Gaara erkani minusta hiukan haluttomasti, kun kuulimme Kazekagejen talon oven käyvän. Temari ja Shikamaru astelevan olohuoneeseen, ja Gaaran sisko katsoi epäuskoisena meitä. Katsahdin minäkin Gaaraan pikaisesti. Olimme toisiimme päin ja minä olin hiukan punainen. Hiuksemme olivat sekaiset, aivan kun joku olisi tahallaan pörröttänyt niitä todella kovasti. Onneksi emme siltikään olleet menneet liian pitkälle... yleisissä tiloissa. "Jaaha. Ja minä kun kiirehdin kotiin katsomaan, että onko kaikki hyvin. Shikamaru, meidän ei olisi ravinnut pitää yhtään hoppua." Temari sanoi ja kääntyi tummatukkaiseen poikaystäväänsä. Shika vain naurahti tytölle ja käänsi ivallisen hymynsä minuun päin, mutta ei se ollut ilkeä hymy. Gaaraan ystäväni ei kuin vilkaissut. Vaikkakin Shikamaru ja Gaara liikkuivat samoissa porukoissa ja tunsivat Shikamarun vierailujen takia, Shikamaru ei ainakaan henkilökohtaisesti pitänyt Gaarasta. Tai niin Shika oli minulle kertonut, enkä uskoisi että hän minulle valehtelisi.

"Temari, minä menen. Pitää ehtiä kotiin, ennen kuin äiti hirttää minut...." Shikamaru tokaisi kääntyen taas tyttöönsä päin. Temari mutristi suutaan ja pisti silmänsä viiruiksi. "Noh PAH! Soitathan minulle illalla, soitathan?" tyttö pyysi ja liikahti lähemmäs poikaa. Temarin katse oli lempeä, enkä sellaista katsetta lujatahtoisella neidillä oli i-ki-nä nähnyt. Shikamarunkin katse oli liian siirappinen tylsistyneelle pojalle, niin hetken jo luulin että Temarin edessä seisova poika ei ollutkaan tuntemani Shikamaru. "Jep, niinhän minä teen pyytämättäkin." Temari naurahti ja suuteli poikaystäväänsä pikaisesti. Shikamaru vastasi siihen ja sitten he erkanivat. Shikamaru heilautti kättään ja kääntyi lähteäkseen pois. "Odota Shikamaru! Minä tulen myös." sanoin pikaisesti. Halusin jutella ystäväni kanssa hetken. "Okei odotan ulkona." poika vastasi ja lähti. Katsahdin Gaaraan. Tämä hymyili pienoisesti ja nousin lähteäkseni Shikamarun perään. Gaara esti aikeeni ja tarttui minua yllättäen ranteesta ja veti alas suudelmaan. Hiukan kävi noloksi kun Temari seisoi kädet puuskassa samassa huoneessa, mutta suudelman jälkeen lähdin pikaisesti, kuullakseni Temarin ivallisen ja huvittuneen äänen sanoman:" Oi, kuinka romanttista!" Gaaran vakiotöykeä vastaus: "Hukuttaudu hiekkaan!"

Tapasin Shikamarun ulkona odottamassa, niin kuin oli luvannutkin. "Anteeksi viivästys." sanoin ja kävelin pojan luo. Lähdimme kävelemään pois päin Kazekagejen asunnosta. "Noo-o, kauan oletkaan tapaillut Temaria selkäni takana?" kysyin pitäen käsiäni pään takana, niin kuin minun oli tapana pitää. "Miten sen ottaa...3 kuukautta." Pysähdyin äkisti, kun taas seuralaiseni kääntyi katsoman minua kysyvästi. "Kolme? Kuukautta?" kysyin äimän käkenä. Shikamaru naurahti kaivaen taskustaan tupakka askin josta nappasi yhden suuhunsa. Hän sytytti sen ja änki askin ja sytyttimen takaisin taskuun. "Älä ole noin yllättynyt. Tiesin, että tiedät kertomattakin. Entä itse? Kuinka kauan sinun ja Gaara-herran suhde on kestänyt?" Punastuin pakosta." Eh, ei se ole mikään suhde... Saatiin tietää tänään tai jotain." mutisin lyhyesti ja jatkoin matkaa, Shikamarun naurun säestämän.

Kerroin Shikamarulle Sakurasta ja pojan mielestä, minun ei kannattaisi sotkea itseäni naisten rasittavuuksiin. Olimme aivan minun asuntoni edessä ja olin menossa sisään, kun: "Naruto..." Shikamaru aloitti ja käännyin katsomaan tätä kysyvästi. "Niin?" kysyin. Shikamaru empi hetken ja sanoi sitten: "Minä pidän sinusta juuri tuollaisena kuin olet, olisit sitten Gaaran kanssa tai et. Halusin vain sanoa että olen ystäväsi ja sille tielle jään kyllä mielelläni." Katsoin kummissani Shikamaruna. Hän on aina ollut suorapuheinen, mutta tällainen tunteikas ”sössönsöö” on aivan uutta. "Heh, tuo kuulostaa rakkauden tunnustukselta." Huomautin ja Shika punastui hiukan. "Vitsi vitsi! Kiitos, Shikamaru. Sinä olet minulle myös tärkeä ystävä." Vastasin hymyillen. Shikamaru väläytti itsekin nopean hymyn ja lähti.

Kävelin rappuset onnellisena ylös ja mietin viimeisen kolmen tunnin tapahtumia. Gaara, Shikamaru ja onni! Avasin kämpäni oven, ja siinä samassa muistin pinkkitukkaisen neidin, jonka olin jättänyt nukkumaan. Kävelin varovasti sisään, mutta neiti olikin häipynyt. "Jotenkin niin Sakura maista..." mutisin ärtyneenä, mutta huomasin sitten sohvapöydälle jätetyn taitellun lapun. Nostin sen pöydältä ja luin sen nopeasti:

~Narutolle. Anteeksi, kun syöksyin luoksesi sillä tavalla.
Tiedän että se oli outoakin, kun sillä tavalla pärähdin kämppääsi. Mutta sinä tulit
vain ensimmäisenä mieleen. Unohdetaan tämä, ja ollan niin kuin ennen. Kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan. Anteeksi! Sakura P.s Tiesitkö että hän tulee Konohaan?~

Luin lapun pariin otteeseen ja silmiin pistävä hän ihmetytti minua suuresti. Kuka hän? Lähetin viestin Shikamarulle mutta hän ei arvannutkaan mikä tai kuka hän oli. "Ehkä voisit kysyä Sakuralta huomenna?" Shikamaru ehdotti ja päätin niin tehdä, vaikka en mielelläni puhuisikaan sille naiselle. Noh katsotaanpas mitä sen huominen tuo tullessaan....
 
Sunnuntai alkoi sateella. Heräsin puolilta päivän Gaaran soittoon. Jos herra ei olisi soittanut, olisin varmasti nukkunut iltaan asti täysin huomaamattani. Gaara kertoi, lähtisi käymään Sunassa, äitinsä haudalla. Ja kyllä Gaaran äiti oli kuollut. Kazekagojen isä oli taas koko ajan ulkomailla, joten Kankurokin asui kotona huolehtimassa sisaruksistaan. Jos Gaara olisi poissa koko päivän, en näkisi häntä tänään. Ajatus sai minut hiukan surulliseksi. Vaihdoin silti vaatteet ja nappasin leivän aamiaiseksi. Katsoin paperipinoa pöydällä, minkä Shikamaru oli toissa päivänä siihen tuonut. "Ai niin nuo.." Mutisin ääneen ja aloin urakoida tylsistymiseen asti keskeneräisiä koulutehtäviä, jotka pitäisi huomenna näyttää opettajalle