Koulupäivä hurahti silmissä. Viimein se loppui klo.17. Sain haukut opettajalta, kuten tavallista ja Sakura sai taas ivailla minulle. Sasuke sai huomion luokassa ja Gaara murjotti koko hela päivän, enkä edes tiennyt mikä oli syynä. Minä pääsin Gaaran kanssa lähtemään, kun taas Shika., Sakura ja Kiba jäivät ylimääräsellle kemian tunnille. Ne hullut olivat ottaneet pitkän kemian. Kävelimme Gaaran kanssa ulos, muhumatta mitään. Ilta oli kumman hämärä ja katuvalot syttyivät jo. En oikein tiedä pitäisikö kertoa Sasukesta Gaaralle, tai siis siitä mitä tapahtui. JOs totta puhutaan minä petin Gaaraa oikein olan takaa. Mutta jos pilkkua tahdomme viilata, petin myös Sasukea sillä emmehän eronneet kun korppitukka muutti pois. Tosin olihan Sasukellakin irtosuhteita, Gaaran ja minun juttu ei tosin voi laskea irtosuhteen piikkiin. Pääni velloi ja se tuotti pienen pään säryn. Gaara kuitenkin pysyi hiljaa, kunnes avasin suuni: "Gaara, mikä on?" Sain punatukkaisen kääntymään minuun päin. "Haluatko itse kertoa jotain?", poikaystäväni kysyi ilmeettömällä naamalla. Hätkähdin. Oliko Sasuke vihjaissut asiasta Gaaralle, ihan vain kiusatakseen tätä? MIten muuten Gaara olisi edes osannut kysyä tuollaista. "Kuinka niin?" aloitin takellellen. Gaaran ilme oli täysin ilmeetön, niinkuin Gaara on aina niille joille on vihainen. "Ai nyt esität ettet tiedä? Kyllä sinä taidat vallan hyvin todella tietää mitä tarkoitan!" poika tiuskaisi ja jatkoi taas matkaansa. Seurasin Gaaraa sydän lyöden. Oliko Sasuke todella kertonut? Miksi saamarin Uchiha tahtoo pilata aina kaiken? Miksi minäkin olen näin idiootti?

Olimme kävelleet koko matkan kerrostalo asuntoni eteen aivan hiljaa. "Noh, ajattelitko kertoa vai et?" Gaara kysyi taas ja kääntyi katsomaan minua. "Em.. tuota..." yritin aloittaa mutta en oikein tiennyt mistä aloittaa. "Äh, ihan sama. Minä näin jo tarpeeksi!" Gaara huudahti, ilmeen muuttuessa vihaiseksi, ja nyt sen erotti kuka tahansa. "Mitä?" kysyin järkyttyneenä. Eihän Gaara ollut lähelläkään minua koko eilispäivänä. "Kuulit kyllä. Minä näin teidät Sinä suutelemassa sitä paskiaista sateessa. Eilen, puoli viiden aikaan. Sitten lähditte sisään. Kuulostaako tutulta?" Gaara huusi. Katsoin neuvottomana poikaystävääni. "Kyllä minä aijoin kertoa. En vain voinut koulussa puhu..." "Älä hemmetti yritä! Sä et aikonut kertoa. Et varmasti!" En tienyt mitä sanoa. En todellakaan tiennyt olisinko kertonut Gaaralle. Häpesin liikaa itseäni,mutta nyt pahoitin Gaaran mielen ja satutin tätä. "Kyllä minä aijoin kertoa, usko minua." yritin, vaikka puoli valehtelin. "Joopa joo. Niinpä tietenkin. Ajattelitko sitten kertoa mitä teidän välillä tosissaan tapahtui? PIdittekö kenties kahvitauon ja juttelitte nostalgisia?" Vaikenin täydellisesti ja puna kohoisi taas kasvoilleni. Gaara katsoi minuun pettyneenä ja vihaisena. "Ai et viitsi sanoa. Taisitte siis mennä aika pitkälle."

Olin pettynyt itseeni. Olin likaisempi kuin kukaan muu ja nyt voin menettää Gaaran. "NO, minä olen vain tiellä. Meidän juttu taisis sitten olla tässä, heippa ja onnellista loppu elämää Uchihan kanssa." Gaara murahti ja lähti kävelemään pois. Katsoin järkyttyneenä Gaaran loittonevaa selkää. Minulla ei ole mitään jos Gaara lähtee ja katoaa elämästäni. Ei mitään! Pyrähdin juoksuun ja huusin:" Gaara odota!" Nappasin tuon ranteesta, mutta poika riuhtaisi itsensä irti. "Mene Sen saatanan Uchihan luokse!" pyöritin päätäni rivakasti. "Gaara, en tahdo. Olin eilen voimaton taistelemaan Sasukea vastaan. En edes muistanut Sasukea ennen kuin näin tämän kuvan. Minun ala-aste aikaiset tunteet nousivat vain pintaan, mutta minä rakastan sinua nyt! Ala-aste aikainen minä rakastaa edelleen Sasukea mutta minä rakastan sinua." ja taas minä itkin. Heti kun elämääni pärähtää romantiikkaa, itken joka välissää. "Usko minua Gaara! Ole vielä kerrab poikaystäväni!" Itkin ja käteni riippuivat voimattomina sivulla. Gaara kosketti poskeani ja tunsin taas hänen huulet omillani. "Hyvä on..." tämä sanoi ja halasi minua. "Hemmetin ärsyttävää, kun osaat manipuloida minua noin hyvin!", poika murahti. Naurahdin kyynelten lomasta. "Sä pidät musta vaan niin paljon, kun olen niin ihana." sanoin virnistellen. "Jotenkin haistan tässä pienoista oma kehua..." Gaara huomautti ja minä sain taas nauraa. "Em... Tuletko sisälle?" sanoin ja osoitin kerrostaloa. Gaara hymyili, tarttui minua kädestä ja lähdimme kohti asuntoani.

Huomasin siinä katsellessani punapäätä, että hän oli minua pidempi. Kaverisuhteessamme en oikein jaksanut välittää pituudesta, mutta jotenkin se pärähti nyt silmään. Gaara vilkaisi minuun päin ja kysyi: "Mitä sinä tuijotat?" Naurahdin ja kävelin aivan tämän kylkeen kiinni. "mInä vain ajattelin kuinka ihana olet:" Gaara ppunastui ja hymyilin pirullisesti. Tunteeni ovat nykyään kuin vuoristorata. Äsken ikin surusta ja epätoivosta, nyt olen jälleen onneni kukkuloilla. Johtuukohan se Gaarasta?