Chikane tiedusteli.

"Jos kuvittelet, että päästän sinut lähtemään rinnaltani, olet väärässä. Olen valmis vaikka luopumaan taistelu-suunnitelmistani pikkuveljeäni vastaan sinun takiasi. Miksi muuten kysyit Kisamelta Sasukesta? Kisame kertoi keskustelustanne", vihjasin hiljaisella äänensävyllä toivoen rehellistä vastausta. Vaikka vastaus olisikin ollut kuinka epämieluinen, en siitäkään huolimatta suostuisi jättämään Chikanea nyt, kun olin vihdoin löytänyt hänet niin monen vuoden jälkeen.

"Kysyin Kisamelta pikkuveljestäsi siinä toivossa, että keksisin jonkin suunnitelman tehtäväni täyttämiseksi. Olisin vaikka väittänyt sinulle nähneeni Sasuken lähettyvillä tai jotain vastaavaa", Chikane selitti. "Anteeksi".

"Ei se mitään. Onneksi sinun ei tarvitse enää miettiä sellaisia", rauhoittelin Chikanea.

"Olet oikeassa. Olen tosi huojentunut siitä, ettei minun tarvitse enää tanssia Mikan pillin mukaan. Mutta entä sinä? suhteet Akatsukin jäsenten välillä eivät taida olla oikein suosittuja", Chikane sanoi näyttäen huolestuneelta.

"Ei hätää. Keksimme kyllä jotain", sanoin rauhallisella äänensävyllä.

"En minä siitä olekaan huolissani. Minua huolestuttaa lähinnä se, että muut Akatsukin jäsenet saattaisivat pitää minua järjestölle uhkana siksi, etten kertonut taustastani juuri ollenkaan. En halua sinun joutuvan vaikeuksiin minun takiani, niin kuin Maron silloin, kun pyysin Mikalta apua Maronin nyrjäytettyä nilkkansa silloin, kun leikimme metsässä", Chikane sanoi.

"Sinun ei tarvitse kantaa siitä huolta. Akatsukin jäsent ovat niin keskittyneitä omiin asioihinsa ja päämääriensä toteuttamiseen, ettei heillä olisi aikaa yrittää saada minua vaikeuksiin. Sitä paitsi osaan pitää puoleni, kuten sinäkin ja tiedät sen varsin hyvin. Minä vain tahdon sinun olevan onnellinen. Olen valmis uhmaamaan ketä tahansa, joka uskaltaa tai edes yrittää satuttaa sinua", kerroin Chikanelle sen, mitä tunsin.

"Minäkin haluan sinun olevan onnellinen, mutta pelkään, että jotkut alkaisivat katsoa sinua pahalla silmällä sen takia, että annat minun olla lähelläsi, koska salasin sinulta asioita", Chikane sanoi.

"Kuulehan nyt. On luonnollista, että ninjana joutuu muiden vihaamaksi. Ninjan työssä kohtaa jatkuvasti katkeruutta, kosakaan ei voi tietää, mikä saa jonkun kantamaan kaunaa. Kaikilla on myös oikeus olla salaisuuksia. Olivatpa yksityiset asiat isoja tai pieniä, ne juuri tekevät meistä inhimillisiä. On minua ennenkin katsottu pahalla silmällä tai inhottu, mutta se ei oikeastaan haittaa minua. Suojelen sinua, tapahtuipa mitä hyvänsä. En ole tuntenut näin ketään kohtaan pitkään aikaan. Jos luulet, että sinusta on minulle jotain vaivaa, niin hylkää sellaiset ajatukset välittömästi", sanoin rohkaisevalla äänensävyllä silittäessäni kevyesti Chikanen hiuksia.

"Hyvä on", kuulin Chikanen vastaavan, ja se riitti minulle. En välittäisi siitä, mitä mieltä muut olisivat minusta ja Chikanesta. Pahat puheet tai ilkeät katseet eivät muuttaisi tunteitani häntä kohtaan miksikään. Ja jos joku uskaltaisi satuttaa Chikanea tai hänen siskoaan minun läsnäollessani, en vastaisi seurauksista. Kaikki mitä halusin juuri nyt tehdä oli se, että saisin pitää Chikanea lähennäni, niin kuin nyt tein. Kyllä olisin onnellinen, kunhan minulla olisi eräs tietty kunoichi rinnallani ja se riittäisi hyvin.

Tästä lähtien minä ja Chikane olisimme yhdessä, enka antaisi kenenkään tai minkään erottaa meitä. Olisin valmis riskeeraamaan vaikka maineeni vaarallisena nukenininä tai henkeni Chikanen ja hänen turvallisuutensa takia. En antaisi hänelle koskaan aihetta itkeä tai olla surullinen. Halusin hänen hymyilevän, sillä hänen kasvonsa olivat luodut hymylle, vaikka se olisikin ihan pieni ja yksinkertainen, niin se riittäisi minulle. Kyllä, Chikanen hymy ilahduttaisi minua ja olisin onnellinen, kunhan vain saisin olla rakastamani naisen vierellä.

Yläpuolellamme oleva kirkas tähtitaivas valaisi maisemaa kauniisti, mutta tuskin huomasin sitä, sillä minulla oli tällä hetkellä sylissäni jotain tähtiäkin kauniimpaa.