Deidara aloitti kokouksen normaalia hieman vaisummalla nuijan paukautuksella. Ei paukautus hiljainen ollut, mutta kuitenkin jopa uket tajusivat, että kaikki ei ollut kohdallaan.
”Aloitetaan kokous. Onnistuiko kukaan pysymään suunnitelmassamme?” Deidaran epätoivoiseen kysymykseen vastattiin vaivautuneella hiljaisuudella ja maahan luoduilla katseilla.
”Eikö oikeasti kukaan. Edes sinä, Kabuto?” Deidara kääntyi mieheen päin katse täynnä epätoivoa.
”Sitä on vaikea vastustella Orochimarua, kun on sidottuna ja käärme yrittää tunkeutua…” Kabuton mutisevan äänensävyn keskeytti Deidaran kauhistunut kiljaisu.
”Asia tuli selväksi. Entä sinä Itachi?” Deidaran kysymykseen vastattiin ärtyneellä äänensävyllä.
”Olin liian kännissä vastustellakseni.” Deidara huokaisi syvään.
”Eli yksikään teistä ei onnistunut? Olen lievästi sanoen pettynyt.” Deidara ei tietenkään aikonut ilmoittaa, että hänenkään yönsä ei ollut mennyt niin kuin oli suunniteltu. Deidaran oli kuitenkin ollut pakko tehdä jotain, että Tobi ei olisi itkenyt niin lohduttomasti. Ei siinä paljon ollut vaihtoehtoja. Kuitenkin Deidaran piristykseksi ( ja ukejen onneksi...Deidara ei ollut suloinen näky suuttuessaan, vaikka uke olikin) yksi käsi nousi ylös.
”Minä onnistuin semettämään.” Leen käsi oikeastaan jo vispasi, mutta kukaan ei voinut uskoa silmiään. Voisiko olla totta, että Lee oli heistä kaikista se, joka oli päässyt ensimmäisenä semeksi. Ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden jälkeen Deidara päätteli, että hänen täytyisi reagoida jotenkin.
”Tuota…hyvä, Lee. Miten onnistuit?” Deidara rykäisi ja yritti päättää pitäisikö hänen alkaa nauraa vai itkeä, koska nähtävästi Lee oli heistä kaikista semein ja näin ollen Deidaran suurin vaara seuraavissa puheenjohtajavaaleissa.
”No viime yönä oli Gai-sensein vuoro semettää ja kun kerroin tilanteen hänelle, hän alkoi itkeä lohduttomasti sitä, että minusta oli tullut oikea mies. Sitten hän sanoi, että saisin toki tämän juhlan kunniaksi semettää häntä.” Lee selitti vuolaasti, mutta hänen hehkuva selityksensä latistui Naruton totuutta pursuavaan tokaisuun.
”Mutta Gaarahan tulee tänään takaisin ja vaikka ramenista vetoa, että hän ei alistu ukeksi. Periaatteessa olet siis vain puoliksi seme.” Kaikki mulkaisivat vihaisesti Narutoa, mutta myönsivät tämän olevan oikeassa. Tästä ukekokouksesta oli nähtävästi tulossa hyvin masentava.
”Helvetti, mitä uke voi tehdä vastustellakseen semeä?” Deidara kiljaisi epätoivoisesti ja päätyi lyömään päätään seinään, jälleen kirjaimellisesti.
”Yleensä ottaen suosittelisin itsensä lukitsemista johonkin huoneeseen ison suklaavuoren kanssa ja törkeää semen syyllistämistä. Kakashin kanssa se ainakin toimii.” Iruka tokaisi enemmän itselleen kuin muille ukeille, mutta Naruto vastasi silti, koska pojan älykkyysosamäärä ei riittänyt ymmärtämään yksinpuhelun jaloa perinnettä.
”Hei, tuo on ihan totta. Sitten pitää  laittaa taustalle soimaan jotain musiikkia, jossa valitetaan siirappisesti sydänsuruista, sekä ottaa puhelin omaan huoneeseen ja soittaa muille ukeille ja valittaa semestään koko päivän.”
"Eikö sitten synny kauhea puhelinlasku?" Iruka kysyi huolestuneena.
"Kuinka moni uke oikeasti maksaa omat laskunsa? Sehän on semejen homma." Naruto puuskahti ärtyneenä ja sai Irukan naurahtamaan nolostuneesti.
"Hyvä ihme, miksen minä muistanut sitä?" Naruton ja Irukan keskustelu alkoi hitaasti muotoutua Deidaran päässä todelliseksi sotasuunnitelmaksi. Miksei hän ollut aiemmin tajunnut sitä nerokasta faktaa, että he kaikki olivat pesunkestäviä ukeja. Tietenkin se, että he yrittivät jatkuvasti semeiksi semejen paikalle oli pelkkää pilkunviilaamista. He eivät ehkä osanneet vastustella semejään, mutta kyllä he sentään, helvetti soikoon, osasivat kiukutella. Tähän taisteluun oli aika lisätä hyvin ukemainen säväys.
______

Heti kun Sasuke astui sisään kotiinsa hän tiesi, että kaikki ei ollut kunnossa. Ensimmäinen merkki oli se, että vaikka tämä oli Naruton ja Sasuken yhteinen koti, blondi ei ollut koiranpentumaisesti semeään vastassa, kuten yleensä. Toinen merkki oli se, että talo oli hiljainen, vaikka Naruton piti olla kotona siihen aikaan päivästä. Uket aina kertoivat suunnitelmistaa halusivatpa semet sitä tai eivät ja yleensä ottaen eivät. Sasuke ei halunnut tietenkään huutaa Narutoa, koska oli hyvin epäsememäistä huudella muulloin kuin raivostuneena ja Sasukehan nyt oli kaikkea muuta kuin epäsememäinen. Kyllähän sekin, että Naruto oli Sasuken uke, todisti jo sen pikkuseikan. Tokihan kaikkien aikojen ukeimman uken täytyisi seurustella kaikkien aikojen semeimmän semen kannsa ja oli itsestäänselvyys, että Naruto oli maailmankaikkeuden ukein henkilö, jollei ottanut huomioon Leetä. Sasuke ei myöskään tahtonut ottaa huomioon Leetä eikä varsinkaan tämän semejä, koska olisi noloa hävitä semeydessä tyypille, jonka tunnisti parhaiten pepsodent-hymystä tai sitten Gaaralle. Sasuke ei vain tahtonut periaatteesta hävitä Gaaralle, koska se olisi jopa jossakin minimaalisessa mittakaavassa mahdollista ja Sasuke ei pitänyt siitä mahdollisuudesta. Siispä sitä ei tarvinnut ottaa huomioon. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja auta armias, jos jollain on siihen vastaan väittämistä.

Mies lähti kiertämään ympäri asuntoaan, kunnes tuli makuuhuoneen kohdalle. Siellä hänen suustaan pääsi suuri nippu kirosanoja. Hän pystyi kuulemaan oven takaa Naruton jo naarmuille asti soittaman olen-sinulle-vihainen-ja-se-että-joudut-kuuntelemaan-tätä-sontaa-on-vain-oikeutettua-sadismia-levyn äänen. Tietenkin levyn nimen Sasuke oli itse keksinyt. Eihän hänen suloinen ukensa edes tiennyt, mitä sadismi tarkoitti. Kuitenkin hän oli selvästi jotenkin loukannut Naruton tunteita, joten oli semen velvollisuus koputtaa tuota ovea ja selvittää, miten saisi kaiken hyvitettyä. Helkutin uket.
”Onko kaikki hyvin, Naruto?” Vaikka Sasuken sanat olivat myötätuntoa ja sememäistä huolenpitoa täynnä miehestä tuntui samalla, että hänen ylpeyttään oli loukattu. Jos Akatsukien johtaja kuulisi hänen anelevan ukea puhumaan  ( ihan kuin he eivät puhuisi jo muutenkin tarpeeksi ), hän voisi saman tien erota järjestöstä ja etsiä hyvän nurkan, jossa angstata koko loppuelämänsä. Ei siinä, etteikö Sasuke tietäisi jo monia hyviä nurkkia angstaamiseen, mutta oli todella epäcoolia käyttää samaa nurkkaa kaksi kertaa. Kun ottaa huomioon, miten usein Sasuke joutui angstaamaan, Konohasta tuntui löytävän naurettavan vähän nurkkia. Sen lisäksi ottaen huomioon, miten helposti semet päätyvät angstaus-tilaan ja kuinka paljon heitä jo pelkästään Konohassa oli, oli hyvin todennäköistä, että käyttämättömät angstausnurkat olivat varattu sinä päivänä. Semejen liitto oli jossain välissä suunnitellut ottavansa käyttöön jonkinlaisen varauskirjan, mutta ajatus tuomittiin liian epäcooliksi.
”Minä en puhu sinulle” Oven takaa kuuluva huuto oli tuohtunutta ärtyneisyyttä täynnä. Sasuke päätti siis, että olisi viisaampaa olla sanomatta Narutolle, että tämä puhui hänelle juuri äsken. Uken ärtymys oli aina suloista ärtymystä, mutta niin kauan kuin sitä kesti, semen täytyisi tyytyä nukkumaan sohvalla ja yrittää parhaansa mukaan yrittää selvittää lähes kartan kanssa, mitä oli tehnyt ja ennen kaikkea, miten hän saisi lepytettyä ukensa. Se jos mikä oli vaikea homma, sillä useimmiten uken ajatuksenjuoksu oli jotain, mistä järkevät ihmiset pysyivät hyvin kaukana. Valitettavasti Sasukelle ei annettu mahdollisuutta olla järkevä ihminen.
”Naruto, rakas…” Sasukella kesti hetken ennen kuin kylmät väreet katosivat. Hän ei vain ikinä oppisi käyttämään hellyttelynimiä.
”…anteeksi, että tein niin. Olen pahoillani.” Tämä oli mahtava ja vain semejen omistama taito. Syyllisyys kuulsi kaiken Sasuken cooleuden alta, vaikka miehellä ei ollut hajuakaan, mitä hän oli tehnyt.
”Suostutko sinä siis siihen?” Naruton hiljainen ja itkuinen ääni kuulosti oven takana toiveikkaalta. Heidän suunnitelmansa näytti olevan onnistumaisillaan. Sasuke ei piitannut pätkän vertaa asianyhteydestä ja kokemuksesta tämän pitäisi tietää, että tärkeintä oli vain saada Naruto ulos tuosta huoneesta, paha levy pois soittimesta ja kärsiä seuraukset. Toisaalta miehen hälytyskellot soittivat hälytysääntään ja lujaa, mutta tämä ei yksinkertaisesti saanut päähänsä, minkä hän viimeaikoina oli kieltänyt ukeltaan.
”Totta kai…kulta." Lisää kylmiä väreitä
"...Mitä ikinä tahdot.” Ovi avautui. Mitä ihmettä mies oli voinut kieltää Narutolta? Vaalea poika juoksi hänen syliinsä nauraen iloisesti. Paitsi tietenkin sen naurettavan semetyssuunnitelman Sasuke tietenkin oli tyrmännyt. Kai jopa Naruto oli tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, miten typerä idea se oli alun alkaenkin. Pakko hänen oli olla.
”Rakastan sinua, Sasuke.” Voitonriemuinen äänensävy. Voihan…
"...Helvetti” Sasuke oli nyt liemessä. Hän oli helvetti sentään lupautunut ukeksi.

_________

Akatsukien johtaja katsoi joukkiota, joka ympäröi häntä. Vaikka johtaja tunsi huolen sisällään, hän ei näyttänyt sitä muille, sillä oli pyhiä cooleudensääntöjä vastaan näyttää mitään tunteita. Kuitenkin hänen ultimaattinen semearmeijansa näytti hyvin huolestuneelta. Johtajan katse lähti kiertämään ympäri joukkiota, kunnes hän onnistui saamaan katsekontaktin yhden semen kanssa. He tuijottivat toisiaan kymmenisen minuuttia ja luultavasti he tuijottaisivat toisiaan edelleenkin, jollei Gain ylipirteä ääni olisi rikkonut sememäisen coolia hiljaisuutta.
”Kaikki ovat hieman hermostuneita, koska ovat lupautuneet ukeilemaan ukeilleen ja suoraan sanottuna he pelkäävät nyt, että murhaat heidät sen takia.” Ainoa vastaus, jonka Gai sai, oli johtajan kylmä katse. Koska Gai kaikessa äänekkyydessään oli kuitenkin seme, hän osasi lukea katseesta kysymyksen, jota ei esitetty siirappisen suloisella äänellä.
Minä tapan kohta sinut, jollet selitä. Oikeastaan aion joka tapauksessa tappaa sinut joku päivä ihan vain koska minulla on tylsää, mutta ethän sinä tahdo, että tämä on se päivä?  Vaikka Gai ei suinkaan tahtonut, että tänään olisi se päivä, johtajan äänettömään kysymykseen ei vastannut Gai, vaan Kisame. Mies vain tunsi suunnatonta halua nauraa muiden kärsimykselle, kun hänellä itsellään ei ollut samaa ongelmaa.
”Kaikkien muiden uket alkoivat kiukutella eilen ja vaatia pääsyä semeiksi ja kaikkihan semet tietävät, että kun uket kiukuttelevat, niin semen täytyy olla valmis tekemään mitä vain saadakseen uke taas hyvälle ja...antavalle tuulelle." Muut semet tuijottivat coolisti eteensä samalla kuitenkin päästäen sen coolin hyvä-ihme-sentään-miten-ärsyttä-tuo-tyyppi-on- tuhahduksensa. Johtaja kuitenkin vain kohotti coolisti kulmakarvaansa kysyäkseen Kisamelta, miksi tämän uke ei kiukutellut. Mies vastasi johtajalle hyvin epäsememäisellä irvistykselle, jonka johtaja antoi anteeksi vain sen takia, että Kisame oli ex-uke, sekä aivan liian pirteäsävyisellä lauseella.
"Itachi osti vahingossa rommikonvehteja ja oli liian kännissa kiukutellakseen." Kisamehan oli kuin Deidara konsanaan. Johtaja päätti muistaa tästä lähtien, että Kisamea ei saisi koskaan päästää edustamaan MjCJSSP:tä mihinkään viralliseen tilaisuuteen. Olisihan se noloa jos semejen edustaja sekoitettaisiin ukejen puheenjohtajaa.
Johtaja sulki silmänsä ja lähti miettimään ( coolisti tietenkin), mitä he tekisivät seuraavaksi. Tilanne alkoi näyttää tulevalta kriisiltä. Oikeastaan mitään vaihtoehtoja ei ollut ainakaan niiden osalta, joiden uket eivät suostuneet ryyppäämään, eli toisin sanoen kaikkien muiden paitsi Kisamen osalta, jonka uke sitten ryyppäsi muidenkin puolesta. Tietenkään johtajalla itsellään ei ollut mitään ongelmaa. Hän tappoi oman ukensa aina parittelun jälkeen, ettei tällaisia semeuke taisteluja tarvitsisi käydä. Hän itse oli vain liian cool tappelemaan jostain niin itsestäänselvästä asiasta. Johtaja avasi silmänsä, katsoi coolisti semearmeijaansa ja hänen katseensa viestitti kaikille semeille tarpeellisen viestin. Meidän on jätettävä ukejen puhelinvastaajaan viesti.
_________

Deidara painoi nappia ja puhelinvastaaja toisti semeiltä tulleen viestin.

"Semet ovat tehneet päätöksensä. Jos uket suostuvat olemaan kiukuttelematta me suostumme...ukeiksi." Deidara ei voinut enää peitellä tyytyväisyyttään. Tämä oli 47. kerta, kun hän oli kuunteluttanut semejen viestin ukeille, mutta siltikään hän ei ollut kyllästynyt. Mikään ei ollut ihanampaa kuin voitto.
"Deidara, me ymmärsimme jo, mitä siinä viestissä sanottiin. Voitaisiinko tehdä jo jotain muuta?" Deidara vilkaisi hyvin pahasti Kibaa ja mielenosoituksellisesti painoi nappia uudestaan.

"Semet ovat tehneet päätöksensä. Jos uket suostuvat olemaan kiukuttelematta me suostumme...ukeiksi." Tuo lyhyt tauko juuri ennen kuin semet olivat kutsuneet itseään ukeiksi, se vain sai Deidaran uskomaan, että maailma oli ihana paikka elää. Kieltämättä Kiban sanoissa oli kyllä ollut jotain järkeä. Jos he vain soitattaisivat puhelinvastaajan viestiä uudestaan ja uudestaan, heille ei jäisi aikaa juhlia. Deidara huokaisi onnellisena, nousi ylös ja hymyili ukeille. Se sai monet uket hyvin pelokkaiksi, sillä yleensä kun Deidara hymyili, kaikki oli niin pielessä, että heidän puheenjohtajansa pitäisi lähteä "lomalle" muutamaksi viikoksi.
"Nostakaa pillimehunne, rakkaat uket, sillä tänään on juhlan aika. Niin monen uken unelma tulee tänä yönä täytettyä, että mieleni tekisi melkein itkeä onnen kyyneliä. Siispä nostakaa maljanne tänään semeydelle." Hurrauksen, ilon kiljahduksien ja taputusten seasta joku tarkkakuuloinen uke (,jonka jätämme nimeltä mainitsemattomaksi, koska kukaan meidän nimeltä tuntemistamme ukeista ei omista hyvää kuuloa, mutta pakko siellä on olla joku sivuhahmo...) saattoi kuulla vielä viimeisen kerran akatsukien johtajan alistetun äänen.

"Semet ovat tehneet päätöksensä. Jos uket suostuvat olemaan kiukuttelematta me suostumme...ukeiksi."