Astuessani sisään, huomasin heti jonkun vieraan talossa. Ilmassa leijui sellainen haju ja olohuoneeseen kävellessäni, huomasin Gaaran nukkumassa istuma asennossa sohvalla. Kyyneleilleni ei varmaan tule ikinä loppua, sillä taas ne nousivat. Laskin avaimen pöydälle ja kävellessäni Gaaran luokse huomasin ruhjeet, mitkä olivat tulleet Sasuken ja Gaaran tappelusta. Katsoin laukkua joka lojui lattialla. Olin taas unohtanut tehdä läksyt ja saisin huudot opettajilta. Mutta se todellakin taisi olla pienin murheeni. En voinut jättää Gaaraa nukkumaan sohvalle, joten löysin itseni ravistelemasta tätä hellästi. "Naruto!" Gaara huudahti. Hymyilin aivan pikkaisen. En estänyt Gaaraa kun tämä halasi minua. "Anna anteeksi, Naruto! Minä olen täydellinen idiootti ja melkoinen paskiainen." tämä huudahti. Kun poika päästi minusta irti, lysähdin sohvalle jalkojen pettäessä. "Annathan minulle anteeksi, annathan?" Gaara kysyi pitäen minua turtuneista käsistäni. "Annan annan, aivan kaiken anteeksi, kunhan anna minulle." sanoin hajamielisenä. "Annan." Gaara sanoi nopeasti ja käänsi pääni. "Mikä sinun on? Olet jotenkin poissaoleva?" Katsoin punatukkaan päin tyhjin silmin. päässäni pyöri ihmisiä, enemmikseen Sasukea ja sitä mitä hän teki. "Sas-uke." sanoin ja Gaaran katse kovettui. "Mitä hän teki?" pudistin päätäni, tietämättä syytä miksi tein niin. "En... tosissani taida olla enää neitsyt." sanoin ja jatkoin: "Gaara, mene kotiin. Ole kiltti ja mene suoraan kotiin." Sitten heti Gaara nousi ja antoi minulle pienen häivähdyksen hellästä suudelmasta. "Jos jotain tulee, soita." Gaara käveli pois ja kuulin kuinka hän sulki oven peräsään. Katsoin kattoon ja kaikki muuttui pikku hiljaa mustaksi. Menetin otteeni kaikesta, aivan kaikesta…
 
Ensimmäinen elämiseni tunteeni oli Shikamarun huuto. Sitten ympärilläni kieppui valoja ja kuulin itkua. Valkotakkiset hahmot pyörivät ympärilläni ja taas pimeni. Olin sataprosenttisen varma että olin kuollut. Niin vaikeaa se oli, utua ja tummaa hämärää.Samassa kuitenkin aloin tajuta ympäristöä. Avatessani silmäni näin ruskean katon ja verho tangon, jossa roikkuva sininen verho oli vedetty myttyyn. Värit olivat tummat ja hiukan sekavat mutta pian aloin nähdä normaalisti. Yritin nousta ylös ja pystyinkin siihen erittäin hitaasti ja kivuliaasti, mutta huomasin että kumpaakaan kättä en pystynyt liikuttamaan. Syyksi paljastui se että Gaara ja Shikamaru nukkuivat vasurini päällä ja oikea oli muuten vain niin turtana jostain. Katsoin ensin nukkuvia ystäviäni, ja sitten vierasta paikkaa missä olin. Sinisen sairaala asun takia taisin olla sairaalassa, ja sen valtavan koneen joka oli sydänkäyrän näyttäjä tai mikä se sen tieteellinen nimi nyt olisikaan. Oikeassa kädessä huomasin tipan. Mitä minulle oli käynyt? Hivuttauduin noustakseni seisomaan mutta löysinkin itseni mätkähtämästä takaisin sängylle, makuu asentoon.

Sängyn tärähtäessäni ylösnousemus yrityksestäni, Gaara heräsi ja pomppasi tuolista missä oli juuri istunut. "NARUTO!" tämä huudahti helpotuksesta ja ravisteli heti tummatukkaa. "Shikamaru! Shikamaru!" kyseinen herra nousi pystyyn ja kysyi hätääntyneenä: "Missä palaa?" Gaara nauroi ja osoitti minua: "Naruto palaa." Shikamaru katsoi minuun ja virnistin suolle hiukan. Pojan silmät levisivät ja tämä sai pienen hymyn aikaiseksi: "naruto! Sinä paskiainen!" Shika kirosi ja kyyneleet kostuttivat tämän silmät. Punapäinen Kazekage jo itki puristaen tummatukan käsivartta. "Onneksi olet kunnossa." Gaara mutisi ja Shikamaru katsahti Gaaraan. "Hei! EN minä kuolemassa ole!" huudahdin todella liikuttuneena noiden huolesta. "Mitä minulle edes tapahtui? EN edes muista kunnolla pääsinkö kotiini asti..." Se oli totta. En ollut todellakaan varma olinko päässyt Uchihain talosta kotiin. Jotain pientä muistin mutta erittäin hämärästi.

Gaara kokosi itsensä ensiksi. "Kun olin hakannut Uchihan ja kun hän oli lähtenyt, jäin odottamaan sinua. Sitten kai nukahdin ja sinä tulit. Herätit minut ja selitit jotain anteeksi pyynnöstä ja minäkin totta kai pyysin anteeksi. Mainitsit Uchihan ja sen ettet ole enää neitsyt, mutta käskit minut kotiin ja niin tein. Kadun sitä nyt yli kaiken, anteeksi Naruto." Gaara lopetti ja itki taas. Katsoin ystävääni, joka oli varmasti joutunut selittämään tuon aika monelle. Shikamaru jatkoi pyyhkäisten pois omat kyyneleensä: Jep ja kun minä aamulla noin 7 aikaan tulin katsomaan olitko hereillä, soittaessani ovikelloa et tullut avaamaan. Sitten mieleeni tuli Gaara ja Sasuke ja tämä teidän tilanteenne, niin tartuin vaistomaisesti oven kahvaan. Päätin repiä sen oven saranoiltaan jos muukaan ei auta. Ovi ei ollut lukossa joten juoksin sisään. Aluksi en edes nähnyt mitään mutta sitten näin sinut makaamassa maassa. Luulin sinun aluksi tippuneen vain sängystä tai jotain, mutta kun menin luoksesi, et herännyt vaikka huusin nimeäsi ja ravistelin. Tai no heräsit mutta vain muutamaksi sekunniksi. Soitin hätänumeroon ja siinä puhuessani huomasin kuinka sinulla oli haava päässä. Tein kaiken mitä he pyysivät vuodon tyrehdyttämiseen, mutta et herännyt vieläkään. He lähettivät ambulanssin ja juuri kun olin nousemassa perässäsi ambulanssiin, Gaara pärähti paikalle ja vaati päästä mukaan. Sitten tultiin tänne ja nyt kello on..." hän vilkaisi kelloaan ja jatkoi: "puoli 5 illalla. Olet ollut noin 8½ tuntia pökerryksissä. Lääkärit kertoivat että jos oisit ollut koko yön aikana täysin pyörtynyt, olisit varmasti kuollut, mutta kun heräilit yön aikana ja tulit kotiin vasta puolen yön jälkeen, hengen vaaraa ei ollut. Paitsi jos et olisi herännyt klo 21 mennessä."
Katsoin järkyttyneenä noiden selittelyjen takia. "Mikä minuun meni? Olenko hullu tai jotain?" Gaara pudisti päätään, mutta antoi Shikamarun jatkaa. "Pyörtymisesi johtui väsymyksestä ja tunteiden ylikuormittumisesta. Uupumus voi olla myös osa sitä. Kun tipuit sohvalta, kolautit pääsi sohvapöydän kulmaan ja sait lievän aivotärähdyksen. Se selittää pienimuotoisen muistin menetyksen." Nyökkäsin ymmärtävästi.

Katsahdin vasemmalle puolelleni, jossa pitäisi olla sairaala pöytä. Se oli muuttunut korttien ja kukkakimpun sekamelskaksi. Shikamaru huomasi katseeni ja naurahti: "Koulussa oli tänään ennätysmäärä poissaolijoita. Siinä on kortit aika monelta: Kibalta, Shinolta, Hinatalta, Kankurolta, Neljiltä, Coojilta, Inolta, TenTeniltä, totta kai meiltä. "Shikamaru selitti osoittaen itseään ja Gaaraa. "Ja kukat on Sakuralta." Shikamaru huomautti ja ojensi kukissa roikkuvan pienen kortin minulle. Katsoin sitä ja luin: "Parane pian, täystoope. Ollaan kavereita. Sakura!" Naurahdin, jotenkin niin Sakura Harunon kaltaista. "Naruto!" Gaara huudahti ja kurottautui halaamaan minua. Sain nostettua vain vasemman käteni pojan ympärille. "Anna anteeksi! Anna anteeksi kaikki mitä olen koko elämässäni tehnyt sinuun väärin." Hymyilin ja sanoin: "Gaara, annan sinulle kaiken anteeksi." Punapää päästi minut ja katsoi vihreillä silmillään: "Oikeasti?" "Oikeasti!" vastasin ja hymyilin. Kun Gaara oli istunut paikalleen, katsoin tummatukkaiseen ystävääni. "Säikäytit minut todella! Äläkä kuvittele että annan sinulle anteeksi, mutta jos parannuttuasi lähdemme Ramenille ja sinä maksat, niin ehkä silloin voisin harkita anteeksi antoa." Nauroimme kaikki kolme hetken. On jotenkin hyvä olo vaikka istun tippa kädessä sairaalassa.

"Muuten Shikamaru. Mikä ihme on tunteiden ylikuormitus?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ai sekö? Sinähän et valinnut lääketiedettä, niin et varmaan tiedäkään. Mutta kuitenkin, tunteiden ylikuormituksessa tunteet käyvät joko liian kuumana tai ne sekoittuivat keskenään. Se on aika harvinaista. Esim. jos minä olen stressaantunut tai nauran ja itken samaan aikaa, alan hyperventiloida ja tarvitsen silloin hiilidioksidia, joten hengitän paperi pussiin. Sinulla se on hiukan hankalampi/vaarallisempi, joten sinä pyörryt välittömästi. Tosin uupumus on sinulla aika kova myös. ”Nyökkäsin ja mieleni osui taas korppitukkainen herra. Hänelläkin on taipumus hyperventilaatiokohtauksiin. Hänen takiaan... EI minun ja hänen takiaan olen tällaisessa kunnossa. Olin kysymässä pojilta Sasukesta, mutta lääkäri astui hoitajan kanssa sisään ja huomatessaan heräämiseni, tarkistivat minut heti.

"Kaikki hyvin. Pidämme sinut seuraavan yön yli ja jos ei ilmene mitään, pääset kotiin." mies lääkäri sanoi ja Gaara hyppi ilosta minun puolestani, Shikamaru vain huokaisi helpotuksesta. Kysymys juolahti taas mieleeni, mutta taas minut keskeytettiin, tällä kertaa meteli ovelta. "Päästäkää minut sisään! Tahdon tavata Naruton." Kuului kimeähkö ääni. "Ette saa. Emme päästä ketään ulkopuolista, ennen kuin..." hoitaja yritti mutta hänet keskeytti hiukan kovempi ääni: "Vai ulkopuolisia? Me ollaan Naruton perhe, hitto soikoon!" Ja vihdoin kaksikko pääsi sisään. Naishoitaja vaihtoi pelokkaan katseen lääkäriin päin, mutta juuri sisälle rynninyt kaksikko tuli suoraan kohti minua. "Ei hemmetti! Naruto!" brunette huudahti ja kiirehti halaamaan minua. "Oletteko te pojan äiti?" Miespuolinen lääkäri kysyi. Halaaja päästi minut vimmoissaan irti ja mulkaisi silmät salamoiden lääkäriin. "Kuulkaas nyt! Minä olen mies, vaikken siltä näytä!" Lääkäri mykistyi ja käveli rivakasti pois. "Iruka, älä kiusaa niitä tohtori setiä." kuului harmaatukkaisen herran ääni. Tämä käveli Irukan viereen ja kohdisti katseensa minuun. "Hauska nähdä, vaikkei sairaalassa tapaaminen olekaan kovin hauskaa." herra sanahti ja pörrötti blondia hiuskuontaloani. "Mukava tavata teidätkin, Iruka ja Kakashi." sanoin iloisesti hymyillen. Olin piristynyt huomattavasti eilisestä. "Onneksi olet kunnossa. Kiitos kuuluu varmaan näille herroille tässä." Iruka sanahti ja käänsi katseensa kahteen ystävääni.

Hetken heidän kaikkien silmät olivat toisissaan. Sitten Kakashi hoksasi ja löi kädellä kämmeneensä. "Shikamaruko se siinä?" mies kysyi yllättynyt ilme kasvoillaan. Ystäväni nyökkäsi entiselle opettajalleen. "Et ole muuttunut laisinkaan Kakashi-sensei. etkä sinä Iruka-san, tosin näytät naiselta enemmän kuin koskaan." "Hei! Nyt minä muistan." Iruka huudahti. Sitten "vanhempieni" katseet iskeytyivät Gaaraan, joka hätkähti rajusti. "Eh, hän on Gaara Kazekage, minun poikaystäväni." Sanoin hymyillen. Kaikki neljä huoneessa olijaa kääntyivät minuun päin. "Ettekö te eronneetkaan?" Shikamaru kysyi silmät levällään. "Olen ollut typerä. En voi tietenkään tehdä kompromissi jos toinen tyyppi... tuota noin..." takeltelin, kun yritin löytää hyvää sanaa kuvaamaan Sasuken tekoja. "Pakottaa minut juttuihin mitä en itse tahdo." lopetin ja laskin pääni. "Tai no, jos Gaara ei tahd..." siihen se lause jäi, kun Gaara taas oli minussa kiinni. "Älä sano enää mitään." punatukkainen sanahti ja tunsin taas tutut, turvalliset huulet omillani. Taas kaikki on hyvin!

Kun Gaara erkani minusta, Iruka näytti pelottavan iloiselta ja Kakashi taas oli iskenyt pistävän tuijotuksensa Gaaraan. "En olisi ikinä uskonut!" Iruka hihkaisi innoissaan, aivan kuin oikea äiti, joka on juuri kuullut poikansa kihlajaisista. "Jos kerran vanhemmat on tuollaisia, mikä minusta olisi tullut?  True hetero vai?" kysyin ja Iruka nauroi. Kakashi tuijotti edelleen Gaaraa ja sanahti: "Sitten Gaara tulee juttelemaan Kakashi-sedän kanssa hiukan." Kun Gaara näytti säikähtäneeltä, Iruka läimäytti miesystäväänsä. "Pervo jo syntyessään." brunette murahti ja Kakashi katsoi tätä "kysyvästi". "Älä pelkää, Gaara. Tuo saattaa kuulostaa pervolta, mutta ei se paha ole. Kakashi on minulle kuin isä, joten tahtoo, että olen onnellinen. Kakashi teki tuon saman kuulemma Sasukelle kun olimme lapsia..." jätin sen siihen. Sasuke ajatteleminen oli jotenkin vaikean haikeaa. Mitä teet nyt, Sasuke Uchiha?