Loppu sairaala reissu utua, ja todella sekalaista. Joukko ystäviäni pärähti paikalle. Sakura tuli myös ja sovimme pitkä aikaisen riitamme ja sain kuulla, että valehtelematta koko koulun hiljaisin tyttö Hinata ja koko koulun rääväsuisin  poika Kiba  olivat menneet yhteen. Se oli pienoin järkytys mutta kuitenkin olin onnellinen ystävieni puolesta. Nukuin yöni sairaalassa, mutta aivan hyvin, joten pääsin lähtemään Gaaran kanssa pois. Lääkärit määräsivät minulle puolen viikon sairasloman ihan varmuuden vuoksi, ja jotenkin päivät kuluviat teennäisesti. Tosin eräänä iltana Gaara puhdisti minut täysin. En ollut enää Sasuken tahraama, vain pelkästään Gaaran ja tällä kertaa aivan kokonaan. Olin samaisena iltana kertonut Gaaralle kaiken mitä poikaystäväni ei tiennyt ja punapää oli menossa heti hakkaamaan "Sen saastaisen Uchihan", ihan Gaaran sanoja lainaten. Sasuke ei kuulemma ollut käynyt koulussa, mutta sekös sopi Gaaralle. Enkä muutenkaan kuulut koko korppitukasta ja luulin tosissani hänen puffahtaneen pois, aivan kun oli tullutkin takaisin Konohaan. No olisin varmaan luullut loppu elämäni, ellei Shikamaru olisi tullut viimeisinä sairasloma päivinäni Gaaran kanssa minua tapaamaan.

"Koulu loppui ja tultiin kertomaan sulle yksi juttu, mikä ehkä saattaa kiinnostaa." Shikamaru selitti. "No? onko kenties se pervo Orochimaru tehnyt come backin?" ehdotin ja Shikamaru naurahti. "Thank God, ei!" "No mitä sitten?" kysyin ja nostin kädet lanteilleni. "Niin siis Sasuke ilmoitti että se lähtee pois Japanista." Silmäni levisivät hämmästyksestä. Miksi? Miksi ihmeessä Sasuke lähtee Japanista? Minun takiani? Ei sillä, en minä pitänyt siitä tyypistä sillä tavalla, mutta olimmehan olleet joskus ystäviä. "NOh, tahdotko lähteä saattamaan? Se sano, että lento lähtee tunnin päästä." Nappasin siltä seisomalta kengät jalkaani ja takin päälleni. Shikamaru virnisti ja Gaara näytti erittäin ärtynyttä naamaa. "Äsh, Gaara. Älä ole mustasukkainen. minun pitää käydä eräs asia läpi sen herran kanssa. Saa kuulla kunniansa ettei tullut tiedostelemaan vointiani." Sanoin ja annoin virnistäen suukon Gaaralle. Tämä hymyili hiukan ja lähdimme alas. Musta auto oli pysäköity talon eteen ja Kankuro virnisteli ikkunasta tervehdykseksi.
 
Olimme päässeet lentokentälle. Kankuro etsi parkkipaikkaa ja silloin Shikamaru selitti minulle missä Sasuke kuulemma odotti. "Hän luulee, että tulen yksin. Tai siis herra sanoi, ettei tahdo mitään yleitä showta lähdöstään, joten minä olin kuulemma varma vaihtoehto." "Meistä mä jaan autoon. En ole saattaja tyyppiä." Kankuro tokaisi ja katsahdin siinä samassa Gaaraan. Tämä ei varmasti ollut tulossa."Älä minua katso! Minä tulen varmasti tulen sinne, ja jos se Uchiha edes liikahtaakaan päin sinua tai Shikamarua sillä tavalla, saa turpaansa koko jätkä." Naurahdin ja kysyin kulmat koholla: "Mutta miksi Shikamarua pitää suojella? Eihän Sasuke ole pätkääkään Shikamarun perään." Gaara pyöräytti silmiään ja katsahti tummatukkaiseen heraan. "No onhan hän siskoni poikaystävä ja pelasti henkesi. Olen ikuisesti kiitollinen Shikamarulle." Tummatukka itse naurahti tyytyväisenä. "Niin, minäkin olen kiitollinen, että Temari ei ole enää niin paljon kotona!" Kankuro huudahti ja nauroimme kunnes Kankuro pysäköi ja me kolme nousimme autosta.

Kävelimme sisään lentoasemalle ja paikkaan missä korppitukka oli sanonut odottavan Shikamarua. Siellä Sasuke seisoi nojaamassa matkalaukkujensa kera seinään. Tämä kohotti katseensa ja yllättyi nähdessään ensin Gaaran ja sitten minut, Shikamarun kanssa. "Ai oikein saattokomitea. Minä tiesin, että sinua tulee minua ikävä Kazekage." Sauke sanoi ivallisensa. Gaara mulkaisi, mutta minä puristin rauhoittavasti kädellä Gaaran omaa. "Sinä sitten lähdet niin nopeasti kuin tulitkin." Shikamaru naurahti. Sasuke käänsi katseensa tummatukkaan ja virnisti. "Pakenen Itachia pois! Heh, ei vaiskaan! Olen pitkään suunnitellut lähteväni ja nyt tuli hyvä sauma. Voit aina soittaa jos tulee ikävä. Ja Temarin ja sinun häihisi tahdon ja bestmaniksi ja vauvan ristiäisiin." Sasuke luetteli ja sai Naran pojan nauramaan. "Älä nyt hyppää asioiden edelle. Koeta pärjätä!" He löivät kättä. Sasuke kääntyi meihin kahteen. "Jos henkivartijallesi sopii, tahtoisin puhua kanssasi kahden." korppitukka sanoi ja katsoi minuun. Gaara puristi kättäni lujemmin, mutta minä sain katseellani tuon irroittamaan otteensa ja hän, Shikamarun kanssa lähtivät kuulomatkan toiselle puolelle.
Kun jäimme kahden, näin tummista silmistä heijastuvat omat silmäni. Pojalla oli siteet mutta uudet, ei ne mitkä olin laittanut osittain pojalle. "Anteeksi. Vaikka minä jo tiedän, ettei siitä todella mitään apua ole, mutta anteeksi." Sasuke sanoi ja kerrankin tämä kuulosti aidolta. "Äsh! Menneet on menneitä, miksi niihin takertua. Tajusin sen sairaalassa. Menneisiin ei takerruta, vain tulevaan." Sasuke naurahti ja nosti kätensä pääni päälle pöröttäen hiuksiani, aivan kuin Kakashin oli tapana tehdä. "Aikuistut silmissäni, Naruto-pieni." Sasuke virnisti. Hymyilin tälle takaisin. Miksihän en vaan voi olla vihainen hänelle? Tosin jos hän ikinä yrittää moista, potakisen häntä sinne minne aurinko ei paista. "Minne sinä muuten lähdet?" kysyin pikaisesti. "Ranskaan. Menen opiskelemaan kokiksi." Nauroin jälleen. "Hassua! Sasuke Uchiha kokiksi?" Sasuke mulkaisi minuun leikkisästi. "Mitäs hassua siinä on?" Pyöräytin päätäni huvittuneena. "Taidat olla muuten taas Kazekagen kanssa yhdessä." Sasuke huomautti taas ivallisesti. Nyökkäsin hymyillen ja vilkaisin punatukkaan päin. Tämä jutteli jostain Shikamarun kanssa. "Nyt sen tiedän. Gaara on minulle se oikea." myönsin entiselle ihastukselleni ja entiselle poikaystävälleni. Sasuke nauroi. Todella pidin Sasuken naurusta. "Kazekage on nössö, mutta hyvä jos sinulle käy."

Kuului kuulutus ja Sasuke nosti kaksi matkalaukkuaan ilmaan. "noh, minä tästä lähden. Soittele jos muistat ja jos te Kazekagen kanssa hankitte jollain hattutempulla lapsen, minä voin ryhtyä kummisedäksi." Tuhahdin ja tuuppasin korppitukkaa olkapäähän. "Lapsi siinä kieroon kasvaa." Sasuke naurahti jälleen ja katsoi minuun. Katsoin takaisin ja pakosta minun oli halattava korppitukkaa. "Pidä ittesi hengissä." sanoin päästäen tuon syleilystäni. Sasuke pyöräytti silmiään. "Minä en ainakaan joudu sairaalaan." Sasuke käänsi selkänsä ja lähti kävelemään poispäin. Mutta sitten hän pysähtyi noin viiden metrin päähän ja huudahti: "Sano Gaaralle, että jos hän ikinä satuttaa sinua tai tekee sinulle jotain, minä tulen itse vaikka soutuveneellä ja hän saa katua syntymäänsä!" Nauroin ja sen säestämänä vastasin: "Sasuke- pieni! Tuo oli kliseistä klisein!" Enää ei Sasukesta kuullut kuin naurun kaiku.
 
"Näemmä sujui hyvin." Shikamaru sanoi, kun olin kävellyt kaksikon luokse. "Jep, kaikki hyvin." Käännyin Gaaraan päin ja sanoin: "Sain isoveljeltä siunauksen. Hän sanoi, että jos ikinä satutat minua tai teet jotain, hän tulee itse vaikka soutuveneellä ja saat katua syntymääsi." Gaara tuhahti. "Mutta ajatella, hän sanoi sinua etunimellä. Normaalisti se olisi ollut Kazekage." Gaara nappasi minusta kiinni ja suuteli hetken. "Älä kutsu Uchihaa isoveljeksi." Katsoin järkyttyneenä Gaaraan tämän sanojen takia. "Anoppiko sitten?" Shikamaru naurahti ja Gaarankin ilme muuttui huvittuneeksi. Kävelimme kohti uloskäyntiä, kun keksin. "Jos Sasuke ei saa olla isoveli, niin Shikamaru on!" Shikamaru katsahti minuun sanojeni jälkeen. "Silloin se olisi sisarusten välinen liitto." "Totta!" tajusin ja nauroin jälleen. Elämä tuntui valoisalta. Ihana poikaystävä vierellä ja liuta kavereita tukena. Tästä lähtien teen parhaani kaikessa!!!
 
                                                                   
                                                                                                                         ○-○-○-○-○-○

N: "Ai niin, Gaara. Sasuke sanoi, että jos hankimme jollain hattutempulla lapsi, hän lupautui kummisedäksi."

G: "Pidä se mies kaukana minun lapsestani!!"

S: "Gaara, sulla ei ole lasta... Tosin sen nimeksi voisi tulla Sasuke, kummisetänsä mukaan!"

G: "SHIKAMARU!!"