Itachi veti minua koko matkan. Hän pulisi kaikea, mistä en kuunellut puoliakaan. Ajattelin vain Sasuken kohtaamista. En tahtoisi nähdä häntä. En vain tahtonut. Se tuntui siltä, että pettäisin Gaaraa vielä enemmän. " Sun pitää vaan miettiä mitä sä oikeesti tahdot." oli Shika sanonut, mutta se onnkin paljon helpompi sanottu kuin tehty. "No niin, täällä ollaan." Itachi sanoi. Katsoin järkyttyneenä edessämme kohoavaa rakennusta. Tietääkseni veljekset asuvat yksin, joten mihin tarvittaisiin noin iso talo? "Se on hieno. Kulkenut Uchihan suvussa ties kuinka kauan!" "Oletko tosissasi?" kysyin ja Itachi nauroi. "Sasuke varmaan lahnaa tai on suihkussa. Hän valvoo myöhään, vaikka huomenna olisikin koulupäivä." Itachi selitti ja veti minut mukanaan sisään.Tämä avasi oven ja jouduin Uchihojen "päämajaan", josta ei voinut paeta. "Olen kotona!" mies huusi ja kiskaisi kengät jalastaan, minut tehdessä vastahakoisesti samoin. Itachi veti minua mukanaan keitiöön jossa Sasuke oli selin meihin läpräten jotain lääkekaapilta näyttävää. "Katsos rakas veljeni, kuka tässä on?" iItachi huudahti ja tyrkkäsi minua Sasukeen päin. Herra kääntyi ja katsoi minuun. "Jaa sinä..." tämä totesi ja kääntyi taas kaappiin päin. "Todella kylmäkiskoista veljeni!" Itachi tuhahti ja käveli istumaan pöytään. Sasuke kääntyi ja huomasin punaiset ruhjeet ja mustelmat pojan käsissä ja kasvoissa. Varmasti niitä löytyisi ympäri kehoa. "Jaaha, olaan sitä oltu tappelussa vai?" Itachi virnisteli ilikurisesti. "Kukas tällä kertaa?" tämä kysyi ja viittasia minua sitten istumaan. Kävelin pöytään Itachin viereen, kun Sasuke laski pöydälle siteitä ja laastareita. "Noh tuli riitaa Kazekagen kanssa." Sasuke vastasi epämääräisesti. Jännityin entisestään. Oliko Gaaralle käynyt pahasti? "Mitäh? Tappelitko Kankuron kanssa?" Itachi huudahti muka säikähtäneenä. "Gaaran, idiootti!" Sasuke murahti ja mulkaisi veljeään. Itachin ilme muuttui. "Gaaran vai... Eikös hän ole poikaystäväsi?" Itachi kysyi kääntyen katsomaan minuun päin. Hätkähdin, sillä miten Itachi oli sen tiennyt. Mies luki selvästikkin ajatukseni kun huitaisi kädellään. "Juorut kulkee pikku kylässä." Olin sanomassa jotain, mutta Sasuke keskeytti: "Ne erosivat tänään." Itachi kääntyi Sasukeen päin ja tuhahti: "JOs sinä liityt jotenkin asiaan, en ihmettele. Sinä joka et tahdo menettää koskaan mitään tärkeää." Sasuke naurahti hiukan ja vastasi:" En minä mistään luovu, ja sinä veljeni tiedät sen."

Tunsin oloni noloksi ja tukalaksi. Itachi ei todella tiennyt mitä oli tapahtunut. Voi kuinka paljon tekisi mieli huutaa Itachille millainen kusipää Sasuke onkaan. Itachi nousi ja sanoi:" Miten vain, mutta teillä on varmaan paljon puhuttavaa, joten minä lähden kirjoittelemaan turhia raporttejani." Katsoin kysyvästi vanhemaan Uchihaan. "Oletko valmistunut?" Itachi nauroi kysymykselleni. "Jo kaksi vuotta sitten. Tässä edessäsi näät kaiken oppineen kirjailijan." Sasuke tuhahti ja laittoi laastarin paikalleen. "Joka kirjottelee mukavia pornoromaaneja. " "Eivät ne ole pornoa, vaan puhdasta rakkautta!" Itachi huudahti ja marssi pois. Itachin lähdettyä istuin vaivaantuneena ja katseli pöydän päällä olevaa mustaa liinaa. "No mitä sinä täällä teet?" Sasuke kysyi ja kohotin katseeni tähän. "Minä unohdin avaimet kotiin..." Sasuke nautoi ja alkoi sitoa oikeaa kättään siteellä. "Sinä et sitten kuitenkaan ole muuttunut." korppitukka huomautti lopettaen hetkeksi sitomisensa ja kaivoi sitten taskustaan avaimen."Minä osaan lukea sinua hyvin, joten minulla on avaimesi." Nousin hiukan pienen pöydän yli ja yritin napata avainta. En todellakaan tahtonut olla tässä Uchihain helvetissä enää hetkeäkään. "Äläpäs yritä!" poika sanahti ja tunki avaimen takaisin taskuunsa. Katsoin ärtyneenä korppitukkaan. Hän aikoi aivan varmasti pakottaa minut johonkin, että saisin avaimen. "No, hyvä on! Miten saan avaimen?" kysyin. Tämä oli niin tuttua. Pieninä, Sasuke pakotti minut ostamaan itselleen jäätelön, että saisin pehmokettuni takaisin, mutta nyt tämä on vähän vaarallisempaa. "Jaa-a, ensin voisit vaikka sitoa tämän siteen loppuun. OIkeaan käteen on vaikea laittaa, jos on oikea kätinen." Sasuke sanahti. Huokaisin ja kävelin toiselle puolelle pientä pöytää ja vedin tuolin alle Sasuken viereen. "Käsi tänne!" tiuskaisin ja sain Sasuken oikean itselleni, ja aloin heti hommiin.

Tunsin Sasuken katseen minussa ja nostin omani tähän. Kuten olin sanonut Sasukelle, en ollut se nössö Naruto. Tai no ehkä vähän... "Tuo saamaton tuijotus on ärssyttävää!" murahdin tuon silmiin katsoen. Sasuken ilme ei värähtänyt mihinkään suuntaan. "Saan katsoa jos tahdon." pyöräytin silmiäni ja sain siteen laitettua.  "Avain?" kysyin ja ojensin kätänei herraa kohden. Sasuke vain nauroi. Vihasin tuota jälleen. "Etsin sinä sitä noin helpolla saa, piaitsi jos otat sen itse. " Sasuke sanoi ivallisena. Sirristin silmiäni ja mutisin: "Tämähän käy helposti." Ojensin käteni kohti tuon taskua, mutta tietysti Uchiha nappasi ranteestani, estäen käteni kulun. "Arvasin..." murahdin ja yritin riuhtaista kättäni pois, tuloksetta. Sasuke puristi rannettani kovempaa ja parahdin: "Sasuke, tuo sattuu!" Herra ei välittänyt. En päässyt tuon otteesta ja tajusin että tämä saisi tehdä mitä tahtoi, periaatteessa. Minä pelotti se tosissani. Tunsin Sasuken pervon puolen aivan liian hyvin, ja tiesin mitä tämä halutessaan voisi tehdä. Minä saisin taas vain alistua. Vaikka nostin toisen käteni lyödäkseni, juuri kun tuo nosti huulet omilleni, Sasuke pysäytti liikkeen toisella kädellään

Kipu rantissani ylttyi, ja pelkkä kipu sai vedet nousemaan silmiini. Miksi olin näin heikko? Vaikka päätin olla vahva? Jalkani olivat sotkussa Sasuken ja omani tuolin ja pöydän jalkojen kanssa, ja voisin vaikka vannoa että niin tuo korppitukka oli suunnitellutkin. En pystynyt liikkumaan, muuten kun kääntämään pääni pois. Mutta vaikka käänsinkin, SAsuke sai aina kontaktin minuun. "Sasuke! Lopeta!" huudahdin ja riuhdoin käsiäni tuon otteesta. "Haluatko sinä sen avaimen vai et?" herra murahti ja se sai minut hätkähtämään. Niin aivan, tarvin avaimen. Sasuke varmasti köyttää minut ja tekisi mitä tahtoi, pelkän avaimen saannin varjolla. Olin täysin Sasuken armoilla siitä lähtien kun ylitin Uchihain talon kynnyksen. Gaara, anteeksi jälleen kerran.
 
Voimani olivat laskeneet rimpuilustani kolme kertaa vahvempaa Sasukea vastaan. Purin huultani, etten itkisi, kun Sasuke oli kaulani kimpussa. Pian Sasuke nousi ja kiskaisi niin että kipeät ranteeni tuntuivat olevan repeämis-pisteessä. "Sasuke! Revit ranteeni irti!" voihkaisin ja minun oli pakko nousta, ettei niin todella kävisi. "Ei satu, jos et rimpuile." sain vastaukseksi ja sitten Sasuke raahasi minut mukanaan, enkä voinut kun seurata entistä parasta ystävääni. Ihme ja kumma olimme pian Sasuken omassa huoneessa, ottaen huomioon siniset lakanat, joka todella on ollut Sasuken lempiväri lapsuudesta asti. Hän työnsi minut suoraan sängylle ja kävi sunnuntaiset. Kipu ja kyyneleet olivat taas minun osuuteni, ja Sasuke sai nautintonsa. Jos olisin pystynyt siihen, olisin jättänyt likaisen ja Sasuken minulla tuottaman orgasmin tulematta. Mutta ei, en pystyisi siihen koskaan. En varsinkaan kun tuo Uchiha oli kaikkialla! Päällä, sisälläni, kaikkialla.
Viimein Sasuke oli saanut tarpeensa tyydytettyä ja kello oli varmasti yli puolen yön. Tunsin rautaisen esineen kädessäni. Sasuken kädet eivät olleet enää ranteillani, mutta kipu säilyi. Nousin konemaisesti ylös ja puin vaateet, avainta puristaen kädessäni. Kävelin ovelle, kunnes kuulin Sasuken äänen: "Jos sinulle käy, minulle sopii kyllä tälläinenkin suhde." Huokaisin voimat aivan loppuneena. "Sasuke, en ole huorasi tai en ole samanlainen, kuin ne muut joita paneskelit viiden vuoden ajan. Saan tehdä mitä tahdon." sen sanottua lähdin. Kävelin ovesta ja päädyin säkki pimeään Konohan yöhän, jota lamput valaisivat. Kävelin eteenpäin väistellen satunnaisia ihmisiä. En edes huomannut milloin päädyin kotiini, paitsi silloin kun tiedostin tunkevani avainta avaimen reikään.