Kello oli yli puolen yön kun pääsin lähtemään sieltä. Shikamaru vain keksi jonkun typerän verukkeen jäädäkseen Temarin kanssa, mutta annoin pojalle anteeksi. Halusin että he saisivat viettää laatu aikaa kahdestaan. Temarin pikkuveli taas oli ongelma tapaus. Minun piti vartioida tämän nukkumista puolituntia ennen kuin Gaara itse heräsi. Hän pätti lähteä kotiin, sillä ei kuulemma kestäisi enää mitään. Lievästi juopunut Gaara otti taxin ja lähtenyt kotiin. Gaara on välillä aika hölmö, mutta se on välillä tosi suloista.
Kävelin tietä kuunnellen Konohan yöstä kuuluvia huutoja ja väistelin humalaisia kulkijoita. Pääsin kerrostalolle ja lähdin korkeimpaan kerrokseen missä oma pikkuinen kämppäni olisi. Päästyäni omalle ovelleni, koin pienoisen sätkyn. Pinkkitukkainen neiti seisoi katse alas luotuna oveni edessä. "Sakura?" kysyin epäuskoisena. Tyttö kääntyi katsomaan minuun sanomatta sanaakaan. "Oletko päissäsi?" kysyin kohottaen kulmiani, saamatta taaskaan vastausta. "Ai halua sisälle..." mutisin ivallisena ja nousin loput raput ylös. Kun oli päässyt tasanteelle, Sakura liikkui ja tarrautui paitaani itkien.

Se oli pienoinen järkytys. Neiti roikkui minussa täristen ja itkien. Olikohan Sakura tosissaan juonut liikaa? Tämä oli neidiltä erittäin epätavallista käytöstä. "Öö, Sakura... Minun pitäisi avata tuo ovi." sain sanottua, muitta tyttö ei liikahtanut mihinkään. Neiti oli onneksi lyhyempi kuin minä joten sain hivutettua itseni ovelle ja avattua sen avaimella. Astuin sisään. Onneksi Sakura käveli sentään itse. Suljin oven ja tuhahdin: "Sakura se ei auta yhtään jos roikut minussa!" viimein pinkkitukka päästi irti. Neidin itku ei kuitenkaan loppunut, joten talutin hänet sohvalle. Laskin neidin siihen ja käännyn istuakseni itsekin. Juuri kun tein niin, Sakuran itku yltyi ja tämä painautui kylkeeni kiinni, pää hautautuneena olkapäähäni. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä oli tapahtunut, vai johtuiko tämä vain neidin huonosta viinapäästä, mutta en siltikään voinut olla liian kylmä neidille loputtomiin. Kiedoin Sakuran puolen käden tämän ympärille, Sakuran itsensä kastellessa hihani. Hän vain itki, ja minä sain arvuutella syytä siihen.
 
 
Heräsin yllättävään kipuun mikä tuli niskastani. Nousin ylös sohvalta pidellen kipeää niskaani. Eilinen oli hullun mylly, varsinkin Sakuran osalta. Lopulta olin saanut tietää että Sakuran vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa. Sitten pinkkitukkainen oli joko pyörtynyt tai itkenyt itsensä uneen. olin kantanut neidin sängylleni ja itse nukuin sitten sohvalla. Katsoin nukkuvaan Sakuraan. Minä jos kuka ymmärsin vanhempien menettämisen. Olin omani menettänyt aivan pienenä. Mutta tunsin silti itseni hölmöksi. Sakura on ollut vittumainen minulle jo kolme vuotta. Jotain tein väärin ja neiti on siitä asti ollut, kuin olisin kilo paskaa. Ja nyt tämän neiti ryntää luokseni, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei sillä, kyllä minä toivoin meidän välien paranemista ja voitaisiin olla taas kavereita, mutta se ei ole niin yksinkertaista vaikka sen näin voisi sanoa.

Puin pikaisesti päälleni puhtaat vaateet. Lähdin avainten ja kännykän mukana ulos. Minusta ei olisi Sakuran lohduttajaksi, ei enää. Joskus se olisi ollut aivan selvä asia mutta ei enää. Sakuralla on muita ystäviä jotka voivat auttaa neiti mielellään. Ei minua siihen tarvita. Minäkin selvisin surustani yksin, jos Irukaa ei laskettu. Sakura ei tehnyt mitään silloin, joten en ollut velkaakaan neidille mitään. En yhtikäs mitään.

Jatkoin kävelyäni eteen, katsellen vatsansa tyhjentäjiä ja muita darrassa olevia. Shikamarulle en viitsinyt mennä joten suuntasin askeleeni kohti Gaaran kotia. Kello oli kuitenkin yli kymmenen, niin kuvittelin aamuvirkkuisen Gaaran olevan hereillä. Ja oikeassa olin. Soitin ovikelloa ja melkein heti oven avasi punapäinen herra. "Sinäpä olet aikaisessa, ystäväni." poika naurahti ja päästi minut sisään. Olin tullut selvästi kesken kahvin juonnin, sillä poika palasi mukinsa ääreen. "Mikä sinut tänne lennättää näin aamusta? Ei sillä onhan se mukavaa kun joku on.." Gaara kysyi naurahtaen. Hymyilin ja selitin pikaisesti koko jutun.

"Ja siis mitä?" Gaara ihmetteli, kun kerroin tapahtuneen. Nyökkäsin ja join kolmannen kupillisen tyhjäksi. "Ai jaha, että tällainen tapaus. "Poika jatkoi ja joi omankin kahvinsa loppuun. "Ja sinä ole päättänyt odottaa, että ensin Sakura pyytää anteeksi kolmen vuoden vittuiluaan ja sitten vasta autat." Gaara kertasi. Pudistin kuitenkin päätäni. "EN aio odottaa mitään. En usko että Sakura vaihtaa yllättäen takkiaan ja yrittää taas ystävystyä kanssani. Hän vain tahtoi tukea, sillä minä jos kuka tiedän miltä tuntuu menettää vanhemmat." Gaara huokaisi ja laski tyhjän kahvikuppinsa pöydälle. "Minun mielestäni saat itse päättää mitä teet. Sakurasta viis. Naiset ovat muutenkin niin vaivalloisia."

Katsoin kummissani Gaaraa. Shikamarulta tuo olisi ollut normaali kommentti, mutta Gaaralta... Pojalla ei ollut koskaan tyttöystävää tai mitään viittaustakaan, että tahtoisi jonkun. Olisiko tässä oma tilaisuuteni? Äsh! Vaikka tykkäänkin Gaarasta uskon, että se on ystävyyttä tai jotain sellaista. No jos kuitenkin olisi joku ”lempipoikaystävä”–ehdokas, se olisi varmasti 100% varmuudella Gaara."Ööö... Gaara, saanko kysyä yhden jutun?" Poika katsahti minuun kummissaan ja sanoi sitten: "Ole hyvä vain." Epäröin hetken. Jos Gaara suuttuisi, se ei olisi hyvä, mutta ei Gaara ole sellaista tyyppiä, joka suuttuu jostain kysymyksestä. "Tuota noin... Oletko sinä homo?" sain kysyttyä ja totta kai nolostuin. Gaaran silmät pyöristyivät yllättyneenä. "Kuinka niin?" tämä kysyi selvästikin huvittuneena. "Äh, no et näytä pitävän naisista lainkaan, eikä sinulla ole koskaan ollut ihastusta tai tyttöystävää, joka olisi normaalia tämän ikäisenä." Gaara nauroi, ja punastuin nolona edelleen. "Enpä olisi ikinä uskonut että kysyisit minulta tuota." tämä sanoi naurunsa lomasta. Hiukan virnistelin itsekin. Ystäväni lopetti nauramisen ja katsoi minuun. "No, jos totta puhutaan, en ole puhdas hetero. Haittaako se sinua?" punatukka kysyi ja tämän vihreissä silmissä paistoi hivenen huolta. "Hei, sinä olet minulle kuin veli. Minua ei kiinnosta, mikä on sinun seksuaalinen suuntautumisesi." Huomautin ja Gaaran vihreistä silmistä huoli haihtui. "Hyvä sitten." Nauroimme hetken, kunnes keittiöön pärähti kaksi tuttua tyyppiä.

"Huomenta siskoseni." Gaara sanoi Temarille. Tytön perässä tullut herra jäykistyi minut nähdessään. Hän sai minut nauramaan pelkällä järkyttyneellä katseellaan. "Jaaha Shikamaru. Täällä sitä ollaan vietetty yö. Minnes Hinatan heivasit?" kysyin nauraen. Shikamaru punastui ja käveli sitten tyttöystävänsä viereen pöytään. Heti kun Shika oli istunut, kysyin Temarilta: "Kuules Temari, eikö Shikamaru nukukin levottomasti?"