(Chikane)

Nyt on kulunut kolme vuotta siitä, kun minä ja Maron pääsimme eroon Mikasta ja löysin rakastamani miehen, joka on valmis suojelemaan minua kaikelta mahdolliselta ja minä olen valmis suojelemaan häntä kaikelta mahdolliselta.

Olen nyt naimisissa Itachin kanssa ja odotan hänen lastaan. Emme vielä tiedä, onko lapsi tyttö vai poika, mutta meille riittää se, että lapsi on terve. Itachi on jo vauvan lumoissa ja Maronkin on innoissaan siitä, että hänestä tulee täti kun lapsi syntyy.

Vauva on potkinut paljon viimeaikoina, joten kaikki on kunnossa.

Asun mieheni ja pikkusiskoni kanssa Lintu-maan pienessä kylässä. Täällä on tosi kaunista ja rauhallista. Ulkona sataa tällä hetkellä lunta ja maisema on kokonaan valkoinen. Täällä on kaunis tähtitaivas ja hanki kimaltelee kauniisti kelmeässä kuun valossa. Lumipeite saa maiseman näyttämään taianomaisen kauniilta.

Itachi on usein lähtenyt aikaisin aamulla suorittamaan saamiaan tehtäviä ja hän on palannut vasta myöhään yöllä väsyneenä. Hän ei kuitenkaan tunnu piittaavan omasta väsymyksestään, vaan on kysellyt minun ja vauvan hyvinvointia. Kun vauva on potkaissut joskus Itachin kysyttyä vointiani, hän on joskus asettanut kätensä vatsalleni tunteakseen potkun. Hän on kyllä muutaman kerran tehtäviltä palattuaan kertonut saaneensa selville joitain veljensä liikkeitä, mutta ei ole sen jälkeen maininnut enempää Sasukesta.

Hän kertoi minulle vuosia sitten saamastaan salaisesta tehtävästä kerran vähän ennen kuin menimme naimisiin ja järkytyin syvästi, mutta hän sanoi, ettei minun tarvitse huolehtia siitä ja aion kunnioittaa hänen tahtoaan. Toisinaan mietin sitä, että mitähän Sasuke mahtaisi ajatella jos saisi tietää, että hänestä on tulossa setä?

Tämä kaikki tuntuu niin uskomattomalta ja välillä minusta tuntuu, että näen satumaisen kaunista unta, kuten esimerkiksi tällä hetkellä. Silloin pelkään, että herään ja olen omassa huoneessani Mikan kartanossa ilman niitä henkilöitä, joista välitän eniten. Silloin toistelen mielessäni:

"Kaikki hyvin. Et näe unta".

"Potkusi tuntui kyllä, pikkuiseni", kuiskaan istuen olohuoneen mukavan pehmeällä sohvalla silittäen kevyesti vatsaani, joka on kasvanut yhdessä lapseni kanssa.

Aina kun tunnen lapseni liikkuvan, tiedän, etten näe unta ja se tieto saa minut tosi onnelliseksi.

On hyvin todennäköistä, että tuleva lapseni perisi Itachilta Sharinganin ja minulta joko Shakutonin tai Futtonin.

Olen sopinut Itachin kanssa, että koulutamme lastamme yhdessä sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha aloittaakseen ninja-opinnot.

Uskon vakaasti Itachin kanssa, että lapsestamme tulee hieno ninja, mutta toivomme myös, ettei hän saa samanlaisia traumoja kuin Itachi ja minä saimme Kolmannesta Suuresta Ninjasodasta.

Itachi on sanonut, ettei minun kannattaisi miettiä sellaisia vaan että minun kannattaisi ajatella myönteisesti, koska olen kuulemma hyvä siinä. Itachin sanat saavat minut aina rauhoittumaan, jos minulle on huolia ja uskon, että pärjäämme vauvan kanssa hyvin varsinkin, kun minulla on myös pikkusiskoni rinnallani.

"Oletko kunnossa, Chikane? Miksi itket?" Maron kysyy asettaen oikean kätensä olkapäälleni näyttäen hieman huolestuneenlta.

"Olen kunnossa. Nämä taitavat olla ilon-kyyneleitä. Mutta pelkään myös, että olisin huono äiti", sanoin sen, mitä pelkäsin eniten.

"Olet lempeä ja kiltti, joten miten voisit olla huono äiti? Ole vain oma itsesi, niin kaikki menee hyvin. Tuo on varmasti vain dotottavan äidin hermoilua. rakkauden esimerkiksi pitää syntyä luonnostaan. Uskon, että Itachi sai kokea tämän asian juuri sinun ansiostasi", Maron sanoo hymyillen samalla rohkaisevasti. 

Pikkusiskoni on muuttunut reilusti siitä, kun pääsimme eroon Mikasta, vai onkohan hän ollut koko ajan noin reipas? Kenties hänen arkuutensa johtui siitä, että Mika tarkkaili meitä niin paljon vuosia sitten. Olen kuitenkin iloinen siitä, ettei hän enää näytä aristavan tai muuta vastaavaa ja päästää minun lisäkseni lähelleen nyt muitakin ihmisiä, joihin voi luottaa.

Ehkä sisareni on vuosien varrella saanut lisää itsevarmuuta sen ansiosta, ettei joku jatkuvasti tarkkaile nurkan takana eikä hänestä puhuta enää pahaa selän takana, niin kuin jotkut Mikan alaiset tekivät, tai ehkä muutos onkin minussa ja olen niin huojentunut siskoni iloisen asenteen takia, etten aina välttämättä edes jaksa ajatella, miten arka hän oli alussa.

Joka tapauksessa olivatpa asiat tai olosuhteet millaiset hyvänsä niin olen iloinen siitä, ettei minun tarvitse salata keneltäkään mitään ja voin luottaa läheisiini ja he luottavat minuun ilman pienintäkään epäilyksen varjoa.

"Olet oikeassa. Kiitos", sanoin huonentuneena. Tiesin syvällä sisimmässäni, että kunhan minulla olisi tärkeitä ihmisiä ja uskoisin itseeni, pysyisin vahvana.

"Ei kestä. Siskothan ovat sitä varten, että luottavat ja tukevat toisiinsa", Maron sanoi poistuen huoneesta hymyillen.

"Siskosi on oikeassa. Kaikki on hyvin. Lupaan sen", Itachi kuiskaa tultuaan huoneeseen. Se riittää poistamaan huoleni ja nousen sohvalta ja menen Itachin luokse. Halaamme toisiamme tiukasti, enkä tahtoisi päästää ollenkaan irti.

Kyllä. Olen onnellinen siitä, että tapasin Itachin uudestaan ja uskalsin kohdata tunteeni häntä kohtaan. Vaikeammaltakin tuntuvat asiat voivat toteutua, kun uskoo itseensä. Olen valmis kohtaamaan vaikka millaiset ongelmat, kunhan vain minulle on läheiseni tukenani.

Minulle riittää se, että läheiseni ovat onnellisia, mikä saa myös minut hyvin onnellisiksi. Ja kuin yhtyäkseen mielipiteesiini, vauvani potkaiseen ilmoittaakseen ilmeisesti olevansa samaa mieltä kuin minäkin.

Perheeseeni on jossain vaiheessa liittymässä yksi rakastava sydän lisää. Suojelen läheisiäni tapahtui mitä tapahtui. Usko siitä, että pärjään läheisteni kanssa saa maisemat näyttämään paljon, paljon kirkkaimmilta ja samalla unohdan kaikki huoleni.