Myöhemmin päivällä Temari ja Shikamaru olivat lähteneet treffeille, ja minä ja Gaara olimme jääneet Kazekagojen asunnolle. "Tiesin että noiden päivä koittaa!" sanoin juhlallisesti. Gaara nyökkäili huvittuneena. Olimme sohvalla katsellen tv-kanavia ja olimme pysähtyneet niinkin tylsään kanavaan, kuin musiikkikanavaan.  "On se sinänsä epäreilua, kun haluisi sinänsä jonkun." Sanoin haikeasti. Gaara nyökkäsi ja siirsi katseensa TV:stä minuun. "Olisi se mukavaa, mutta sitten ei jäisi aikaa kavereille ja bileissä joutuisi aina tanssimaan...." Katsahdin naamaa kulmakoholla. "Niin, paitsi jos hankkisit miehen, joka ei tahdo tanssia." Gaara nyökkäsi jälleen kerran. "Pitää siis metsästää mies." Nauroimme taas.

"Oletko sinä olut joskus ihastunut, vaikka Shikamaruun?" kysyin hetken päästä Gaaralta. "Mitä? En todellakaan!" "NO entä muihin kavereihisi?" kysyin taas. Gaara katsoi minuun kulmat koholla ja kysyi: "Mikä ihmeen kyselyikä suhun on iskenyt?" Hymähdin ja jäin sitten tuijottamaan Gaaraan. "Haluatko noin kovasti tietää?"Gaara kysyi ja nyökkäsin. Tahdoin tietää kaiken Gaarasta. "Oli minulle yksi. Mutta se meni sitten siinä." katsoin tylsistyneenä poikaan. Olisin halunnut että Gaaralla olisi joku juuri nyt. "Kuka se oli?" halusin silti tietää. "Kiba? Shikamaru? Neji?" luettelin ja siirsin jalat kokonaan sohvalle, intiaani-istuntaan ja käännyin kokonaan Gaaraan päin. "Pah. Juurihan sanoin ettei se ollut Shika. Kiba nyt on Kiba, ei siihen ihastuta. Neji on kyllä ihan ok, mutta liian kylmä minun makuuni." poika vastasi muitta mutkitta ja kääntyi katsomaan musiikkivideota. "Äh, kuka se oli?" intin miettien vaihtoehtoja. En voinut kuvitella Gaaran ihastuneena Chojiin tai Shinoon. Vuosi sitten täällä asunut Rock Leekään ei ollut hyvä vaihtoehto.

Ideat alkoivat olla lopussa ja jäin vain tuijottamaan Gaaraan. Aluksi poika oli kuin ei olisi huomannutkaan, mutta pistävä tuijotukseni sai hänet varmaan kääntymään. "Oletko nnyt ihan varma että tahdot tietää?"Gaara varmisti. "Arvaan! Kankuro!" Sanoin mutta tajusin vasta sen jälkeen että mikä Kankuro oli Gaaralle. "Juu rakastan veljeäni koko sydämestäni." Gaara tuhahti huvittuneena mokalleni. "Kuka se sitten oli?" kysyin nojautuen pistävästi tuijottaen Gaaraan. Gaara kääntyi minuun päin kunnolla ja katsoi minuun vihertävillä silmillään. "Tahdotko sinä todella tietää?" Nyökkäsin rajusti ja sanoin sitten hetki sitten ajattelemani lauseen. "Tahdon tietää kaiken sinusta!" Gaara hymyili ja nojautui minuun päin. Hänen jalkansa olivat samalla tavalla kuin minun, ja päkiämme koskettivat toisiaan. Ei se minua haitannut, koska olimmehan istuneet Gaaran kanssa monet kerrat vierekkäin ja painittu monet kerrat, mutta nyt se tuntui jotenkin oudolta. Hänen silmänsä oli naulittu minun omiini. "Sitten sinä saat tietää kaiken minusta, sillä minulla ei ole mitään salattavaa sinulta." Tämä oli noin 5 cm lähellä minua. Katsekontakti jatkui ja sanoin: "En minäkään tahdo salata sinulta mitään." Gaara naurahti. Voisin vaikka vannoa että tunsin Gaaran tasaisen hengityksen ja voisin kuvitella että sydämen lyönnitkin. Se sai minut erittäin vaivaantuneeksi, mutta sen salasin nopeasti.

Vaivaantuneisuuteni muuttui vain yllättyneeksi, kun Gaara yllättäen painoi huulensa omiani vasten. Se oli pitkä, niin kuin aina yllättävät ja ensimmäiset suudelmat ovat kaikissa tarinoissa. Tämä oli ensimmäiseni ja yllättävin, jos niitä lapsellisia pusuja Sakuran kanssa, joskus pikku kakarana tehtyjä laskettu. Yllättävää oli myös se, etten edes yrittänyt työntää Gaaraa pois. Ajatuksissani sopukoissa sellainen kävi mielessä, ihan kuin tekisin jotain tai jotakuta kohtaan väärin, mutta sysäsin sen ajatuksen mielestäni. Se oli oikein mukava suudelma. Gaara rohkaistui vähän, kun en estänyt tätä joten sain toisenkin suudelman. Poika oli nostanut kädet hartioilleni ja suuteli minua vielä kerran.

Hän laski kätensä syliinsä. Hän katsoi käsiään hiukan nolona ja sanoi: "Eh... Anteeksi." Nauroin ja nostin vuorostani käden tämän olkapäälle. "Äh, ei se haittaa. Ja jos olisin tahtonut sinun lopettavan, olisin motannut sinua." tunnustin ja hymyilin ystävälleni. Gaara nosti katseensa yllättyneenä. "Luulin tosissani, että mottaisit minua." Nauroi jälleen ja käänsin katseeni sinisillä silmilläni, ystäväni vihreisiin. "Niin kuka oli se kenestä tykkäsit?" Gaara vastasi katseeseeni epäuskoisena. "Etkö sinä jo muka tajunnut?" Pyöritin päätäni. "Minä sain vain selville kenestä tykkäät nyt." Gaara mulkaisi minua virnistäessäni. "Äh, minä olen tykännyt vain ja ainoastaan sinusta. Minä rakastan sinua. Aina ja ikuisesti."

Gaaran suorasukaisuus sai minut punastuman ja tuntemaan itseni paljon nuoremmaksi kuin tämä oli. "Älä kiusaa. Minua nolottaa." mutisin ja hautasin kasvot käsiini. "Miten sinua tässä nolottaa? Minä tässä nolostun kun tunnustin tunteeni!" poika sanoi ja tunsin hänen katseensa minussa. Hautauduin ajatuksiini, ja miten todella mitä tunnen Gaara Kazekagea kohtaan. Hän oli todella paras ystäväni ja ihastus jo pitkään. Pystyin uskoutumaan hänelle mistä vain ja hän tiesi minusta valehtelematta kaiken. Paitsi homouteni. Hänen kanssaan oli hauskaa ja mukavaa aina. Mutta oliko se rakkautta? Mitä sinä, Naruto Uzumaki edes ajattelet tuollaista taula pää!?

Nostin katseeni Gaaraan. Tämä oli punastunut, ja katsoi minua vaivaantuneena. "Niin, että jos tahdot voit lopettaa kaveruutemme tähän. Jos et kanssani tahdo olla enää. Voit unohtaa minut täysin jos vaan niin tahdot. Voin muuttua ja tehdä mitä tahansa puolestasi." Pystyin vain liikuttumaan ystäväni sanoista. Miten olisin edes voinut....? "No jaa tuli kyllä tuo aika yllättäen." sanoin tyynenä ja katsoin välinpitämättömästi Gaaraan. "Voisin helposti lopettaa kaveruutemme tähän." jatkoin ja Gaaran katse muuttui surulliseksi ja neuvottomaksi. "Ymmärrän." poika mutisi ja huomasin hänen pidättelevän kyyneleitä. Huokaisin. On tuo kyllä ihanan herkkäuskoinen. "Mutta olisin melkoinen idiootti, enkä jaksaisi ilman sinua edes puolta päivää." Gaaran ilme muuttui täysin. Hänen silmänsä pyöristyivät ja pidätellyt kyyneleet pakosti valuivat poskille. "En minä pystyisi elämään ilman sinua, Gaara." Sanoin nyt suoraan tämän silmiin katsoen. "Kiitos ett' aiheutit minulle melkein sydänkohtauksen!" tämä huudahti ja muksautti minua hellästi otsaan luunapilla.

"Mutta haittaavatko tunteeni?" poika kysyi kumminkin heti perään. Pyöräytin enempiä miettimättä päätäni. "Ei tippaakaan. Saat näyttää sen kenelle tahdot, kunhan et Sakuralle. Tämä saisi taas aiheen mistä vittuilla minulle seuraavat puoli vuotta. 'Naruto on vähän homo!!' " sanoin ja matkin lopussa Sakuran ääntä. Gaara nauroi mutta lopetti sen äkisti. "Hetkinen! Naruto on homo? Mutta ethän sinä vaan minä.." Nauroin Gaaran ällistyneelle ilmeelle ja sanoin katsoen rakkaimpaan ihmiseen maailmassa. "Luuletko tosissasi että minä en muka tuntisi samoin sinua kohtaan? Gaara, sinä tosissasi olet aivan liian hyväuskoinen! Totta kai minä rakastan sinua, veljenä, ystävänä ja mahdollisesti myös poikaystävänä." Gaara katsoi edelleen silmät selällään. Minä taas virnistin ja iskin silmää kiusoittelevasti. "Että jos Gaara-herralle sopii, jatkamme siitä mihin jäimme."

Gaara hymyili minulle, aivan onnessaan. Nojasin Gaaraan päin ja tunsin tämän huulet jälleen omillani. Nyt olin rohkaistunut vastaamaankin niihin suudelmiin mitä Gaara minulle lähetti. Gaarakin oli rohkaistunut ja pian hän oli puoli pakottanut minut vaakatasoon. Mutta en jaksanut välittää siitä. Mieleni oli täyttynyt Gaarasta, mutta jälleen tuli se tunne, ettei Gaaran tilalla pitäisi olla joku toinen. Kyllä, olin varma tunteistani, rakastin Gaara todellakin. Mutta epävarmuus kummitteli mielessä koko sen pienen hetken minä saimme olla kahden. Mutta todellakin, olin löytänyt poikaystävän, ja rakastan häntä ja hoen tuota lausetta hänelle koko loppu elämäni.