Get out of me!

Osa 2 - Kallisarvoinen kehoni, pidän siitä huolen.
(edellinen osa) - (seuraava osa)

*-*-*-*

''Naruto?''

Pieni ynähdys.

''Naruto, juo tämä. Siihen on sekoitettu lääkettä'' Sasuke sanoi sängyssään makaavalle pojalle, jonka hiukset olivat mustat kuin yö ja kasvot hikiset ja punertavat. Sasuke ravisteli poikaa hellästi olkapäästä ja ojensi tälle mehulasia. ''Nouse nyt edes sen verran että saat juotua''

Naruto nousi hitaasti istumaan ja avasi silmänsä. Peitto valahti hänen päältänsä ja Sasuke näki kuumeisen pojan vaatteiden liimautuneen tämän hikiseen kehoon. Naruton olo mahtoi olla harvinainen tukala.

Inon pieleen menneen jutsu-kokeilun seurauksena näiden kahden shinobin mielet olivat vaihtaneet kehojaan. Naruto oli jumissa Sasuken ruumiissa, ja Sasuke puolestaan joutui vasten tahtoaan kokeilemaan elämää blondin viiruposkisessa kehossa. Naruto katsoi Sasukea tyhjyyttä kaikuvin silmin, tajuamatta mistään mitään. Sasuke huokaisi ja tarrasi Narutoa kädestä, ohjaten tämän tarttumaan kiinni lasista, johon Sasuke oli sekoittanut kaapeistaan kaivamansa lääkkeen. Naruton ote oli kuitenkin niin heikko, ettei Sasuke uskaltanut päästää irti. Lasi olisi luultavasti tippunut saman tien.

''No niin, juohan nyt...'' Sasuke sanoi ja ohjasi lasin Naruton kalvenneille huulille. Hitaasti Naruto joi lääkkeen puoleenväliin, jonka jälkeen hän pudisti päätään ja Sasuke luovutti. Parempi puolet kuin ei mitään. Sasuke auttoi Naruton takaisin makaamaan ja peitteli tämän huolellisesti. Sasuke ei ollut koskaan ennen joutunut pitänyt huolta sairaasta ihmisestä, mutta nyt kyseessä oli hänen oma kehonsa.

Ja sen sisällä tietenkin hänen ystävänsä. Mutta sitä Sasuke ei myöntäisi ääneen kenellekään että oli huolissaan myös Narutosta.

''Sasuke...'' ääni kuiskasi peiton alta ja Sasuke kääntyi katsomaan Narutoa toinen kulma koholla. ''Sinä... sinun...'' Naruto jatkoi hiljaa, silmät suljettuina ja ilme tuskaisena, ''sinä olet kyllä... tajuttoman... heikko'' hän lopetti lauseensa kuiskauksena ja nukahti uudestaan.

Naruton huomautus sai Sasuken kiukustumaan ja hänen täytyi purra kieltään jottei alkaisi huutaa potilaalle. Hän kyllä tiesi mitä Naruto tarkoitti, mutta sen sanominen päin kasvoja Sasuken pitäessä huolta toisesta ärsytti vaaleatukkaista poikaa suunnattomasti. Sasuke oli lapsena sairastellut paljon, vanhemmiten hän oli oppinut pitämään huolta itsestään niin, ettei ehtinyt vilustua.

''Voi Sasuke-chan, taasko sinulla on kuumetta?'' Itachi huokaisi ja katsoi pikkuveljeään päätään pudistaen, mutta väläytti tälle kuitenkin isoveljellisen huolehtivan hymynsä. Sasuke naurahti ja näytti kieltä veljelleen ''Anteeksi, mutta kun pallo lensi jokeen ja...'' Sasuke selitti ja alkoi yskiä, jolloin Itachi nappasi tämän syliinsä ja kantoi huoneeseensa, laskien sängylleen.

''Tämän kerran saat nukkua täällä'' Itachi sanoi hymyillen ja Sasuken kasvot loistivat kuumeen lisäksi myös riemuista. ''Nuku nyt, minä tuon kohta lääkettä, ja muutaman daifukun. Minkä makuisia haluat?'' Itachi kysyi ja Sasuke ilmoitti haluavansa mansikan makuisia. Itachi nauroi ja lähti huoneesta.

Seuraavan kerran kun Sasuke heräsi, hän näki isoveljensä hymyilevät kasvot, mehukannun ja lasin, sekä täyden lautasellisen mansikkadaifukuja.

Sasuke pudisti nopeasti päätään. Itachin ajatteleminen sai hänet voimaan pahoin. Hän sai muistostaan kuitenkin idean, ja varmisti nopeasti että Naruto oli syvässä unessa, ja jätti tälle sitten lapun yöpöydälle.

''Tulen tunnin sisällä takaisin, pysy vuoteessa!

-Sasuke''

-

Tasan tunnin kuluttua Sasuke palasi takaisin asuntoonsa ja näki että Naruto oli nukkunut koko ajan huomaamatta toisen poissaoloa. Sasuke tunki jättämänsä lapun housujensa taskuun, ja herätteli Narutoa. ''Naruto, jaksatko käydä kylvyssä, tai edes suihkussa?'' Naruto avasi silmänsä ja katsoi Sasukea, nyökäten pienesti. Sasuke auttoi Naruton ylös ja talutti tämän kylpyhuoneeseen, jättäen pesukoneen päälle pyyhkeen sekä puhtaat vaatteet. Naruton ollessa suihkussa Sasuke purki ostoksiaan keittiössä, ja valmisti päivällistä. Sasuken kattaessa pöytää suihkun ääni lakkasi, ja hetken päästä Naruto asteli ulos kylpyhuoneesta Sasuken olohousuissa ja t-paidassa. Naruto näytti edelleen kuumeiselta, mutta kuitenkin astetta virkeämmältä.

''Tule keittiöön!'' Sasuke huusi Narutolle, ja tummatukkainen käveli hitaasti vaaleakuontaloisen pojan luokse ruokapöydän ääreen. Ensimmäistä kertaa koko päivänä Naruton kasvoille syttyi pientä eloa, kun tämä näki pöydän antimet. Sasuke oli käynyt Ichirakusta ramenia, ja ostanut pitkin toria erilaisia herkkuja, muun muassa mochi- ja daifukupalloja sekä dangoja.

Naruto istui pöydän ääreen ja löi kätensä yhteen. ''Itadakimasu!'' hän kiitti tarjoilusta ja kävi rameninsa kimppuun. Sasuke hymyili pienesti, yleensä sairastavilla ei ole juuri minkäänlaista ruokahalua, mutta Naruto oli selvästi poikkeus. Vaikka Naruto nyt oli poikkeus vähän kaikessa, ei vain ruokaan liittyvissä asioissa. Sasuke istui Narutoa vastapäätä ja kiitti itsekin ruuasta, alkaen sitten syödä omaa rameniaan, joskin huomattavasti hitaammin kuin Naruto.

Ruuat lautasilta katosivat hiljalleen parempiin suihin. Tai yhteen suuhun oikeastaan. Sasuke pudisti päätään ja katsoi Naruton ahmimista.

''Hidasta vähän, et tarvitse kuumeen lisäksi vielä kipeää mahaa. Äläkä lihota kehoani, saat muuten kuntoilla sen taas teräänsä''

Naruto naurahti Sasuken kommentille ja nielaisi viimeisen herkun jonka oli pöydältä itselleen napannut. ''Ei pari lisäkiloa sinulle pahaa tekisi'' tummatukkainen poika huomautti virnistäen ja Sasuke tunsi pientä huojennusta Naruton käyttäytyessä taas normaalisti. Mutta oli potilas virkeä tai ei, Sasuke kuitenkin patisti Naruton takaisin vuoteeseen syönnin jälkeen.

Naruto tuhahti mielenosoituksellisesti kömpiessään takaisin Sasuken sänkyyn. Hän valitti kovaan ääneen vuorotellen tylsyyttä, kuumuutta ja janoa. Sasuke istui nojatuolissa huoneen toisella puolella silmät kiinni, laskien hitaasti kymmeneen säilyttääkseen tyyneytensä ennen kuin haki Narutolle lasin vettä. Naruton juotua Sasuke pakotti tämän makaamaan ja asetti kylmäkääreen pojan otsalle.

''Tylsää täällä on edelleen'' Naruto valitti naksutellen kieltään tavalla, jonka tiesi ärsyttävän Sasukea. Sasuke kuitenkin pysyi rauhallisena, hän tiesi Naruton yrittävän ärsyttää tätä tahallaan rikkoakseen tylsyyden. Sasuke nousi seisomaan ja käveli vuoteelle, istuen sitten Naruton viereen. Naruto katsoi toista poikaa ihmeissään ja lopetti naksuttelun. Sasuke istui paikoillaan Naruton vieressä ja nojasi käsillään rennosti taaksepäin katsellen ulos ikkunasta, pois päin toisesta.

Pojat olivat pitkään hiljaa, vaikka Naruton olisi tehnyt mieli kysyä, mitä ihmettä toinen oikein mietti, istuen vain siinnä vieden Naruton kallisarvoista sänkytilaa.

''Muistatko kun meillä piti olla tehtävä siinnä kylpyläkaupungissa, joka on aika lähellä? Joku VIP-vieraan vartiointi, tai jotain sellaista?'' Sasuke sanoi ja rikkoi hiljaisuuden, tuijottaen edelleen ulos ikkunasta. Naruto hätkähti toisen yhtäkkistä ääntä mutta yritti sitten muistella.

''Joo-o... me odotettiin sinua portilla monta tuntia mutta ei kuulunut mitään. Kakashi lähti sitten sinua hakemaan, mutta tuli takaisin yksin ja sanoi että tehtävä annetaan toiselle ryhmälle ja voisimme palata kotiin'' Naruto muisteli ja nauroi sitten ''Sakura oli niin huolissaan että pyörtyi keskelle katua ja Kakashi joutui kantamaan sen sairaalaan''

''Olin silloin kuumeessa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Enkä ole ollut kuumeessa kertaakaan sen jälkeen'' Sasuke sanoi ja jatkoi, ''Ja heti kun joku muu valtaa kehoni, se sairastuu heti'' Sasuke sanoi ja Naruton yllätykseksi naurahti. Narutokin virnisti ja nousi istumaan Sasuken vierelle, pukaten tätä heikosti nyrkillä käsivarteen ''vai ei jääprinssi koskaan sairastele?''

Sasuke pudisti päätään. ''Oikeastaan päinvastoin, lapsena sairastelin aika paljon. Osaan vain nykyään pitää itsestäni sen verran huolta etten pääse vilustumaan''

Naruto katsoi ystäväänsä vähän ihmeissään tämän yhtäkkisestä avautumisesta lapsuudestaan, mutta pysyi kuitenkin hiljaa ja kävi takaisin makaamaan. Vaikka Naruto pystyikin sanomaan varmuudella että he olivat ystäviä, se olivat myös kilpailijoita, ja harvoin puhuivat mistään yksityisasioista. Naruto tunsi Sasuken hyvin, eikä siltikään tiennyt tästä paljon mitään. Hän tiesi missä tämä asui, mutta tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Sasuken kotona. Naruto tiesi että Sasuken vasen silmä nyki heikosti kun tämä ärsyyntyi, muttei tiennyt millaisista asioista tämä piti.

'Outo ystävyyssuhde...' Naruto ajatteli ja tunsi silmäluomiensa painautuvat kiinni.

Sasuke kääntyi katsomaan Narutoa, koska tämä oli pysynyt hiljaa jo jonkun aikaa, ja näki pojan nukahtaneen. Sasuke huokaisi, mutta jäi vielä hetkeksi sängylle istumaan kuunnellen toisen rauhallista hengitystä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Sasuke oli kertonut kenellekään mitään lapsuudestaan, ja vaikka hän olikin kertonut vain yhden pienen asian, se tuntui Sasuken päässä varsin suurelta. Hän tiesi Narutosta paljon, koska tämä varsin avoimesti asioistaan aina huuteli pitkin kyliä, mutta Naruto tuskin tiesi hänestä juuri mitään.

Sasuke muisteli miten hänellä oli ollut tapana istuskella läheisen lammen laiturilla klaaninsa kuoleman jälkeen. Naruto käveli monesti ohi rinteen yläosassa menevää tietä pitkin, ja usein poikien katseet kohtasivat hetkeksi. Vaikka he esittivätkin vihaavansa toisiaan, Sasuke oli varma että Naruto tunsi samoin kuin hän; onneksi oli joku toinenkin joka tiesi miltä yksinäisyys tuntui. Sasuke oli hetkessä menettänyt kaiken. Narutolla ei ollut koskaan ollutkaan mitään mitä menettää, hän oli ollut yksin alusta alkaen. He eivät koulussa koskaan puhuneet toisilleen, mutta tunsivat silti toiselta saatavan... lohdun? Sasuke ei ollut varma oliko sanavalinta oikea, eikä osannut pukea ajatuksiaan sanoiksi. Naruto oli äärimmäisen ärsyttävä, kömpelö, ajattelematon ja joskus suoraan sanoen tyhmä. Silti Naruto oli Sasukelle äärimmäisen tärkeä.

Sasuke pudisti nopeasti päätään ja nousi sängyltä. Usuratonkachin keho sai hänet ajattelemaan pehmeitä. Ehkä olisi parempi tehdä jotain hyödyllistä sillä aikaa kun toinen nukkui, Sasuke ajatteli ja päätti lähteä treenaamaan, jättäen Narutolle jälleen uuden lapun ja täyden vesilasin yöpöydälle.

Eihän treenaamisesta Sasukelle itselleen mitään hyötyä olisi, mutta ainakin se saisi Sasuken ajatukset pois Narutosta. Sasuke laittoi kengät jalkaansa, nappasi vara-avaimen kaapista (koska oli antanut omansa Narutolle) ja lähti ulos yrittäen sulkea oven mahdollisimman hiljaa.

Oven sulkeuduttua jäi Sasukelta kuulematta, miten Naruto unissaan heikosti kuiskasi ystävänsä nimen.

''Sasuke...''

-

Sasuke juoksi ja hyppi jälleen pitkin kattoja välttääkseen kaikki mahdolliset turhat ihmiskontaktit. Hän liikkui niin nopeasti että muiden silmissä hän oli lähinnä nopea välähdys. Vaaleat hiukset hulmahtivat pois Sasuken kasvoilta kun tämä ponnisti korkealle ja hyppi pitkin kivikasvoja kallion laelle. Siellä oli harvoin ketään, ja kallioinen maasto oli oivallinen harjoittelulle. Tälläkin kertaa Sasuke huomasi saavansa olla yksin, ja se sopi hänelle loistavasti.

Härkä – Jänis – Apina. ''Chidori!'' Sasuke huusi ja tarttui kädestään, keräten siihen sähköistä chakraansa. Chidori jäi kuitenkin vajavaiseksi ja Sasuke päästi sen ihmeissään haihtumaan iskemättä tekniikkaansa kallioon niin kuin oli alunperin suunnitellut. Sasuke huokaisi ja yritti uudestaan. Chidori oli toisella kertaa voimakkaampi, mutta silti kaukana normaalista. Sasuke päästi tämänkin haihtumaan, ilmeisesti hän ei voinut käyttää omaa chakraansa normaalisti ilman omaa kehoaan. Ja kävihän se järkeen.

Sasuke käveli turhautuneena ympyrää, kallion ja pikkukivien rapistessa hänen jalkojensa alla. Mitään kunto- tai kestävyystreeniä hänen ei kannata tehdä, sehän vain vahvistaisi Narutoa hänen itsensä sijaan. Miettiessään mitä hän voisi tehdä, Sasuke yhtäkkiä muisti sen chakran, jota oli monta kertaa Narutossa ihmetellyt. Se muutti Naruton silmät punaisiksi ja sai tämän kasvot vääristymään. Ja teki Narutosta turhauttavan voimakkaan. 'Voisin yrittää kaivaa sen chakran esiin ja tutkiskella mikä se on ja miten sitä käytetään' Sasuke mietti ja hyppäsi laakean kiven päälle. Asetuttuaan mukavasti risti-istuntaan, Sasuke liitti kätensä yhteen ja sulki silmänsä.

Tuulenvire oli viileä, se tuntui hyvältä lämpimänä päivänä. Riekaleiset pilvet lipuivat taivaalla, välillä auringon yli, välillä sen vierestä. Kokonaan ne eivät valonsäteiden pääsyä pystyneet estämään, niin ohut pilvien verho oli.

Sasuke kuuli vasemmalla puolellaan heinäsirkan. Yläpuolelta hän kuuli kahden pikkulinnun äänet ja siiveniskut, ne lensivät itään. Vaikka Sasuke oli luonteeltaan viileä ja etäinen, ei hän rauhallisuudestaan huolimatta ollut hyvä meditoimaan. Se vaati häneltä valtavasti keskittymiskykyä. Sasuke tuli aina nopeasti tietoiseksi ympäristöstään, ja havaitsi äänet ja liikkeet ympärillään usein paljon ennen muita. Siksi hänet oli vaikea yllättää, ja Sasuke tiesi moisen tarkkaavaisuuden olevan hyvä ja arvostettu piirre shinobilla. Mutta kaiken tietoisuuden sulkeminen pois, se oli Sasukelle vaikeaa. Meditointi oli kuitenkin aloittelevan ninjan tärkein taito, silloin kun opeteltiin käyttämään omaa chakravirtaa. Se oli ollut vaikeaa, mutta Sasuke oli kuitenkin muiden lailla löytänyt oman chakransa ja oppinut käyttämään sitä.

Nyt kun Sasuke etsi uudenlaista chakraa, hän tiesi että meditointi oli jälleen tarpeen. Siksi Sasuke istui paikoillaan hiljaa, yrittäen päästä sukeltamaan tietoisuutensa sisälle, kohti sitä mikä Naruton sisällä nukkui. Jossain napsahti oksa, ja Sasuke oli jälleen täysin tietoinen ympäristöstään. Sasuke tunsi itsensä levottomaksi ja hän hengitti hetken syvään, ennen kuin keskittyi jälleen itsetutkiskeluun. Tai ehkä Narutotutkiskelu olisi tilanteeseen sopivampi sana.

Narutotutkiskelu. Sana toi hetkeksi Sasuken päähän tarpeettomia mielikuvia. Hän naurahti ja meditointi epäonnistui jälleen. ''Helvetin helvetti...'' Sasuke ärähti hiljaa ja päätti yrittää vielä kerran ennen kuin luovuttaisi. Sasuke keskittyi jokaisella solullaan luomaan itselleen häiriöttömän ympäristön. 'Mikään ei häiritse minua, olen syvässä hiljaisuudessa, syvässä pimeydessä...' Sasuke hoki päässään mantrana, onnistuen rauhoittumaan ja rentoutumaan. Kului yli puoli tuntia Sasuken vain istuessa hiljaa paikallaan, mutta ajantaju oli hänen päästään kadonnut. Ajan ajatteleminen olisi saanut hänet jälleen epäonnistumaan, eikä siihen ollut varaa. Hitaasti Sasuke tunsi vajoavansa syvemmälle tiedottomuuteen, kohti alitajunnan rajapintaa. Haalean punertava valo ympäröi häntä, ja Sasuke antoi itsensä vajota vapaasti. Koska Sasuke ei ollut varma siitä mitä hän oikeastaan etsi, hän antoi itsensä kulkeutua esteettä sinne minne tajunnanvirta häntä vei. Hitaasti punertava valo muodosti hänen ympärillään korkeakattoisen, synkän kiviseinäisen käytävän. Käytävä oli pitkä, ja veden peitossa. Vesi oli viileää ja ylsi hieman Sasuken nilkkojen yläpuolelle. Sasuke lähti hitaasti kävelemään käytävää eteenpäin, välittämättä sen haarautuvista sivuholveista. Sasuke tunsi ja tiesi että löytääkseen etsimänsä, hänen oli mentävä suoraan. Käytävä tuntui loputtoman pitkältä, mutta Sasuke kulki rauhallisena, veden solistessa hiljaa hänen jalkojensa liikkeiden mukaisesti.

Käytävän päässä alkoi näkyä suuri sali, ja salin perällä valtava rautaportti. Sasuke tiesi olevansa lähellä. Hän kuuli raskaan hengityksen, se rahisi kuin petoeläimellä. Sasuke tunsi muutaman niskavillan nousevan pystyyn, mutta säilytti silti tyyneytensä ja jatkoi kulkuaan. Pienen pelon lisäksi hän oli myös innoissaan, hän tahtoi tietää, tahtoi nähdä, tahtoi tuntea... mikä ikinä Narutosta niin luonnottoman vahvan tekikään.

''Naruto!'' kuului huudahdus ja joku läimäisi Sasukea selkään, vetäen tämän salamaakin nopeammin pois sieltä, minne oli viimein monien yritysten jälkeen päässyt. Sasuke kääntyi katsomaan äärimmäisen vihaisena taakseen, nähden Shikamarun säikähtäneen ilmeen.

''Noh noh, anteeksi, taisin keskeyttää jotakin tärkeää'' Shikamaru naurahti anteeksipyytävästi ja Sasuke tuhahti, nousten sitten seisomaan. ''Näinpä teit'' hän vastasi Shikamarulle kääntäen katseensä pois pojasta, joka ihmeissään tuijotti Narutoksi luulemaa ystäväänsä.

''Oletpas harvinaisen huonolla tuulella, tuliko taas riitaa Sasuken kanssa? Kiba kertoi että olitte eilen törmänneet, kun olit matkalla Sasuken luokse...'' Shikamaru sanoi, ja Sasuke yritti miettiä miten vastata kuulostamatta liian epänarutomaiselta. ''Ni-niinkin kai voisi sanoa...'' Sasuke yskähti ja sanoi, yrittäen pitää äänensä huolettoman tasaisena. Shikamaru naurahti taas ja istui kivelle, vetäen Sasuken takaisin istumaan. Älykäs chuunin taputti Sasukea olkapäälle, saaden tämän tuntemaan olonsa epämukavaksi. Sasuke ei kuitenkaan kehdannut livistää tilanteesta, hän oli jo varmasti ehtinyt herättää epäilyksen siemenen Shikamarussa, poika kun oli tunnetusti harvinaisen fiksu.

''Älä ajattele asiaa liikaa, ainahan te Sasuken kanssa kinastelette joka asiasta. Sasuke ei ole kohtuuton, eiköhän asia rauhoitu nopeasti kun saatte molemmat hengähtää hetken'' Shikamaru sanoi ja jätti kätensä lepäämään Sasuken harteille. 'En tiennyt että Naruton on näin läheinen kaikkien kanssa' Sasuke ajatteli ja toisen läheisyys tuntui vähän ahdistavalta.

''Tiedän, ei se mitään vakavaa ollut muutenkaan'' Sasuke vastasi ja Shikamaru hymähti, tuijotellen taivaalla lipuvia pilviä. Sasuke uskaltautui viimein nousemaan ja pudisti nopeasti hiekat Naruton vaatteista ''Minun täytyy nyt lähteä, nähdään'' hän sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä. Shikamaru nyökkäsi ja vei kädet niskansa taakse käyden sitten itse makaamaan. 'Laiska tyyppi' Sasuke ajatteli ja lähti kohti kotiaan. Häntä harmitti suunnattomasti keskeytynyt meditointinsa, hän tiesi olleensa hyvin lähellä jonkin tärkein paljastumista. Tällä hetkellä hänen olonsa oli sellainen ettei meditoinnista tulisi varmasti mitään, joten oli parempi saman tien luovuttaa ja lähteä katsomaan miten Naruto pärjäsi. Jokohan hän olisi herännyt? Miksi kaikki koko ajan olettivat että he olivat riidoissa? Riitelivätkö he niin usein? Sasuke kyllä piti Naruton härnäämisestä, mutta ei hän sitä riitelyksi sanoisi. Tuskin Narutokaan hänen sanojaan liian tosissaan ottaa.

Toivottavasti. Ei Sasuke niitä loukkaavaksi tarkoita. Pahasti ainakaan. Sasuke pudisti päätään ja antoi asian olla, hyvinhän he nytkin tulivat toimeen.

-

''Ah, tervetuloa kotiin!'' kuului Naruton huudahdus kun Sasuke avasi oven ja astui sisään asuntoonsa, varmistaen ensin ettei kukaan ollut näkemässä. Alkoi kuitenkin olla jo ilta, ja Sasuke oli päättänyt varmuuden vuoksi olla yötä omassa kodissaan Naruton seurana. Ovi sulkeutui Sasuken takana ja tämä riisui kenkänsä eteiseen. Sasuke käveli Naruton luokse, joka makasi sängyllä peiton päällä ja luki kääröjä, jotka oli kaivanut esiin kirjahyllystä.

''Kuka antoi luvan kaivella tavaroitani ja lukea kääröjäni?'' Sasuke huokaisi, vaikkei oikeasti välittänytkään Naruton tekemisistä. Kääröt olivat shinobien peruskääröjä, eivätkä sisältäneet mitään kovinkaan arvokasta tietoa.

''Älä nyt, tuli tylsää eikä täällä ole muutakaan kiinnostavaa lukemista'' Naruto sanoi ja Sasuke kohautti olkiaan. Hän käveli Naruton luokse ja nopealla käden liikkeellä käski tämän nousta istumaan, asettaen sitten kätensä oman kehonsa otsalle. Otsa ei ollut enää polttavan kuuma, mutta varmuuden vuoksi Sasuke vertasi sitä omaan, Naruton kehon otsaan siis. ''Lämpöä on vielä vähän, ja se voi nousta taas yön aikana. Joten mene takaisin peiton alle ja jatka lukemista siellä'' Sasuke komensi ja Naruto totteli ilman vastalauseita, mikä sai Sasuken silmät hetkeksi pyöristymään hämmästyksestä.

Poikien loppuilta sujui rauhallisesti. Naruto jatkoi kääröjen lukemista sillä aikaa kun Sasuke kävi kylvyssä, ja iltapalaksi potilas halusi jälleen ramenia. Sasuke taas jo rameniin kyllästyneenä teki itselleen voileipiä. Tummatukkainen kertoi Sasukelle nauraen kuinka oli joskus nähnyt Ichirakun vanhan ukon kaataneen vahingossa hiukan sakea ramenliemen joukkoon, mikä oli saanut Rock Leen riehumaan hulvattomasti pitkin Konohaa, tuhoten kaiken mikä tämän tielle oli sattunut. Vain paikalle sattunut Gai oli saanut Leen viimein rauhoittumaan. Sasuke hymähti ja hymyili Naruton kertomukselle samalla kun tiskasi astioita. Ruuan jälkeen Sasuke lupasi pelata korttia Naruton kanssa sillä ehdolla, että tämä joisi kokonaisen lasillisen lääkettä, ja pysyisi pelatessaan peittoon kääriytyneenä.

''Äh, mahdotonta!'' Naruto huudahti ja haroi hiuksiaan, hävittyään kolmannenkymmenenseitsemännen pelinsä. ''En ole voittanut kertaakaan, lopetetaan jo'' hän sanoi ja antoi itsensä lysähtää vuoteelle makaamaan. Sasuke hymyili itsekseen ja keräsi kortit kasaan. Hän ei ollut hävinnyt kertaakaan korteissa Narutolle. Vaaleatukkainen ja sinisilmäinen poika vei kortit takaisin piironginlaatikkoon, ja kaivoi samalla esille varapyjamansa, joka sattui olemaan täysin samanlainen kuin se, jota Naruto sillä hetkellä lainasi. Naruto kurkisti ihmeissään peiton alta Sasukea, joka vaihtoi vaatteita välittämättä toisesta.

''Jään tänne yöksi'' Sasuke selitti katsomatta Narutoon, ja käveli sitten keittiöön hakemaan vettä itselleen ja sängyssään makaavalle ystävälleen.

''Samassa sängyssäkö meinasit?'' Naruto kysyi virnistäen ja sai Sasuken punastumaan heikosti.

''Tietenkin, minulla on vain tuo yksi peitto, ja koska se on parisängylle suunniteltu, se on aivan tarpeeksi iso molemmille. Äläkä virnistele noin typerästi minun naamallani, en halua nähdä itseäni noin naurettavan näköisenä'' Sasuke sanoi nopeasti ja ojensi veden Narutolle, joka joi vähän ja asetti sitten lasin yöpöydälle.

''Kunhan kiusasin, ihan sama minulle'' Naruto nauroi mutta yskänpuuska katkaisi hänen ilonpitonsa. Yskä oli tuskallisen kovan kuuloista, ja se sai Sasuken voimaan hiukan pahoin.

''He-hei, kaikki hyvin?'' vaaleatukkainen kysyi ja asetti vaistomaisesti kätensä Naruton selälle. Naruto nyökkäsi silmät kiinni tuskaisen näköisenä, yrittäen selvästi pidätellä seuraavaa yskänpuuskaa. Yritys oli kuitenkin turha, ja minuutit kuluivat hitaasti Naruton yskiessä ja Sasuken istuessa vieressä toivottomana, tietämättä miten helpottaa toisen oloa. Vaikka Naruton yskähdykset viimein loppuivat, molemmat pojat vain istuivat hiljaa kuin odottaen milloin piina alkaisi taas.

''Tuota...'' Naruto sanoi viimein ja käänsi katseensa Sasukeen. Sasuke katsoi ihmeissään omia kasvojaan, jotka olivat heikosti punehtuneet, eivätkä tummat silmät näyttäneet tietävän minne katseensa kohdistaa. ''Kaikki on jo ihan hyvin...'' Naruto jatkoi, ja silloin Sasuke viimein tajusi kätensä silittävän Naruton selkää. Nopeasti Sasuke veti kätensä pois ja kävi makaamaan, kun ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. ''Käyn huomenna hakemassa jotain lääkettä yskään, kun ei minulla ole kuin noita kuumetta alentavia'' Sasuke sanoi ja käänsi selkänsä Narutolle, joka mitään sanomatta kävi itsekin makaamaan, asetellen peittoa paremmin päällensä.

''Hyvää yötä'' kuului Naruton toivotus Sasuken äänellä.

''Öitä'' Sasuke vastasi ja kaivautui syvemmälle vällyihinsä.

'Tämä tilanne on ihan toivoton, imagoni hajoaa Naruton silmissä vielä totaalisesti jos en ryhdistäydy' Sasuke ajatteli ja tunsi Naruton pyörivän vieressään jo täydessä unessa. Pojalla oli kyllä mahtavat unenlahjat.

Sasuke sulki silmänsä ja yritti tyhjentää mielensä nukahtaakseen nopeammin. Samassa Naruto kuitenkin pyörähti Sasuken selkää vasten ja kietaisi kätensä säikähtäneen pojan ympärille, mutisten unissaan ''Ramen no jutsu''. Sasuke pyöräytti silmiään ja yritti pyristellä irti Naruton otteesta, mikä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi tehtäväksi. Kasvot niin ärsyyntymyksestä kuin noloudestakin punaisena Sasuke tuhahti ja sulki taas silmänsä, toivoen että Naruto nopeasti kierähtäisi takaisin omalle puolelleen.

Muuten aamusta voisi tulla hyvin kiusallinen.

*-*-*-*

A/N - No niin, risuja ja ruusuja olisi taas mukava saada <3 Ensimmäisen osan kohdalla oli tosi ihana huomata miten paljon ihmiset tykkäsivät tästä, toivottavasti piditte myös jatkosta. Anteeksi vielä että se viivästyi näin *häpeissään heittäytyy lattialle nelinkontin ja painaa päänsä lattiaan* Jatkossa olen nopeampi,  vaikka työmatkalla tosiaan loppuviikon olenkin! Yritin pitää Sasuken OC:na, mutta eihän pientä OOC:n puolelle hipumista voi välttää jos SasuNarua haluaa kirjoittaa :D Aahaha, mua rupes itteäni oksettamaan kun ajattelin Naruton yskimistä, oon itse tosi oksennusherkkä yskimiselle ja sille kun toiset yskii (se ääni tuntuu itselläkin vatsanpohjassa asti!). Uhhuh. Ahhah. Ugh.

Kiitos ja hyvää yötä! (kello tuli juuri tasan 2 yöllä)